Egypti valloitti Gazan mandaattihallinnolta vuoden1948 sodassa ja menetti sen vuoden 1967 sodassa Israelille. Tuolloin juutalaisvaltio kävi puolustussotaa useita maahan hyökänneitä arabivaltioita vastaan. Israel vetäytyi Gazasta v. 2005, mutta se ei saanut rauhaa vastineeksi. Alkoivat jatkuvat ohjushyökkäykset ja terrori-iskut Israelin siviilikohteisiin.
Tilanne kärjistyi 7.10.23 Gazasta tulleiden terroristien iskuihin, jossa kidutettiin, raiskattiin ja tapettiin yli 1200 israelilaista siviiliä ja vietiin satoja panttivangeiksi Gazan tunneleihin. Nyt Gazan maaoperaation jälkeen Hamasin valta ei enää jatku. Sitä kokeiltiin 20 vuotta. Mitä pitäisi tehdä? Ainakin Gazan siviilien kärsimyksen on loputtava. Viimeisetkin Hamasin panttivangit on saatava vapaiksi tai ainakin vainajat takaisin Israeliin. Harkittavissa oleva mahdollisuus voisi olla alueen osittainen palautus Egyptille. Tosin Egypti, joka itsekin yrittää nujertaa jihadistit, ei välttämättä halua Gazan terroristeja omaan maahansa.
Palestiinalaishallinnon (PA) valtaan palauttaminen ei ehkä onnistu Abbasin heikon suosion, putinismin ja korruption vuoksi. Palestiinan kriisi on myös niin iso bisnes avustusorganisaatioille ja jihadistisille järjestöille, että en usko rauhan olevan nopeasti mahdollista. Rauha ei alueelle myöskään tule, vaikka jokainen juutalainen poistettaisiin Lähi-idästä, sillä Egypti, Syyria, Irak ja Iran ovat itsessään käymistilassa olevia valtiomuodostelmia. Näissä maissa horjutaan sodan partaalla, eikä demokratiaa tai ihmisoikeuksia länsimaisessa mielessä ole. Kehittynyt Israel voisi paremminkin Abrahamin sopimuksen kaltaisten järjestelyjen kautta olla alueen kehityksen moottori.
Kahden valtion mallia voisi Palestiinalle ja Israelille tarjota, mutta toki myös Syyrialle, Irakille ja Iranille. Syyriaan pitäisi saada rinnakkainen suojavaltio ei-sunnalaiselle väestölle: kristityille, kurdeille, druuseille ja alaviiteille, joita Syyrian uuden hallinnon puitteissa surmataan. Iranin ja Irakin alueelle erityisesti pitäisi saada kurdivaltio, sen ovat länsimaat velkaa kurdeille ISIS:n kukistamisesta.
Hyvinvoinnin, kehityksen ja rauhan esteenä on lopultakin alueen raju väestönkasvu, joka johtuu islamista sekä tietoisesta poliittisesta pyrkimyksestä korkeaan syntyvyyteen. Islamin moniavioisuuden ja konservatiivisemmaksi muuttuneen islamin myötä naisen edelleen heikentyvä asema lisää väestönkasvua ja lisää kurjuutta. Kun itse opiskelin arabiaa 80-luvulla, oli arabimaissa noin 300 miljoonaa asukasta. Nyt ollaan jo pahasti yli 400 miljoonan. Egyptin väkiluku ylitti 100 miljoonaa äskettäin. Kaikki ekologisen kestävyyden rajat on ylitetty.
Valitettavasti kysymys on myös sivilisaatioiden konfliktista: Pohjimmiltaan islamilainen maailma on sotatilassa lännen kanssa. Tämä sanotaan suoraan myös Euroopassa sijaitsevissa moskeijoissa. Toisaalta Lähi-idän pelipöytä on osa globaalia suurvaltojen pelikenttää. Hämmentäjiä riittää.
Gazan Hamas on Putinin Venäjän liittolaisia kuten myös Palestiinalaishallinnon Mahmud Abbas, joka juhli voitonpäivää viime toukokuussa Putinin kanssa. Hamasin ja Iranin offensiivi Israelia vastaan, joka alkoi 7.10.23 iskuilla, on luultavasti yhteydessä Putinin hyökkäyssotaan Ukrainassa. Sillä oli osaltaan tarkoitus sekoittaa lännen rivit ja nostaa öljyn hintaa. Meillä lännessä on käynnissä propagandasota, jota muun muassa Iran-lobby eurooppalaisen vasemmiston kanssa rummuttaa ja joka sataa Putinin laariin, koska se jakaa lännen rivit: Ranska, Saksa ja USA ovat eri linjoilla. Öljyn hinnannousu taas hyödyttää Putinin sotakassaa.
Propagandasodassa myös kristillistä siionismia eli evankelisten kristittyjen Israel-sympatiaa on syytetty sokeudesta maallisen Israelin valtion politiikkaa kohtaan. Politiikan ja uskonnon kytkös onkin kieltämättä vaarallinen. Kristillinen siionismi on mielestäni kuitenkin propagandistinen käsite. Vahvasti asenteelliset tutkijat pyrkivät muodostamaan jonkinlaisen olkiukon raamatullisesta rakkaudesta Israelin maahan ja juutalaisiin, jota sitten opponoidaan ja irvistellään. Juutalaisten yhteyttä maahan vähätellään ja muslimien oikeuksia alueeseen korostetaan. Näin käy kun tutkimus korvautuu asenteella ja aktivismilla. Samalla kieltäydytään näkemästä islamistinen, vasemmistolainen ja äärioikeistolainen antisemitismi poliittisuskonnollisena vaikuttimena. Pohjimmiltaan Israelin olemassaolon oikeutuksen kiistäminen on islamistista teologiaa, jonka mukaan alueella on oltava islamistinen valta ja hallinto.
Informaatiosota Israelia vastaan on kiihtynyt ja asiat esitetään valitettavan yksipuolisesti, jopa tosiasioiden vastaisesti. Juutalaisten turvallisuus jopa länsimaissa on heikentynyt: Ääri-islamistiset ja kristityt antisemitistit kohtaavat toisensa yhä useammin. On syntynyt myös epähistoriallista länsimaista teologiaa, jonka mukaan juutalainen valtio ei kuuluisi ollenkaan Pyhälle maalle. Tämä on hyvin vanhaa antisemitismin juurta. Historia valitettavasti toistaa itseään.
Pentti Tepsa
Ai. Käsitit Höyrypää-kommenttini tarkoittavan sinua. Olen pahoillani. Se ei ollut ajatuksena ollenkaan.
Kysyit vain, mitä mieltä minä olen tuosta asiasta jota kysyit. En osaa vastata. Miksi mieipiteeni siitä olisi tärkeä ?
Voin todeta vain että näin asia todennäköisesti on, kuten kuvasit.
Innostuin vain siitä kysymyksestä, Nimittäin olen arkaillut näiden asioiden kimppuun käymistä ja vähätellyt omaa ”asiantuntemustani”. Tarkemmin ajatellen huomasin että minulla on paljon sellaista tietoa, jota läheskään kaikilla ei ole.
Olen pitänyt matalaa profiilia ja vähätellyt tietämystäni Israel-asioissa. Kysymyksesi laukaisi minussa siis jotain josta sinulla ei ollut aavistustakaan. Se on tosi hyvä sillä juuri tänään on Adventtiserakunnan vuoro pitää Israelilta ja pidän siinä alkupuheenvuoron.
