Kun avaamme Raamatun, edessämme on valtaisa draama. Kirjallisena luomuksena se ei ole taivaasta valmiina käsiimme pudonnut kirjakokoelma, vaan se on ihmisten aikaansaamana koottu kirjasto, jonka punaisena lankana kulkee kysymys ihmisen paikasta maailmassa. Tähän punoutuu kysymys Jumalasta, joka on Raamatun mukaan kaiken olemassaolon perimmäinen syy ja selittäjä.

Lukiessamme Raamattua edessämme on siis valtava draama. Kertomus alkaa maailman luomisesta ja päättyy Jumalan näkyvään ja lopulliseen vallanottoon. Mikä Raamatun sanoma on, miten sitä pitäisi tulkita, jakaa mielipiteitä ja uskomuksia. Lyhyesti kerrottuna Raamatun sivut ovat ihmisten kokemuksia ja tulkintaa jumalallisesta ilmoituksesta, elämän perimmäisimmistä aiheista.

Raamattu on kirkon toimesta koottu dokumenttikokoelma, jonka kirkko on kanonisoinut eli julistanut pyhäksi. Sen kirjallisissa luomuksissa heijastuu lukemattomien ihmisten usko, myös epäusko ja syvä eksistentiaalinen kamppailu.  

Raamattu on myös kulttuurihistoriaa, jonka anti ihmiskunnalle on suunnaton. Siksi myös suomalaisen yleissivistyksen peruspilarina tulisi nyt ja vastedes olla vankka Raamatun ja kristillisen perinteen tuntemus. Välitettävästi monien suhde Raamattuun perustuu torjuvaan ennakkoasenteeseen. Myös kouluaikainen Katekismuksen ja virsien ulkoa opettelu on voinut jättää sellaisen – lainausmerkeissä – ”vamman”, ettei Pyhän Kirjan sivuja juuri availla.  

Se kysymyksenasettelu, mikä Raamatussa tulee vastaamme, nousee itse elämästä. Tyypillinen on esimeriksi vanha kertomus siitä, miten ihminen karkotettiin paratiisista. Kertomukseen ei tule sijoittaa tieteen mittapuita, koska kuvaus on fiktiivinen, mutta psykologisesti oivaltava. Kertomuksessa tulee vastaamme ihmisille ominainen tunneristiriita. Jokin meissä pyrkii toiseen päämäärään kuin toinen. Ja kun teemme tietoisesti väärin, heijastamme oitis syyllisyytemme toiseen ihmiseen.

Tästä perusasetelmasta – syyn, synnin ja syyllisyyden lähtökohdista, alkaa se taival, jota ihmiskunta on vuosituhannet matkannut. Ja nyt rohkenen todeta: ehjänä emme perille pääse.

Raamatun kertomusten huippu on kuitenkin Kristuksessa luoksemme tullut Jumala, jossa armo saa kaiken muun varjoonsa jättävän merkityksen. Siksi Raamattu sykähdyttää lopultakin vain sitä, joka osaa esittää sille oikeat kysymykset. Kysymys syyllisyydestä, elämän tarkoituksesta ja olemassaolosta, koskettaa kaikkia. Raamattu kuten muukin maailmankirjallisuus kytkeytyy juuri näiden aiheiden ympärille.

Kun siis luemme näitä ikiaikaisia kertomuksia, tunnistammeko niistä itsemme. Osaammeko asettaa itsemme niiden kertomusten silmäkkeeseen, jotka tapahtuivat jo aikojen aamussa, mutta jotka yhä elävät olemassaolomme syvimmissä kokemuksissa.