Häpeästä voimaantumiseen – miksi aikuiset opettelevat lukemaan?

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8. syyskuuta. Päivä muistuttaa lukutaidon tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa.

Työssäni lukutaitotyön asiantuntijana olen vieraillut lukutaitoluokissa eri puolilla maailmaa ja kuullut koskettavia kertomuksia siitä, miksi moni alkaa opetella lukemista vasta aikuisena. 

Taustalla on usein lapsuuden köyhyys. Monissa kylissä ei ole ollut koulua lainkaan, ja lähimpään kouluun on ollut liian pitkä tai turvaton matka. Jos vanhemmatkaan eivät olleet käyneet koulua, koulunkäyntiä ei aina pidetty tarpeellisena. Lapset jäivät kotiin auttamaan arjessa – peltotöihin, hoitamaan eläimiä ja tekemään askareita. Lukutaito jäi oppimatta – ja tulevaisuuden mahdollisuudet jäivät niukoiksi. 

Pipliaseurat tukevat lukutaitotyötä, koska lukutaito on ihmisoikeus – ja myös avain Raamatun omakohtaiseen lukemiseen. Ilman tukijoiden anteliaisuutta moni luokka olisi jäänyt perustamatta alueille, joissa omat resurssit eivät riitä. 

Ruandassa sain kuulla oppilaiden tarinoita heidän syistään hakeutua opetukseen. Monissa kertomuksissa toistui häpeä – ei vain nolous, vaan kokemus ulkopuolisuudesta ja riittämättömyydestä. Kuoronjohtaja kertoi pelostaan, että hänet pyydettäisiin lukemaan ääneen ja lukutaidottomuus paljastuisi. Äiti kuvasi, kuinka avuttomalta tuntui, kun hänen pieni lapsensa toi läksyjä ja pyysi apua, eikä hän osannut auttaa. Moni kertoi, kuinka nöyryyttävältä tuntui, kun ei voinut allekirjoittaa omaa nimeään, vaan joutui painamaan peukalonjäljen – tai maksamaan toiselle siitä, että tämä kirjoitti hänen nimensä asiakirjoihin, joiden sisällöstäkään ei ollut varmuutta. 

Yksi nainen kertoi suuresta haaveestaan: hän oli aina halunnut ryhtyä räätäliksi, mutta opinnot keskeytyivät lukutaidottomuuden vuoksi. Kun lukutaitoluokka tuli hänen kyläänsä, hän tarttui tilaisuuteen, oppi lukemaan, jatkoi opintojaan ja perusti yrityksen. Nyt hän etsii älypuhelimestaan kaavoja ja ideoita netistä – unelma on muuttunut todeksi. 

Tällaiset kertomukset osoittavat, mitä lukutaito voi saada aikaan. Kun oppimisen mahdollisuus toteutuu, ihminen saa enemmän kuin taidon: hän saa luottamusta itseensä, paikan yhteisössä – ja uudenlaisen otteen omaan elämäänsä. 

Moni kertoi ilosta, kun Raamatun lukeminen omin silmin on vihdoin mahdollista. Eräs nainen muisteli, kuinka hänen miehensä käytti Raamattua ohjatakseen häntä, toistellen: ”Raamatussakin sanotaan.” Nyt hän voi vastata: ”Etsitään se kohta ja luetaan yhdessä.” 

Lukutaito ei ole vain taito. Se on tie ihmisarvoon, itsenäisyyteen – ja toivoon. 

Teksti ja kuva: Ari Vitikainen, Suomen Pipliaseura, lukutaitotyön johtava asiantuntija

Lukutaito on perusta, jolle kaikki muu oppiminen rakentuu. Se on taito, joka tulee osaksi ihmistä, eikä sitä voi koskaan ottaa pois. Piplian lukutaitoluokilla 20 000 naista Afrikassa oppii lukemaan omalla äidinkielellään. Yksittäisten ihmisten elämä muuttuu, ja samalla muuttuu maailma: syrjäytettyjen ihmisten asema paranee ja he pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan omaan yhteisöön. Erityisesti naisten kouluttaminen kohentaa perheiden elämää monin tavoin ja monessa sukupolvessa, sillä lukutaitoinen äiti pystyy auttamaan lapsia koulunkäynnissä paremmin. Lue lisää Piplian lukutaitotyöstä

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Suomen Pipliaseura
Suomen Pipliaseurahttp://www.piplia.fi
PIPLIA voimasanoja -blogin kirjoittajat ovat Suomen Pipliaseurasta. He kertovat ajankohtaisista aiheista, jotka koskevat sanaa ja koskettavat ihmistä maailmanlaajuisesti.