Pekka P. On monia ihmisiä, joilla on paljon tietoa ja kokemusta erilaisista asioista. Mutta tuo tieto pitää osata myös asettaa oikeisiin yhteyksiinsä.
Minä pidän ongelmallisena ensinnäkin sitä, että niin monet varmasti vilpittömät ja hurskaat kristityt jäsentävät Israel – palestiinalaiset/arabit -konfliktin Raamatun jakeisiin vedoten ja samalla sivuuttavat sen, mikä ei sovi tähän raamatuntulkinnalla saatuun ennakkokäsitykseen.
Toinen ongelma koskee tätä raamatuntulkintaa. Timo R Stewart osoitti omassa väitöskirjassaan ”Sana tuli valtioksi” että suomalaiset kristityt ovat omaksuneet joskus 1800-luvun lopulla tänne tuontitavarana tuodun käsityksen juutalaisten paluusta Pyhälle maalle ja Jeesuksen takaisin tulemisesta. Samalla tulkinnat heittivät häränpyllyä ja niitä muutettiin niin, että juutalaisten maahanmuuton aikataulu saatiin sopimaan sapluunaan. Prosessin täydensi se, että Israelissa tuloksettomassa lähetystyössä pitkään ollut Aili Havas ja hänen tukijansa toivat tänne juutalaisen Vanhan testamentin tulkinnan vakiintuneen kristillisen tilalle. Samalla tavalla omaksuttiin suuresti sionistisen liilkeen propagandaan perustuva kuva pienestä ja heikosta Israelista, joka ihmeellisesti voitti ylivoimaiset arabit. Vastaavasti unohdettiin tietoisesti se, että alue ei ollut tyhjä vaan juurikin arabien asuttama. (Israelilaisten oma historian tutkimus on viime vuosina osoittanut kaiken tämän monella tapaa virheelliseksi).
Loppusilauksen kristityille antoi se, että toisen maailmansodan kauhujen ja loppuselvittelyjen myllerryksessä Israelin valtion perustaminen nähtiin osoitukseksi ja merkiksi siitä, että Jumala sittenkin pitää maailmastaan ja kansastaan huolta.
Ei tietenkään ole väärin rakastaa Israelia ja juutalaista kansaa. Mutta kannattaa muistaa, että Uuden testamentin valossa Aabrahamin jälkeläisiä ja Jumalan kansaa ovat kaikki Jeesukseen uskovat. Lisäksi voimme aivan hyvin ajatella, että joskus valtaosa tai ”kaikki” Israel (=juutalainen kansa) kääntyy Jeesukseen uskoviksi. Tosiasia kuitenkin on, että juutalaisten valtaosa, myös Israelin valtiossa, ei halua tulla kristityiksi. Siksi suhtautuminen esimerkiksi kristittyihin Israelin ystäviin ei suinkaan ole vain myönteistä. Mutta kukapa ei olisi kiitollinen siitä, kun omaa valtiota ja sen politiikkaa tukee joukko ihmisiä eri puolilta maailmaa!
Serafim Seppälä on kiteyttänyt kysymyksen messiaanisista juutalaisista hyvin mielenkiintoisella tavalla. Messiaaniset seurakunnat edustavat hänen mukaansa teologialtaan useimmiten amerikkalaista evankelikaalisuutta joka poikkeaa hyvin paljon perinteisestä kristikunnasta. Se, että 2000 vuotta sitten oli mahdollista olla juutalainen ja uskoa Jeesukseen Messiaana, ei välttämättä ole mahdollista nyt, 2000 vuotta myöhemmin. Minä en ota kantaa messiaanisiin juutalaisiin koska en tunne aihepiiriä. Mutta minua ihmetyttää se, että niin monet Israelin ystävät unohtavat palestiinalaiskristityt, vaikka he monessa asiassa jatkavat 2000 vuotista kristillistä perinnettä ja ovat meidän sisariamme ja veljiämme Kristuksessa.
Lopuksi. Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia siitä, että monet arabit haluaisivat ajaa juutalaiset mereen. Valitettavasti monet juutalaiset haluavat samaa arabeille. Aseet ovat puhuneet vuosikymmeniä, mutta jokin ratkaisu joka tekisi oikeutta sekä juutalaisille että arabeille, on välttämätön. Molemminpuolisesta vihasta ja sen hedelmistä sekä kaikista raakuuksista ja propagandasta huolimatta.
Herramme sanoi: ”Autuaita ovat rauhantekijät”. Se velvoittaa meitäkin, vaikka inhimillisesti tuntuisi mahdottomalta.
”Loppusilauksen kristityille antoi se, että toisen maailmansodan kauhujen ja loppuselvittelyjen myllerryksessä Israelin valtion perustaminen nähtiin osoitukseksi ja merkiksi siitä, että Jumala sittenkin pitää maailmastaan ja kansastaan huolta.”
Onko esittämäsi mielestäsi ongelmallista raamatuntulkintaa?
Kari P. Ei tietenkään. Mutta on hyvä tunnustaa, että meillä kristityillä on myös tarve nähdä merkkejä Jumalan toiminnasta. Se kun on vaikea uskoa ilman näkemistä. Sen sijaan monet muut johtopäätökset ja sovellukset Israelin valtion perustamisesta ovat.
Marko, oletko tullut joskus vilkaisseeksi Lähi-idän karttaa? Jos olet, niin silloin et välty huomaamasta millainen pieni alue Israelin valtio on verrattuna valtavan suuriin ja väkirikkaisiin ympäröiviin arabimaihin. Eikö tätä pientä valtiota voi jättää rauhaan? Jatkuvasti sen kimppuun hyökätään. Miksi juutalaisten ei anneta asua rauhassa omassa maassaan, johon heillä on laillinen oikeus? Gazalaiset ovat tulleet Egyptistä ja Länsirannan väki Jordaniasta. Alkuperäisiä varsinaisia ”pakolaisia”, jotka olisivat Israelin nykyiseltä alueelta ei enää varsinaisesti ole paljoakaan. En nyt muista lukua, mutta ei ei heitä paljoa ole. Ja miksi jonkun pakolais-status edes säilyisi yli 80 vuotta? Miksi ne jotkut lähtivät kodeistaan, kun arabimaat sanoivat että pyyhkäisemme juutalaiset mereen niin sitten voitte palata. Juutalaiset pyysivät että jääkää tänne rakentamaan maata meidän kanssamme. Ne, jotka jäivät, ovat nyt monet vauraita Israelin kansalaisia ja tyytyväisiä. He myös taistelevat tässä sodassa maansa puolesta armeijassa.
Tämä kaikki on tarkoituksella tehty ja on peräisin saatanasta, joka ei voi sietää että Jumalan suunnitelmat toteutuvat valitun kansan kohdalla. Ja koska olen kristitty sydämeltäni enkä nimikristitty niin uskon Raamatun sanaan Jumalan sanana ja ilmoituksena. Siellä näet selvästi sanotaan että Jumala kokoaa juutalaiset kaikista maista, joihin on heidät hajottanut (siis diasporasta) ja tuo takaisin heidän omaan maahansa. Ja siinä kohdassa ei ole puhe Babyloniasta palaamisesta.
Timo Stewartin jutut voi jättää omaan arvoonsa. Hän on antisemitistinen Hamasin eli terroristien äänitorvi.
”Tosiasia kuitenkin on, että juutalaisten valtaosa, myös Israelin valtiossa, ei halua tulla kristityiksi. Siksi suhtautuminen esimerkiksi kristittyihin Israelin ystäviin ei suinkaan ole vain myönteistä. Mutta kukapa ei olisi kiitollinen siitä, kun omaa valtiota ja sen politiikkaa tukee joukko ihmisiä eri puolilta maailmaa!”
