Pieni mökki pihamme perällä

ja villiruusu väriä täynnä

Herran uskollisuus täyttää maan.
Herra on sanallaan luonut taivaat.

Sunnuntai 4.5.2025

2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordia Domini)

Pyhän aihe: Hyvä paimen

Muinaisessa Orientissa paimen oli hyvän huolenpidon esikuva. Paimen vei laumaansa ruokapaikalta toiselle. Juomapaikalta toiselle, jos niitä oli useampia. Paimen myös suojeli laumaansa pedoilta. Antoi turvaa, tarvittaessa taisteli vaaroja vastaan.

Muinaisessa Orientissa hyvä paimen oli myös hallitsijan hyvyyden ilmaus, kunnianimi, jolla häntä ylistettiin.

Suomessa olosuhteet ovat olleet toisenlaisia. Kylmää vastaan on tarvittu navetoita, hevostalleja, kanaloita, sikaloita jne. Karjaa olen ruokkinut jo pienestä pitäen. Kesällä on karja viety ulos. Isäni kanssa kuljin, kun hän eläimiä varten aitoja rakensi. Karjaa olemme laskeneet laitumille. Lypsylle olen lehmiä hakenut takaniityiltä navettaan. Jne.

Kun Jeesus sanoi, että hän on Hyvä Paimen, niin hän liittyi Vanhan testamentin sanomaan. Psalmissa 23 paimenen kaitsenta avaa näköalan nykyisestä tulevaan. Jumala itse on Hyvä Paimen. Hän vie vihreille niityille. Nämä kuvaavat tulevan maailmankauden iloa ja onnea, täyttä elämää taivaan riemussa. Virvoittavien vetten tykö tuleminen kertoo tulevan maailmankauden vesistä, missä vesi kostuttaa kuivan maan ja saa sen elämään. Janoinen saa raikasta vettä juodakseen: Elämä ja yltäkylläisyys antavat täysipainoisen onnen.

Jeesus menee puheessaan pidemmälle. Hän puhuu omasta ristin kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan koko maailman syntien sovittamiseksi. Hän pelastaa synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta.

Tähän liittyy 1. Pietarin kirjeen teksti, meidän epistolamme eli messun toinen lukukappale.

Jeesus kärsi ja kuoli koko maailman syntien sovittamiseksi. Hänen ristin työnsä toi lunastuksen. Hän on ansainnut meille voiton pahuuden henkivalloista. Hän on meidän Vapahtajamme. Hän antaa armonsa ja laupeutensa meidän, itsessämme syntisten, vanhurskauttamiseksi, niin, että meillä on tulevaisuus ja toivo.

Toinen lukukappale eli epistola: 1. Piet. 2:21–25

Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, luvusta 2

Kristus kärsi teidän puolestanne

ja jätti teille esikuvan,

jotta seuraisitte hänen jälkiään.

    – Hän ei syntiä tehnyt,

    hänen suustaan ei valhetta kuultu.

    Häntä herjattiin,

mutta hän ei vastannut herjauksella,

hän kärsi, mutta ei uhkaillut,

vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun.

Itse, omassa ruumiissaan,

hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle,

jotta me kuolisimme pois synneistä

ja eläisimme vanhurskaudelle.

”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.

Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”,

mutta nyt te olette palanneet

sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.