Raamattua on totuttu pitämään kirjana Jumalasta ja ihmisestä. Ollessani mukana Ensimmäisen Mooseksen kirjan käännöstyössä aloin kuitenkin kiinnittää huomiota myös Raamatun puihin – joita löytyi matkan varrelta yllättävän monta. Piplia julkaisi juuri uuden suomennoksen Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Jobin kirjasta raamattu.fi:ssä. Tässä pari tärppiä, millaisia merkittäviä puita bongata, kun luet uutta käännöstä.

Puutarhan pysyvin

Raamatun alkulehdiltä monelle on jäänyt mieleen hyvän ja pahan tiedon puu, jonka hedelmään tarttumisella on kohtalokkaat seuraukset. Harvemmin muistetaan, että puutarhan keskellä oli itse asiassa kaksi puuta: hyvän ja pahan tiedon puun lisäksi elämän puu (1. Moos. 2:9). Kun luomiskertomusten tapahtumat kärjistyvät hyvän ja pahan tiedon puun ympärillä, elämän puu saa olla rauhassa. Peruuttamattoman puraisun jälkeen siihen kuitenkin palataan: »No niin, ihmisestä on nyt tullut meidän kaltaisemme. Hänellä on nyt ymmärrys hyvästä ja pahasta. Ei puutu enää kuin se, että hän poimisi elämän puun hedelmän ja sen syötyään eläisi ikuisesti», toteaa Jumala (1. Moos. 3:22) ja lähettää ihmisen pois Eedenistä. Elämän puulle johtavalle tielle hän asettaa tiukan vartion [1. Moos. 3:24]. Kuolemattomuus jää ihmisen ulottumattomiin.

Elämän puuhun palataan Uuden testamentin puolella. Aivan Raamatun loppumetreillä, Ilmestyskirjassa, kuvataan »elämän virran molemmin puolin» kasvavaa elämän puuta, jonka hedelmiä saa nauttia: »Hedelmiä saatiin vuodessa kaksitoista kertaa; uusi sato kypsyi joka kuussa, ja lehdet toivat kansoille terveyden» (Ilm. 22:2).

Elämän puu on kiinnostava linkki Vanhan ja Uuden testamentin välillä ja lisäksi se ulottaa juurensa laajemminkin muinaiseen Lähi-itään ja Egyptiin; elämän puu on näet varsin yleinen kuva-aihe muinaisessa taiteessa. Kuolemattomuus, ikuisen elämän tavoittelu, kiehtoi ja kauhistutti ihmisten mieliä. Eikä aiheen ajankohtaisuus ole päässyt lakastumaan vieläkään; esimerkkinä tästä vaikkapa Tiina Raevaaran viime vuonna ilmestynyt tietoteos Ikuisen elämän lyhyt historia: Kuinka taistelemme kuolemaa ja vanhuutta vastaan.

Abrahamin arboretum

Abrahamin – tai silloin vielä Abramin – lähdettyä kotoaan hän kulkee ensimmäiseksi Sikemissä olevalle Moren suurelle puulle (1. Moos. 12:6). Siellä Jumala ilmestyy hänelle, ja Abram rakentaa merkiksi siitä alttarin. Kun Abram sitten on jatkanut kulkuaan Egyptissä ja siellä täällä Kanaanissa, hän asettuu Mamren metsikköön (1. Moos. 13:18), suurten puiden keskelle. Metsikkö toimii näyttämönä merkittävälle kohtaamiselle, kun Abrahamin luo saapuu kolme vierasta. Tulijoiden nauttiessa vieraanvaraisesta tarjoilusta Abrahamin kuvataan seisovan puun alla (1. Moos. 18:8). Myöhemmin Abraham vielä istuttaa itsekin puun, Beersebaan (1. Moos. 21:33). Sen alla hän rukoilee.

Elämänsä vaikeimmassa paikassa, matkalla Morian vuorelle täyttämään Jumalan antamaa käskyä uhrata oma poikansa, Abrahamin silmiin ei osu puita. Sen sijaan hän kyllä kantaa niitä mukanaan, nimittäin polttopuita uhrialttaria varten. Viime hetkellä Abraham säästyy kauhealta tehtävältään, ja ensimmäiseksi tämän käänteen jälkeen hänen silmänsä osuvat pensaaseen. Viilentävän varjon antajaksi siitä ei ole, mutta sen oksiin on takertunut pässi, jonka Abraham uhraa poikansa sijasta (1. Moos. 22:13).

Vaimonsa Saaran kuoltua Abraham ostaa maapalan Mamren lähistöltä Makpelasta ja hautaa Saaran sinne. Erikseen todetaan, että kauppaan kuuluivat siellä oleva luola sekä alueella kasvavat puut [1. Moos. 23:18].

Puut ovat siis oikeastaan läsnä Abrahamin elämän joka käänteessä. Puista tulee eräänlaisia maamerkkejä paikoista, joissa patriarkka on asunut. Vaikka Abraham on koko elämänsä jonkinlainen kiertolainen, puut juurruttavat hänet ympäristöön. Puut tarjoavat suojaa, varjoa ja lämpöä, lepopaikan ja kokemuksen pyhästä. Kenties puut ovat tärkeitä myös siksi, että ne tuntuvat ulottuvan jonnekin, minne ihmisellä ei jatkuvasti ole pääsyä. Yhtäältä ne työntävät juurensa siihen samaan tomuiseen maahan, josta ihminenkin on tullut ja jonne hän vielä palaa. Toisaalta ne kohottelevat oksiaan jonnekin, mikä on kaiken yläpuolella ja minne ihminen ei ole vielä koskaan yltänyt. Puu on yhdysside maan ja taivaan välillä.

Juurruttavia ja korkealle versovia lukuhetkiä Ensimmäisen Mooseksen kirjan parissa!

Teksti: Hanna Vanonen, kääntäjä, eksegetiikan asiantuntija, Suomen Pipliaseura

Webinaariin uusista raamatunsuomennoksista

Oletko lukenut jo uutta käännöstä? Me tekijät olemme tavattavissa webinaarissa 3.11.2025 klo 18 ja kertomassa käännöksen taustoista ja sen aikana tulleista oivalluksista!

Katso ohjelma: Aluksi Jumala loi – webinaari uudesta Ensimmäisen Mooseksen kirjan ja Jobin kirjan käännöksestä