Tässä annetaan ymmärtää, että on väärin tukea valtiota ja kansaa, jota vastaan jatkuvasti hyökätään ja ihmisiä kauhistuttavalla demonisella väkivallalla teurastettiin 7.10.2023, panttivankeja surmattiin ja lisäksi edelleen Hamas pitää panttivankeja ja kiduttaa heitä näännyttämällä nälkään ym. Syy on se että he ovat juutalaisia eivätkä haluakaan tulla kristityiksi. Miten tämä ”tosiasia” mitenkään liittyy tähän? Kai suomalaiset kristityt ovat ennenkin lähettäneet apua eri puolille maailmaa ja tukeneet eri maiden ihmisiä ja rukoilleet heidän puolestaan riippumatta siitä, ovatko niissä ihmiset kristittyjä tai haluavatko he kääntyä kristityiksi? Minusta tämä on oikea kristillinen asenne. Tuo sitaatissa oleva ei ole, sillä siinä asetetaan ehto.
”Mutta kannattaa muistaa, että Uuden testamentin valossa Aabrahamin jälkeläisiä ja Jumalan kansaa ovat kaikki Jeesukseen uskovat.”
Juuri näin minäkin uskon!
Olen ikävä kyllä huomannut, että joillakin piireillä ja ihmisillä Israel-innostus menee sellaiseksi että he suorastaan jumaloivat Israelia ja juutalaisia. Olen lukenut jostain (ehkä Risto Santalan kirjasta), että juutalaiset kyllä lukevat Jesaja 53:ea ja heillä on siihen tulkinta. Mutta he tulkitsevat niin että Herran kärsivä palvelija on Israel (juutalaiset), ei Jeesus Messias, syntien sovittaja. Sillä juutalaisuuden mukaan Messias ei kuole.
Samoin mietin sitä että tulkitsevatko jotkut Siemenen, joka on siis Paavalin mukaan Kristus, itse asiassa Israeliksi? Aabrahamin uskohan oli uskoa lupaukseen siemenestä, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi. Kansat eivät tule siunatuiksi Israelissa, vaan Kristuksessa. ”Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: ”Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi”. Gal. 3:8, (1 Moos. 12:3, 1 Moos 22:18). ”Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa.” Gal. 3:9. Sen jälkeen Paavali puhuu niistä jotka perustautuvat lakiin, että he ovat kirouksen alaisia. Erittäin vakava, kuoleman vakava sanoma! Eihän kaikille kristityillekään tämä ole lainkaan selvä asia, että vanhurskas elää uskosta eikä laista!
Siteeraan rovasti Risto Santalan kirjaa ”Kenenkä te sanotte minun olevan” v. 1964. Siis osin näissä on varmasti jo vanhentunutta tietoa. Esim. mainittu poliittinen puolue.
”On totta, että sekä kristitty että juutalainen uskoo ”Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan”, mutta ero on siinä, että me pitäydymme Jeesuksen täydelliseen sovintotyöhön. Merkillisimpiä ilmiöitä ovat ne, jolloin pakanakristitty tahtoo tulla ”messiaaniseksi juutalaiseksi”. Tästä juuri varoitti apostoli Paavali Galatalaiskirjeessä – jos tahtoisimme ilmaista ongelman nykyaikaisin termein.”
”…juutalaisen tri M. Dienemannin sanojen mukaan juutalaisuuden ja kristinuskon oleelisin ero käy ilmi näiden käsityksestä ihmisen luonnosta ja olemuksesta. Juutalaisuuden mukaan ihminen ei ole läpeensä turmeltunut, kun taas kristinusko korostaa meidän olevan perisynnin pilaamia. Antti J. Pietilä opetti aikoinaan oppilailleen, että ihmisen jumaluusopin tuntee siitä, mitä hän sanoo synnistä. Olemme ”mieleltämme Jumalan vihamiehiä” (Kol. 1:21). Ja vain parannuksen ja uudestisyntymisen kautta meistä tulee Jumalan lapsia – Jumala ei adoptoi meitä omikseen vaelluksemme tähden. Me emme kykene palvelemaan Jumalaa; siksi Jumala palvelee meitä Pojassaan. Me emme kykene kiipeämään Jumalan yhteyteen, siksi Jeesus ”astui alas” ”meidän puolestamme” ja täytti lain: siksi ”Hän on meidän vanhurskautemme” (Room. 3:24).
Toinen perustava ero juutalaisuuden ja kristinuskon välillä on suhteemme lakiin. Kristus on ”lain loppu” (Room. 10:4). Laki on kyllä ”pyhä, hengellinen ja hyvä” (Room. 7:12-16). Se tosin vartioitsi meitä aikanansa (Gal. 3:23), ja se toimi ”kasvattajana Kristukseen” (Gal. 3:24). Mutta Jeesus, ”lain alaiseksi syntynyt, lunasti lain alaiset, että pääsisimme lapsen asemaan” (Gal. 4:4-5). Juutalaisuus pitäytyy virallisesti noudattamaan 613 käskyä sekä ennakolta estäviä säädöksiä, ns. lain aitausta. Mutta Jeesus ”purki erottavan väliseinän” (Ef. 2:14-16). Kristityn sejag, ”aitaus”, on Jeesus Kristus. Tämä yksinkertaistaa hengellisen balachamme, ”vaelluksemme”: pääasia on se, että meidät ”havaittaisiin olevan Hänessä” (Fil. 3:7-10). Juutalaisuus tuntee virallisesti ”uskonnollisen pakon” käyttämisen lain noudattamisessa. Juutalainen on ”predestinoitu” noudattamaan lakia. Kristitty kokee ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” (Gal. 5:1)……
”Eskatologinen odotus on yhteistä sekä juutalaisuudelle että kristinuskolle. Kuitenkin tämän odotuksen luonne on toinen: kristitty odottaa Jeesuksen toista tulemusta, juutalainen Messiaan ensimmäistä tuloa joko henkilönä tai persoonattomana ”messiaanisena aikakautena”. …juutalaisuus yleisesti perustuu kolminaisuutta muistuttavaan näkemykseen Jumalan, kansan ja maan ykseydestä. Usein tämä Israelin maan korostus saa miltei sarkamentaalisen luonteen. Tällaiseen Israelin maan ylikorostukseen kristitty ei voi yhtyä. Uusi Testamentti viittaa tosin juutalaisten kotiinpaluuseen. Mutta itse maan tulevaan kukoistukseen ei panna lainkaan painoa – tärkeintä on hengellinen raittius ja valvominen…..Israelin tuleva uudistuminen on luonteeltaan samantapainen kuin yksityisen kristityn. Sakarja puhuu 12:9-11 kansallisesta parannuksen päivästä. Tämä koetaan ristiinnaulitun, lävistetyn ”Ainokaisen Pojan” edessä. Apostoli Paavali esittää Israelin uudistuksen suhteen varauksen: ”—mutta jos he eivät jää epäuskoonsa, he tulevat oksastettaviksi” (Room. 11:23).
”uskonnollinen työläispuolue Poe Mizrachi, jolla alkaa olla yhä enemmän siionistisia pyrkimyksiä, on nähnyt tehtäväkseen yhdistää poliittiset ja uskonnolliset pyrkimykset – mikä muistuttaa suuresti Jeesuksen ajan saddukeuksien tavoitteita….Kristittyinä iloitsemme luonnollisesti Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin lupauksista ja niiden alkavasta täyttymisestä Israelissa. Voimme uskoa, kuten luemme Psalmissa 126: ”Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan”. Kuitenkin Israelin hengellinen uudistus on riippuvainen heidän suhteestaan evankeliumiin. Ja siinä kristitty tuntee vastuunsa… Kuitenkin juutalaiset kokevat uuden eskatologisen vaiheen vasta, kun he kruunaavat Jeesuksen omakseen ja sanovat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen” (Matt. 23:39).
