Katsoin useita vuosia sitten Haluatko miljonääriksi?-ohjelmaa. Siinä eräältä mieheltä kysyttiin, mihin hän käyttäisi voittamansa rahat? Mies vastasi, että irstaaseen elämään. Muistaakseni hän ei kuitenkaan voittanut sieltä yhtään rahaa. Saiko hän tästä kaikesta opetuksen itselleen? Saimmeko mekin?
1.Timoteuksen kirje:
6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
6:11 Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.
Kristilliseen elämään kuuluu kolme asiaa: usko, rakkaus ja risti.
Ei Herra käske meitä kantamaan sitä ristiä, jonka hän on itse kantanut, vaan hän sanoo: Kukin kantakoon oman ristinsä. Itse kullekin on risti varattu hänen voimiensa mukaan. Sillä emme jokainen voi kärsiä samaa, koska emme jokainen ole uskon ja hengen puolesta samanlaisia.
Armon välähdyksiä Lutherin seurassa, s. 31, Uusi Tie, 2004.
Kirkon oppi ja julistus on ammennettava selvästä Jumalan sanasta ja sillä perusteltava. Vain Raamattu ja kaikki siihen perustettu kestää, sillä Jumalan sana ei koskaan katoa (Matt. 24:35; Jes. 40:8). Sen vuoksi on oikein sanoa SCRIPTURA SACRA LOCUTA, RES DESICA EST (Raamattu on puhunut, asia on ratkaistu).
Concordia-lehti 2/2024, s. 39.
Kiitos olkoon sull´, Isä maan ja taivaan! Sun pyhän nimes kunnia suur´ on aivan, Sun armos vakaa käypi avaralt´, Taivaan ja tähtein ylits´ lavialt´. Vvk. 300:1.
Tuomas Saloman tekemä tämän vuoden seinäkalenteri.
Kyll´ kauniin tiedän kukkaisen, Kuin ei ole suinkaan halpa: Ain´ ylits´ kaikkein kukkaisten, Ihanaisten, Se minull´ hyvin kelpaa. Se kukkainen on totuudess´, Its´ Herran pyhä sana, Se paistaa tääll´ pimeydess´ Kaikkein edess´ Ja valon kaikill´ lainaa. Vvk. 232:1-2.
Tuomas Saloman tekemä tämän vuoden seinäkalenteri. Tammikuu.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, (työn ja kuormien uuvuttamat) niin minä annan teille levon.” Matt. 11: 28.
Ymmärrättekö, lukijani, tämän kutsun merkityksen? Mitä muuta luulet Herran sillä tahtovan sanoa kuin tämän: te saatte uskoa minuun, te saatte, sellaisina kuin olette, vastaanottaa minut Vapahtajaksenne. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15) Herra tarjoaa siis itsensä meille samalla kun hän pyytää meitä itselleen; ja nyt on meidän tulemisemme hänen luokseen siinä, että omistamme hänet ja koko hänen ansionsa itsellemme. Pidä sinä vain varasi, rakas lukijani, että yksinkertaisesti uskot syntiesi anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä. (Apt. Teot 16:31) Silloin, siinä samassa olet tullutkin Jeesuksen luo.
Johannes Bäck, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Silloin kun evankeliumi ilmestyy päästäen omattunnot niiden omista teoista, kuulostaa siltä kuin se kieltäisi hyvät teot ja lain täyttämisen; sen tähden onkin kaikkien lainopettajien, eli niin kuin evankeliumi niitä nimittää, kirjanoppineitten, yksimielinen puhe tällainen: “Jos todellakin on niin, että kaikki tekomme ovat mitättömiä ja lain mukaan täyttämämme teot pahoja, hyvä, älkäämme siis milloinkaan tehkö hyvää. Sinä kiellät hyvät teot ja hylkäät Jumalan lain! Voi sinua, sinä vääräoppinen, sinä päästät varsan ja teet suoralta kädeltä pahoja ihmisiä!” Ja niin he ryntäävät estämään varsan, omantunnon, päästämistä ja Kristuksen luokse saattamista, väittäen että hyviä tekoja on tehtävä ja ihmisiä pidettävä lakeihin sidottuina.
Tämä teksti osoittaa, millä tavoin apostolien pitää näihin suhtautuman. Heidän pitää sanoman: “Herra niitä tarvitsee”, toisin sanoen, heidän pitää opettaman lain tekojen ja armon tekojen eroavaisuus näin sanomalla: “Emme kiellä hyviä tekoja, me vain päästämme omattunnot vääristä hyvistä teoista, emme vapauteen irstasta elämää varten, vaan sitä varten että ne tulisivat Kristuksen, oikean herransa alaisiksi ja siinä tekisivät oikeita hyviä tekoja. Siihen hän heitä tarvitsee ja tahtoo heitä myös siihen käyttää”. Asiaa käsittelee pyhä Paavali verrattomalla tavalla Roomalaiskirjeen 6. luvussa (1. ja ss. jakeissa). Siellä hän opettaa, että armon kautta olemme vapaat laista ja sen teoista, emme kuitenkaan siten, että saisimme tehdä pahaa, vaan hän opettaa oikeita hyviä tekoja.
Martti Luther, Kirkkopostilla I, s. 53-54, SLEY, Turku 1941.