Ilosta ja murheesta

Iloinen sydän näkee kaiken valoisana, mutta surullinen sydän näkee kaiken synkkänä.

TR, Tischreden, Martti Lutherin pöytäpuheet, 2, 2652. Valitut teokset III, s. 572, WSOY, 1959.

Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivattaa luut. Sananlaskut 17:22.

Valoisa silmänluonti (KR-92: Ystävällinen katse) ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin. Sananlaskut 15:30.

Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne (KR-92: voimanne). Nehemia 8:10.

Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: Iloitkaa! Fil. 3:1, 4:4.

Veisatkaa ilovirsiä. Psalmit 32:11.

Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. Luuk. 10:20.

Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu. Jes. 49:23

Hiljainen odotus Jumalan edessä säästäisi meidät monelta virheeltä ja murheelta.

J. Hudson Taylor, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.

Murheellisina, mutta aina iloisina. 2. Kor. 6:10.

25 KOMMENTIT

  1. Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Jes. 61:10.

    Olkoon kurjuutesi kuinka suuri tahansa, aivan pieni se on kuitenkin onnesi rinnalla, joka sinulla Kristuksessa on. Synti katoaa vanhurskauteen, suru iloon – kaikki murhe häviää siihen suureen iloon. Sinulla on Isä, joka tahtoo, siksi että harmaaksi tulet, iankaikkisella rakkaudella (“Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer. 31:3) kantaa (“Niin kuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaan karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään.” Jes. 40:11), suojata (“Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niin kuin kilvellä.” Ps. 5:13), hoivata sinua (“Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room. 15:7), ja on sen vannonut oman, iankaikkisen olentonsa kautta, kautta vuorten ja kukkuloiden, kautta taivaan ja maan. Luota siihen! (“Luottakaa Herraan.” Ps. 4:6).

    Carl Olof Rosenius (1816-1868), ARMOA ARMOSTA, s. 273-274, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.

  2. Anna, Herra, niille, jotka Raamatun sanaa meille julistavat, rakkautta sinuun ja sinun sanaasi, kuuliaisuutta pyhälle tahdollesi ynnä viisautta ja taitoa sanaasi niin saarnata, että syntinen, joka sen kuulee, saa siinä kohdata sinut ja sinun suloisen armosi. Osoita meille sanasi valossa syntimme, että niitä kauhistuisimme. Kirkasta meille isällinen rakkautesi ja se uhrityö, jonka Vapahtajamme Jeesus Kristus on meidän syntiemme sovittamiseksi tehnyt, että me synnistä vapautettuina iloiten sinua kiittäisimme.

    Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 43, WSOY, 1965.

  3. Onko kirkon vallassa joko muuttaa jotain Jumalan sanassa tai luoda uusia uskonopinkohtia?

    Ei. Kirkko on perustettu Jumalan sanan varaan (Ef. 2:20) ja sidottu siihen (Matt. 28:20). Jos se torjuu Jumalan sanan, kirkko ei ole Kirkko (Joh. 10:26; Gal. 1:9). Kirkon ei tule hallita Kristusta, vaan sen tulee olla alamainen Kristukselle (Ef. 5:24).

    Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 202, Concordia ry, 2023.

  4. Tämä on niin tärkeä totuus ehtoollisesta, että tämä täytyy ehdottomasti laittaa tänne. Apostolinen Isä Ignatios toteaa 100-luvun alussa ehtoollisen olevan “kuolemattomuuden lääke, kuoleman vastamyrkky”, alkukielellä kreikaksi: “pharmakon athanasias, antidotos tou me apothanein”. Perimätiedon mukaan Ignatios oli yksi niistä lapsista, jonka Jeesus otti syliinsä ja siunasi (Mark. 10:13-16).

    Hermann Sasse “Tämä on minun ruumiini” Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta, s. 136, 2011, Concordia ry.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.