Riitta S. Poliittista historiaa opiskelleena valtiotieteen maisterina, joka yrittää aina välillä päivittääkin osaamistaan, osaan varmasti hiukan arvioida asioita vaikka kukaan meistä ei ole erehtymätön 🙂 Israelilais-yhdysvaltalainen historiantutkija Benny Morris on kirjoittanut Israelin ja palestiinalaispakolaisten ongelman synnystä useita hyviä tutkimuksia. Kommenttini nojaavat muistinvaraisesti Morrisin teokseen ”1948”. Hän on akateemisen huippututkijan ottein eritellyt kriittisesti sionistisen liikkeen luomia myyttejä pienestä ja avuttomasta Israelista. Ja eritellyt myös arabivaltioiden toimintaa sikäli kuin se on ollut mahdollista. Kannattaa myös huomata, että erityisen pro Palestiina -tutkijat ovat arvostelleet Morrisia juutalaisten väkivallantekojen kaunistelusta…
Timo R Stewart ei ole mikään Hamasin äänitorvi vaan poliittisesta historiasta väitellyt, ansioitunut ja asiallinen, oikeastaan poikkitieteellinen, tutkija. Oletko itse lukenut hänen väitöskirjaansa ”Sana tuli valtioksi” suomalaisen kristillisen sionismin historiasta ja sen laajennettua populaariversiota ”Luvatun maan lumo”? Minusta hänen kolumninsa ja haastattelunsa ovat olleet hyviä, asiallisia ja neutraaleja. Konfliktissa, joka saa tunteet kuumenemaan puolin ja toisin, meidän kaikkien on vaikea säilyttää etäisyyttä ja olla puolueettomia. Historiallinen totuus elää ja muuttuu. Joskus totuus tekee kipeää. Jopa niin kipeää, että sitä ei halua oikein ottaa vastaan. (Minä muistan kuinka kauhealta tuntui myöntää, että minun Suomeni 1941 käytännössä hyökkäsi itään, vaikka itänaapuri meidän onneksemme ehti hyökätä ilmavoimillaan ensin…)
Jatkoa Riitta S:lle.
Olemme aika lailla samaa mieltä juutalaisuuden ja kristinuskon erosta, joten ei siitä sen enempää.
Minä yritän käsitellä tätä Israel – arabit-kestokonfliktia ensisijaisesti tämänpuoleisena, mutta harvinaisen sotkuisena poliittisena vyyhtenä, johon EI pitäisi sotkea hengellisiä ulottuvuuksia. Kristittynä olen tietenkin niistä tietoinen. Samalla huomaan jatkuvasti, että monet Israelin tukijat pitävät konfliktia nimenomaan hengellisenä. Tiedän totta kai, että myös arabipuolella on militantteja islamilaisia, jotka pitävät sotaa hengellisenä.
Hamasia ja sen väkivaltaa sekä propagandaa ei tietenkään pidä puolustaa. Gazan siviiliväestö on Hamasin ja Israelin armeijan puristuksessa kuten monen monissa konflikteissa on tapahtunut maailman sivu. Kuten myös israelilaiset siviilit ovat olleet Hamasin raketti-iskujen kohteena. Mutta MOLEMMAT osapuolet yrittävät antaa tapahtumista itselleen sopivan kuvan. MOLEMMILLA osapuolilla on myös esittää omasta historiastaan vastapuolen raakuuksia.
Pentti Tepsa erittelee isoa kuvaa aivan erinomaisella tavalla. Uskon näkökulmasta ajattelen itse niin, että tästä Israel-asiasta on tehty aivan liian merkittävä teologinen kysymys. Meillä saa minusta olla erilaisia näkemyksiä kunhan niiden muistetaan olevan pitkälti ehdonvallan asioita, niin kauan kun uskonvanhurskautta ja pelastusta yksin uskon kautta Kristukseen ei vaaranneta. (Näin tapahtuu helposti, kun Israelin tukemisesta tai siunaamisesta tehdään jonkin lainen hengellinen kuuliaisuuden teko). Siinä, jos kristityillä on Israel ja juutalainen kansa tai sen tukeminen erityisesti sydämellään, ei ole mitään väärää.
Ja vielä Riitalle: Kuten Tepsa toteaa, Lähi-Idän alueella on monia kansoja ja kansanryhmiä, joille olisi tarpeellista ja oikeutettua luoda oma valtio (tai itsehallinnollinen alue) sekä turvalliset rajat. Ruotsalainen pitkän linjan diplomaatti (en nyt muista tekijän nimeä) esitti yhdeksi konfliktin juurisyistä ensimmäisen maailmansodan aikaiset keskenään ristiriitaiset lupaukset. Arabeille luvattiin oma valtio ja juutalaisille kansalliskoti. Sitten 1918-20 huomattiin, että oli tullut luvatuksi liikaa, joten muodostumassa ollut arabivaltakunta pirstottiin. Iso-Britannialla ja Ranskalla oli myös omat valtapyyteet pelissä ja rajat vedettiin sekä heidän etupiiriensä mukaisesti että arabien yhtenäisyyden hajottamiseksi. Ja tietenkin valtaan nousseet arabikuninkaat sekä heitä seuranneet hallitukset ja diktaattorir pyrkivät laajentamaan omia valtakuntiaan siinä vaiheessa kun Kansainliiton mandaattialueiksi naamioitu siirtomaavalta menetti otteensa. Hajota ja hallitse!
Kiitos kun maltat keskustella, vaikka itse höyryän. Eräs ystävä täällä kerran katkaisi keskustelun heti, kun mainitsin Raamatun ja sen että se on juutalaisen kansan pyhä kirja. Vetoamatta itse siinä lainkaan siihen, että kyse on Jumalan valitusta kansasta. Eli pelkkä Raamtun mainitseminen riitti hänelle. Ilmeisesti koki minut sellaisena höyrypäänä, ettei minun kansani kannata jatkaa keskustelua.
On mielenkiintoista täällä juuri se että voi turvallisesti keskustella, joutumatta kovien some hyökkäysten kohteeksi. Sekä tietysti se, että voi kuulla toisten mielipiteitä ja syitä miksi asennoituvat tietyllä tavalla.
Jokaisella ihmisellä on peruuttamaton lupa asennoitua aivan omalla tavallaan valliseviin olosuhteisiin.
Tämä asenteen muokkaus minua on alkanut erityisesti kiinnostamaan. Juuri äskettäin oli tapaus jossa avusturekan kaatuminen oli aiheuttanut 20 henkilön kuoleman ja monien loukkaantumisen. Syyksi uutisissa kerrottiin se että Israel on pommittanut tiet niin huonoon kuntoon, että kaatuminen johtui siitä.
Tiedän miten taitavia rekkakuskit ovat ja olen varma ettei kukaan missään olosuhteissa aja sellaiseen paikkaan jossa kaatuminen on edes mahdollista.
No mitä tapahtui oikeasti ? Kuljettaja ei pysähtynyt vaikka kuormaa alettiin ryöstämään. Kuljettaja ammuttiin ja auto törmäsi toiseen ryöstämisen tähden pysähtyneeseen rekkaan , jonka seurauksena rekka kaatui ryöstäjien päälle.
Juuri tähän tapaan saamme ensin kuulla Hamasin version tapahtumista ja se mitä kuulemme ensin jää mieleen.
Sitten saamme kuulla sen version joka perustuu Israelin asiaa tutkittuaan, mutta sitä tietoa ei pidetä luotettavana.
Näin ovelasti koko sodan ajan Hamas on vastaavalla tavalla toiminut ja pyrkinyt syyllistämään Israelia kaikesta mahdollisesta. Koska muita tiuetolähteitä ei alueella ole niin saamme kuulla vain Hamasin versiot.
Puhutaan kaksoisdantarteista. Siitä että miksi Israelin toimia ei tuomita, niinkuin esim. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ? Yksikään muu maa ei ole pyrkinyt kapunkisodassa suojelemaan siviilejä oman armeijansa kustannuksella niin hyvin kuin Israel tekee. Siviilejä kun monin tavoin varoitetaan, niin tietysti Hamas saa tiedon myös ja osaa varautua jopa asettaa ansoja oikeisiin paikkoihin.
Yhtään muuta maata ei velvoiteta ruokkimaan vihollisen armeijaa. Israel kun siitä kieltätyi niin YK lopetti yhteistyön.
Yk myöntää että 88% avustuksista meni Hamasin käsiin. He ryöstivät ruuat ja möivät ne asukkaille. Näin saamillaan varoilla ovat palkanneet 20 000 taistelijaa.
Taistelijat ovat siviili vaatteissa. Joskus pukeutuvat Israelin sotilaiden univormuihin ja näin saavat houkuteltua sotilaita ansaan.
Minua hämmästyttää se miten luotettavana pitämämme uutistoimitus levittää jatkuvasti valheellista Hamasin probagantaa . ei edes pyri tarkastamaan sen oikeellisuutta. Tottakai näin syntyy kieteinen asenne Israelia kohtaan.
Uskon että se juuri on ollut koko sodan tavoite. Joku ystävä kysyi ja pohdiskeli sitä mikä on tuon sodan motiivi.
Uskon että sodan motiivi on juuri se mitä näemme ja saamme uutisissa kuulla ja lukea. Eli asenne muokkaus. Siksi Hamas nytkin houkuttelee israelia hyökkäämään, Kuvaamalla nälkiintyneitä panttivankeja. Israelin hyökköystä tarvitaan, jotta siviiluhreja syntyy lisää ja asennemuokkaus voi jatkua.
Oma asenteeni perustuu viidenkymmenen vuoden vastaavien uutisten ja todellisten tapahtumien tarkalla seurannalla.
Vastaavaan uutisointiin olen törmännyt usein vuodesta 1973 alkaen. Jo silloin saimme lukea lehdistä mite Israel oli tykistöllä pommittanut syyriaa. Myöhmmin pikku uutisessa kerrottiin, että se olikin vastaus Syyrian ensin suorittamaan tykistötuleen.
Yksi räikeipiä oli kun sotilaiden perheitä oltiin kuljettamassa linja autolla ja sen kimpuun hyökättiin. Meille kerrottiin uutisissa, että sissit olivat tehneet onnistuneen hyökkäyksen Israelin sotilaskuljetusta vastaan.
On käynnissä valtava asennemuokkaus, jolla saadaan kaikki kansat Israelia vastustamaan.
Jeesus hylättiin väärillä syytöksillä ja tuomittiin. Samoin me teemme Israelille nyt.
Siihen on yhtenä syynä se että sitä kansaa pelätään. Myös antisemitismi saa voimaa osittain siitä.
Onhan se aivan erilainen kuin kaikki muut kansat.
”Minua hämmästyttää se, miten luotettavana pitämämme uutistoimitus levittää jatkuvasti valheellista Hamasin propagandaa, ei edes pyri tarkastamaan sen oikeellisuutta. Tottakai näin syntyy kieteinen asenne Israelia kohtaan.” Minua taas hämmästyttää se, miten henkensä usein alttiiksi asettavien uutistoimittajien työtä pidetään propagandana, kun he kertovat silminnäkijönä sodan ja saarron aikaansaamasta kärsimyksestä.
Tänään uutinen: Israel surmannut 7 henkilöä. Hams kun ei erittele taistelijoita siviileistä. Eivätkä heidän taistelijansa käytä univormuja, joten on ulkopuolisen aika vaikea tietää missä olosuhteista nuo seisemän saivat surmansa.
Vanha sanonta: Totuus on sodan ensimmäinen uhri. Jokaisella sotaa käyväklä maalla tai taholla on tarve esittää asioita vastapuolen vahingoksi ja itsensä tueksi. Juuri siksi tarvitaan puolueetonta, monipuolisuuteen ja kriitisyyteen pyrkivää tiedonvälitystä sekä tieteellistä tutkimusta.
Päivän uutisotsikot (6.8.) toistavat sitä, mitä ennenkin.
… Hamas iskee Israeliin ja Israel takaisin. Hamas raiskaa ja murhaa ja ottaa panttivankeja ja Israel iskee takaisin vielä lujemmin… Nyt ties kuinka monen kuolleen jälkeen Hamas syyttää Israelia sotarikoksista ja panttivankien vaarantamisesta…. Ikään kuin Hamasin suorittamat iskut ja sieppaukset eivät olisi sotarikoksia!
Tätä se sota on: Periaatteessa rajatonta väkivallan käyttöä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja vastustajan pakottamiseksi omaan tahtoon. Mitä nyt välillä ajatellaan haavoittuneita ja nälkiintyneitäkin. Jos ei muuten niin sympatiapisteiden keräämiseksi ulkomailta. Ei Gaza eroa juuri mitenkään Stalingradin taistelusta tai Varsovan geton lopputaistelusta (tai Varsovan kansannoususta 1944). Muuten kuin siinä, että Netanyahun nimi ei ole Hitler eikä Hamasin nykyinen johtaja, kuka lieneekään, ole nimeltään Stalin. Voi voi.
Marko : ” Näetkö ongelmalliseksi sen, että kristityksi kääntynyt juutalainen – joka siis kuuluu vaikkapa katoliseen tai luterilaiseen kirkkoon – ei voi saada Israelin kansalaisuutta?
Kysin asiaa Israelin messiaaniseen seurakuntaan toimivata ja sain vastauksen sieltä. Tämmöinen se oli: uskoon tullut juutlainen voi saada kansalaisoikeudet. Heille tehdään kyllä monia ongelmia ja välillä tarvitaan lakimiestä.
Joten on se näköjään mahdollista kuitenkin. Luulin itsekkin ettei olisi. Hyvä kun tuli tarkistettua.
Kiitoksia tiedosta. Mutta onko siis kyse juutalaisista, jotka kuuluvat johonkin perinteisistä kristillisistä kirkkokunnista vai tarkoitetaanko ns. messiaanisia juutalaisia? Kysyn siksi, että kaikki herätyskristityt eivät oikein pidä esim katolisia tai ortodokseja ”uskoon tulleina kristittyinä”.
Israelin kansalaisuus
🟩 1. Luterilainen, helluntailainen tai katolinen (ei juutalainen syntyperältään)
Nämä henkilöt eivät ole oikeutettuja kansalaisuuteen Paluuoikeuden lain nojalla, koska laki koskee juutalaisia (sekä heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan) – ei kristittyjä.
Kuitenkin, he voivat hakea kansalaisuutta muilla perusteilla, kuten:
Avioliitto israelilaisen kanssa
Pitkäaikainen oleskelu
Humanitaariset tai erityistapaukset (harvinaista)
🟨 2. Messiaaninen juutalainen
Tilanne on monimutkainen ja ristiriitainen.
Israelin korkeimman oikeuden päätöksen (1989) mukaan henkilö, joka on juutalainen ja on kääntynyt kristinuskoon (esim. messiaaninen juutalaisuus), ei ole enää ”juutalainen” Paluuoikeuden lain mielessä.
Tämä tarkoittaa, että messiaaniset juutalaiset eivät automaattisesti saa kansalaisuutta Paluuoikeuden perusteella, jos heidät katsotaan kristityiksi.
Kuitenkin:
Jos henkilö on esim. juutalaista syntyperää, mutta hänen vanhempansa tai isovanhempansa ovat juutalaisia, hän saattaa olla oikeutettu kansalaisuuteen, riippuen mm. käännynnäisyyden ajankohdasta ja siitä, kuinka tiiviisti hän identifioituu messiaaniseen uskoon.
/Wikipedia (Israeli citizenship law):Law of Return -artikkeli (Wikipedia):Reddit-yhteisön kokemuksia:)
Kiitoksia tästä, Kari P!
Kuten huomataan, Israelissa ei toteudu länsimaille ominainen uskonnonvapaus mitenkään optimaalisesti. Siihen on tietenkin omat historialliset syynsä. Koska kysymys on itsenäisen valtion sisäisistä asioista ja aihe menee sivuun blogin tekstistä, en puutu asiaan tämän enempää.
Tätä sotaa käydään meidän mielissämme ja Isarel hävisi tämän sodan jo silloin 7.10 kun Hamas hyökkäsi. Se tilanne oli Israelin kannalta sellainen että se tiesi mikä sitä odottaa. Se ei kykene estämään siviiliuhreja kokonaan , vaikka kaikin keinoin siihen pyrkiikin. Mikään muu maa ei ole toiminut näin kaupukisodassa. Siviilit eivät myöskään voi paeta sotoimialueelta, koska naapurimaat estää sen. Hamasin taistelijoilla taistelujen aikana ei ole mitään sotilaalisia tuntomerkkejä joistaheidät voi erottaa siviuileistä. He käyttävät kouluja päiväkoteja ja sairaaloita aseelliseen taisteluun. Jolloin sotalakien mukaan nämäkin paikat ovat luvallisia kohteita. Näin siviilit ovat ihmiskilpinä alueella. Kuka tahansa heistä voi olla hamasin taistelija.Selkää ei voi kääntää kenellekkään. Lisäksi vielä ne tuhannet tunnelit joiden suuaukot on siellä siviliasutuksen keskellä ja sisällä. Kyllä Israel tiesi mihin he lähtivät kun sinne hyökkäsivät.
Jolleivat olisi sitä tehneet niin jatkuvasti olisivat joutuneet elämään siinä pelossa että vastaava hyökkäys tapahtuisi uudelleen. Ei sekään ole mahdollista, eikä pelossa voi elää aina. Jotain oli pakko tehdä. Näin Hamas pakotti Israelin hyökkäämään sinne.
Hamasin jotaja oli sanonut että nyt Israelin armeija on juuri siellä missä halusimmekin heidän olevan ja myöhemmin myös sen että siviiliuhrit ovat tärkeä osa tätä sotaa.
Nyt Hamas jukaisi törkeitä videoita panttivangeista ja näin houkutteli Israelia hyökkäämään alueelle jossa elää koko gazan alueen väestö, kun muut alueet on jo tuhottu. Sehän on ihan älytön tilanne kaikin puolin. Eikä Hamas päästä vankejaan vapaaksi, sillä niiden avulla se voi edelleen pakottaa Israelin toimimaan ja siviilejä kuolee lisää. Samalla ihmisten mielet kääntyy yhä enemmän Israelia vastaan koko maailmassa. Usakaan ei ole poikkeus tässä sillä siellä nuorempi sukupolvi on jo vahvasti Palestiinan puolella. Näin Hamas voittaa mielet vaikka häviää taistelut.
Juuri näin Pekka!
Hamas on saavuttanut tavoitteensa!
Panttivangit ovat tärkeä osa Hamasin peliä. Israel on tehnyt lukemattomia ehdotuksia saadakseen vangit vapaaksi. Mikään ei ole Hamasille riittänyt.
.
Panttivangit olisi voitu vapauttaa jo monta kertaa. Hamas on saavuttanut poliittiset tavoitteensa kansainvälisesti.
Se, että Hamasin porukka on suurimmaksi osaksi roistoja, lienee selvää.
Muistetaan kuitenkin myös se, että tämän hetken eläkeikäiset amerikkalaiset olivat nuoruudessaan Vietnamin sotaa vastaan. USA oli sotilasmahdiltaan ylivoimainen ja vietnamilaissiviilit pommitusten uhreja. Jokainen sukupolvi tai sen osa näyttää nykymaailmassa ”ottavan omakseen” jonkun alistetun ja sorretun kansan asian.
Pekka P. Sanot, että Israel on jotenkin hienolla tavalla pitänyt huolta palestiinalaissiviileistä Gazassa.
Minulla tulee mieleen kesä ja syksy 1941. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon eteni. Saksalaiset laskeskelivat, että noin 30-35 miljoonaa venäläistä siviiliä tulisi nääntymään nälkään seuraavana talvena. Uutiskameroiden edessä sen sijaan näytettiin, kuinka kenttäkeittiöistä jaettiin soppaa ukrainalaissiviileille. Kummatkin olivat totta, mutta mittakaava erilainen.
Se hieno tapa on varoitusjärjestelmä jolla siviileitä varoitetaan. Tekstiviestein, puhelinsoitoin ja vielä lopuksi talon katolle pudotetaan ensin pieni räjähde. Sen tarkoitus on antaa viimeinen varoitus siitä, että pian tuo talo tuhotaan, joten poistukaa siitä heti.
Tämänkaltaista järjestelmää sivviilien suojaamiseksi ei missään kaupunkisodassa ole tehty. Ongelmana siinä on se, että näin Hamaskin ehtii suojatua ja varautua. Israelin armeja kärsiin tämän tähden tappioita. Silti Israelia syytetään kansanmurhasta. Ongelmat ruuan jakelussa johtuu siitä että Hamas ryöstää ruuan itselleen ja myy sitä siviileille. Eikä edes kaikille.Näillä varoilla palkkaa uusia taistelijoita.Tätä Israel haluaa olla estämässä ja YK ei siihen suostu vaikka myöntää että 88% avustuksista menee suoraan Hamasin käsiin.
Mitä hienoa siviilien suojelemista se on, että heidän kotinsa räjäytetään soraläjiksi?
Näissä keskusteluissa tulee ilmi tämä asia: ihmisten erilainen käsitys/ ymmärrys Jumalasta, Jumalan sanasta eli Raamatusta, ihmisestä ja maailmasta.
Joillakin on se käsitys, että Jumala ei ole historian Herra, ei ole ilmoittanut itseään Sanansa kautta, ei kertonut pelastussuunnitelmaansa eikä Hän johda ja hallitse maailmankaikkeutta, universumia eikä maailmanhistoriaa, vaan on niin kokonaan tuonpuoleinen, ettei tuo tuonpuoleisuus millään lailla voi koskettaa tätä maailmaamme eikä sen tapahtumia. Hän siis ei vaikuta tässä maailmassa millään lailla, vaan ihminen on maailman ja kaikkeuden herra. Jumala on siis heidän mielestään jättänyt ihmiset niin sanotusti oman onnensa nojaan. Täysin tuonpuoleinen Jumala, ei siis Immanuel eli Jumala meidän kanssamme, vaikka niinhän Raamatussa sanotaan. Heillä on deistinen Jumala. Toisin sanoen Jumala ei siis ole heille kaikkivaltias, kaikkialla läsnä oleva, kaikkiviisaus ja kaikkitietävyys. Kannattaa kiinnittää huomio sanaan ”kaikki” ja sen johdannaisiin.
”Sinä (Isä) olet uskonut KAIKKI ihmiset hänen (=Pojan) valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän KAIKILLE, jotka olet hänelle uskonut.” Joh. 17:2
”Minulle on annettu KAIKKI valta taivaassa ja maan päällä.” Matt. 28:18
”Hän (Jumala) oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi KAIKEN, mitä on taivaassa ja maan päällä.—hän, joka saattaa KAIKEN tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti.” Ef. 1:10-11
”Jumala on alistanut KAIKEN hänen hänen (=Pojan) valtaansa ja asettanut hänet KAIKEN yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka KAIKEN KAIKESSA täyttää.” Ef. 1:22-23
”Yksi on Jumala, KAIKKIEN Isä! Hän hallitsee KAIKKEA, vaikuttaa KAIKESSA ja on KAIKESSA” Ef. 4:6
”Hän (Jeesus Kristus) on ollut olemassa ennen KAIKKEA muuta, ja hän pitää KAIKEN koossa. —jotta hän olisi KAIKESSA ensimmäinen. Jumala näki hyväksi antaa KAIKEN täyteyden asua hänessä. Kol. 1:17-19
Kristus on KAIKKI, hän on KAIKISSA”. Kol. 3:11
Siinä määrin kuin Jumalan sana on saanut murtaa ihmisessä hänen hybristään, itseriittoisuuttaan, omavanhurskauttaan ja kuvitelmaansa maailman napana ja herrana, hän on kyennyt ottamaan vastaan tämän Raamatun kertoman kaikkivaltiaan Jumalan ja Herran.
Keskustelijat puhuvat tietenkin siinä todellisuudessa, joka heille on todellista. Toiset hengellisessä, toiset taas maallisessa. He eivät voi ymmärtää toisiaan. On maallinen, lihallinen ihminen ja on hengellinen, taivaallinen. Jos ihmisessä ei ole tätä hengellistä, uutta luomusta, ei hän voi ymmärtää kun hänelle puhutaan hengellisistä asioista.
Jeesus sanoi Nikodeemukselle: ”Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.” Joh. 3:10-13
Raamattua ei voi ymmärtää kuin uudestisyntynyt Pyhä Hengen valaisema Jeesuksen oma. Raamattu avautuu vain Jeesuksesta Kristuksesta käsin, hänen yhteydessään ja hänessä ollen ja eläen uutta Pyhän Hengen valaisemaa elämää. Näin Lutherkin sen ymmärsi.
Riitta S. Totta kai Jumala johtaa kansojen kohtaloita historian kulkua ja tapahtumia. Näinhän vuoden 1948 kristinoppi hienosti kiteytti. Meillä ei vain välttämättä ole keinoja todentaa Hänen työtään yksityiskohtaisesti, koska Jumalan työt tapahtuvat salatusti. Näin minä uskon, opetan ja tunnustan.
”Jumalan työt tapahtuvat salatusti.”
Israelin itsenäistyminen ja juutalaisten paluumuutto ovat tapahtuneita tosiasioita. Eivät ole salaisia.
Kari Paukkunen. Se, että Jumalan johdatus tässä maailmassa tapahtuu salatulla tavalla (esimerkiksi se, että päätöksentekijät eivät huomaa olevansa Jumalan välikappaleita) on yksi Lutherin historianteologian kulmakiviä. Myös Israelin perustaminen 1947-48 ja juutalaisten paluumuutto ovat salaisia siinä mielessä, että kaikki ihmiset eivät pidä tätä tapahtumaketjua Jumalan erityisenä työnä. Me protestanttiset kristityt voimme kyllä näin ajatella.
Kiitos täsmennyksestä Marko Sjöblom.
Näin se on monien asioiden kohdalla. Joitain asioita voimme kuitenkin odottaa tapahtuvan Jumalan profeetallisen sanan perusteella. Tapahtuneen jälkeen silmämme saattavat avautua, tai sitten eivät. Pyhä Henki avaa kirjoituksia kuten Riitta S. kuvaa.
Jumalan valitutkin voivat olla sokeita. Jumalan työ voi olla salattua myös heille.
Jesaja: 42:19 Kuka on sokea, ellei minun palvelijani, ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani, jonka minä lähetän? Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni, niin sokea kuin Herran palvelija?
Kari P. Juuri näin kuten toteat meidän ymmärtämättömyydestämme. Käsittääkseni juuri tuo Jesaja 42:19 kuvaa kuitenkin kollektiivisesti profeetan aikaista Israelin kansaa (tai Juudaa). PIkemminkin tähän yhteyteen sopivat minusta ne monet psalmitekstit, jotka kuvaavat Jumalan ajatusten korkeutta.
Haasteellista tässä nykyajan herätyskristittyjen Israel-keskustelussa on se, että ”raamatullinen käsitys Israelista” on nostettu jonkinlaiseksi oikean ja väärän kristillisyyden koetinkiveksi. Kun sitten yrittää ottaa selvää, mitä siihen sanotaan sisältyvän, huomaa kaksi tai kolme asiaa. 1. ”Raamatulliseksi” sanottu näkemys ei ole kovinkaan vanha vaan ehkä jostain 1800-luvulta lopunaikoja korostavien anglosaksisten protestanttien opetuksista eikä vastaa vanhan kristikunnan näkemyksiä. Päin vastoin ne julistetaan vääriksi. Opillisesti ongelmallisista tai suorastaan vääristä väitteistä voisi kirjoittaa pitkään. Ylenmääräinen kiinnostus lopunaikoihin ja sen tapahtumien ennakointiin johtaa merkillisiin tulkintoihin ja painotuksiin. 2. Rakkaus juutalaisia kohtaan saa sivuuttamaan niiden ei-juutalaisten hädän, joita toistasataa vuotta jatkunut konflikti koskee. 3. Sinänsä vilpitön ja aito rakkaus juutalaisiin saa toiset tanssimaan ylistyskokouksissa horaa ja heiluttamaan Israelin lippuja ja toiset omaksumaan opetuksia rabbiinisesta juutalaisuudesta. Toisin sanoen omaksutaan sellaista, mistä jo Jeesus ja apostolit vapauttivat kristityt ja mikä jatkaa vuoden 70/73 katastrofin jälkeen henkiin jääneen farisealaisen juutalaisuuden perinnettä.
Kiitos tiukasta luennosta Marko S.!
Jesaja edellä olevassa lainauksessa kuvaa erityisesti Israelin kansaa niinkuin toteat.
Uskallan kuitenkin lisäksi uskoa, että kirjoitukset avautuvat myös erityisesti sitä mukaa kuin Jumalan säätämässä ajassa edetään kohti niiden lopullista toteutumista. Ehkä meille vielä avataan lisää? Herramme myös kehotti seuraamaan aikamme merkkejä. Sitä kehotusta sopinee totella? Valvomisen merkitys taitaa olla keskeistä nykyisen jälkikristillisyyden uneliaisuuden vallitessa?
Kaikenlaista ”roskaa” tulee tietysti ohessa tarkastelun alaiseksi. Herramme varoittaa vääristä profeetoista. Kaikkea pitää arvioida.
Kari P. Minusta tämä ajatus, että Jumalan sanasta avautuu lisää ja ymmärrys lisääntyy, on kaksipiippuinen juttu. Siihen vedotaan tänä päivänä useassa eri yhteydessä. Havaintojeni mukaan erityisesti puolustettaessa ns kristillistä sionismia ja spn-parien kirkollista vihkimistä. Kuten Timo R Stewart osoittaa hyvin konkreettisesti, herätys- ja vapaakirkolliset kristityt muuttivat omia selityksiään varsin äkillisesti, mutta pitivät samalla kiinni siitä, että ”asiat on ennustettu Raamatussa”. Minä teen tämän pohjalta johtopäätöksen, että Jeesuksen takaisin tulemisen ja juutalaisten paluumuuton välinen suhde ei ehkä olekaan selvä ja mutkaton sillä tavoin kuin tietyt kristilliset julistajat ja raamatunopettajat ovat meille kertoneet. Viimeisissä uutisissa on kerrottu, että juutalaiset ovat vieläpä alkaneet muuttaa Israelista pois rauhallisempiin maihin. Isoa kuvaa tämä ei varmasti muuta, mutta on meille muistutuksena siitä, että liian iso varmuus asioista voi kääntyä myös itseään vastaan. Nöyrä kysely Herran edessä ja Hänen sanansa valossa on minusta paikallaan.
Minusta meidän kannattaa siis olla varovaisia soveltaessamme jotakin raamatunkohtaa, varsinkin VT:n puolelta, oman aikamme ja muutenkin historian tapahtumiin. Hyvä esimerkki tästä on profeetta Jesajan ennustus iloitsevasta ja kukkkivasta erämaasta. Jotkut kirkkoisät olivat vakuuttuneita siitä, että tämä toteutui eremiittien eli erakkomunkkien muuttaessa erämaahan. Lisäksi Jerusalemin hävitys 70 ja myöhempi kielto juutalaisille asua siellä tulkittiin kauan vuorenvarmaksi merkiksi siitä, että juutalaisen kansan rooli pelastushistoriassa on näytelty loppuun. Kautta koko kristikunnan. Kunnes juutalaisten muutto Pyhälle maalle käynnistyi 1880-luvulla…
Pointtini on, että monet ja ehkä useimmat juutalaisten paluumuuttoon ja Israelin valtioon liittyvät asiat eivät ole ihan niin vuorenvarmoja ja selkeitä raamatussa ilmoitettuja totuuksia kuin herätyskristityt ajattelevat. Silloin on minusta parasta malttaa mielensä, rukoilla, tehdä työtä rauhan sekä oikeudenmukaisuuden puolesta ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikka itse en tosiaankaan tiedä, mikä menettelytapa olisi paras ja kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaikkapa nyt nykyisessä Gazan hävityksessä. Jo inhimillinen ja luonnollinen järki ilmaisee tärkeimmän periaatteen: juutalaisvaltiolla on oikeus rauhaan ja turvallisiin rajoihin kuten myös palestiinalaisilla. Ja Ukrainalla, Georgialla…
”Herramme myös kehotti seuraamaan aikamme merkkejä. Sitä kehotusta sopinee totella. Valvomisen merkitys taitaa olla keskeistä nykyisen jälkikristillisyyden uneliaisuuden vallitessa.” Valvominen on kuitenkin muuta kuin ajan merkkien seuraamista. Se on oman vaelluksemme seuraamista, kilvoittelua Jumalan tahdon toteuttamiseksi. Meidät on kutsuttu rauhantekijöiksi ja sovinnon julistajiksi. Se tarkoittaa, ettemme valitse puoltamme sotaa käyvistä vaan asetuimme rauhan puolelle sotaa vastustamaan.
”Valvominen on kuitenkin muuta kuin ajan merkkien seuraamista.”
Valvominen on myös ajan merkkien seuraamista. Kristus opettaa omilleen tulevista tapahtumista (Matteus 24, Markus 13, Luukas 21). Valvomisen merkitystä ei voi tässäkään yhteydessä irrottaa Herramme opetuksesta. Se olisi täysin väärä viesti. Kerrottuaan merkeistä, hän kehottaa lopuksi omiaan valvomaan:
24:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matteus)
13:33 Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. (Markus)
21:36 Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luukas)
Valvominen on myös kilvoittelua Jumalan tahdon toteuttamiseksi. Kristitty rukoilee koko maailman rauhan puolesta. Niin myös tänään messuissa ympäri Suomea rukoiltiin. Isä meidän rukouksessa pyydämme päivittäin, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä niinkuin taivaassa.
Matteuksen ja Markuksen viesti on selkeä. Emme tiedä, milloin, minä päivänä. Niinpä valvominen on elämistä niin, että olemme valmiit siihen, että Herramme voi tulla nyt, tänään.
Jumala on antanut lukemattomia merkkejä, ilmoittanut tulevaisuudessa näkyvän jotain: Sateenkaari, Betlehemin tähti, Johannes Kastaja, neitsyt tulee raskaaksi, Jooelin kautta helluntain ihme, Israelin paatumus, juutalaisten pilkka ja kärsimys, Israelin perustaminen, juutalaisten paluu neljältä ilmansuunnalta, lähetystyö kaikkeen maailmaan, Jeesuksen kuvaukset lopun ajoista jne.
16:3 ’Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa. 16:4 Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. (Matteus)
Herra kehottaa tarkkailemaan ajassa tapahtuvia asioita. Aikain merkkejä on ollut ja tulee olemaan lisää. Herramme tulon päivää emme tiedä. Valmiina pitää olla joka päivä. Silmänräpäys, ja ihmisen oma elämä päättyy.
Paavali kehotti Timoteusta valvomaan itseään (niin myös sana kehottaa meitä):
1.Timoteuksen kirje: 4:16 Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.
Olennaista minusta on asettautuminen tasapuolisesti molempien osapuolien asemaan. Siihen meitä kristillinen usko ja vakaumus kutsuu ja velvoittaa. Some keskustelullle olennaista on väitteet ja vastaväitteet. Kumpikin osapuoli vain pyrkii vahvistamaan omaa supppeaa näkökantaansa. Vastapuolen esittämät todistusaineistot eivät vakkuuta lukijaa siitä, että on itse saattanut saada väärää, tai jopa valheellista tietoa.
”asettautuminen tasapuolisesti molempien osapuolien asemaan.”
Kärsivien ymmärtäminen on helpompaa kuin hyökkääjien ymmärtäminen. Rauha olisi kaikille parasta.
Kari P. Pitkissä konflikteissa on sekin hankaluus, että kukaan ei enää varmuudella voi sanoa, kuka on hyökkääjä ja kuka ei. Hamas on hyökkääjä tämänkertaisessa Gazan sodassa, mutta monille arabeille nimenomaan juutalaisten massamuutto Palestiinaan on konfliktin ”juurisyy”. Ja kun kummallakkn puolella on yli 100 vuoden aikana ihan oikeasti syyllistytty terroritekoihin ja väkivaltaisuuksiin, kierre vain jatkuu. Siksi olisikin niin tarpeellista, että kummallakin puolella nousisi valtaan päättäjiä, jotka uskaltaisivat puhaltaa pelin poikki ja löytää rakentavia ratkaisuja.
Pekka P. Juuri näin. Juuri siksi yritän muistuttaa kriittisen ja objektiivisuuteen pyrkivän tutkimuksen ja konfliktinratkaisun tärkeydestä.