Tekoälyrobotti palautti mieleen, että vanha sanapari ”kaikki tyynni” tarkoittaa alun perin ”tyveen asti” eli ”kokonaan, täysin”. Ilmaus korostaa, että jokin asia kattaa kaiken jättämättä mitään jäljelle. Robotin tietolähteenä oli puolestaan kirjastot.fi.
Olli Seppälän äskeinen blogiteksti saarnojen piilofundamentalismista herätti ajatuksia. Meidän maallikoiden, kuten muodollisesti oppineidenkin, taustallahan häilyy aina kohti käyvä kysymys: uskonko minä ja uskotko sinä tiettyihin, kristillisen uskon kannalta olennaisiin ”fundamentteihin”, vai häivytämmekö ne erilaisten tulkintojen taakse? Väitän, että me kaikki olemme fundamentalisteja, ”tyveen asti”. Kyse on vain siitä, mitkä fundamentit elämäämme hallitsevat. Se kuuluu ihmisen osaan.
Mielestäni on ”populistista”, käsitteen nykyisin vakiintumaan päin olevassa merkityksessä, käyttää sekä ”populismia” että ”fundamentalismia” vain silloin kun halutaan kuvailla modernin poliittisen oikeiston retoriikkaa ja kirkossa vastaavasti konservatiiveja ja heidän suhdettaan Kirjoituksiin. Vastoin yleistyvää ajattelua myös yltiöliberaali, omia kokemuksia yli kaiken korostava ja traditiota vähättelevä virtaus on päässyt hegemoniseen asemaan juuri populistisilla keinoin, mutkat suoriksi vetävillä sloganeilla tyyliin ”Rakkaus kuuluu kaikille” – kuten sanatarkasti kuuluukin. Tuon iskulauseen merkitys rajautuu nykyajattelussa kuitenkin ahtaasti vasemmalle ja sille yhtenä vastavetona syntynyt ”Aito avioliitto” -sanapari taas oikealle.
XXX
Populistista selkokielisyyttä, kiistatta myös ”kansa vastaan eliitti” -kiistelyä populistisin metodein on käyty ja tullaan jatkossakin käymään enemmän tai vähemmän fiksuin sanakääntein. Eliitillä en ainakaan minä halua tarkoittaa vain muodollisesti valtaa pitäviä, joiden osa kansasta kokee yleensä sortavan itseään, vaan myös hegemonisessa asemassa olevaa ajan henkeä sen erilaisine edustajineen. Populistinen eliitin vastustus voi näin ollen tulla siis yhtä lailla vasemmalta kuin oikealtakin riippuen ajasta, paikasta ja näkökulmasta. Kysymys kuuluu: kuka hyödyntää parhaiten populistista strategiaa, eliitti vai sen haastajat.
Fundamentalismin sisällöstä kristinuskon yhteydessä puhuttaessa on tärkeintä määritellä ainakin se, mikä on kristinuskon ja Raamatun kirjoitetun tekstin yhteys. Minun käsittääkseni kristinusko on aina ollut ja tulee olemaan luonteeltaan ”fundamentalistinen”, jos ja kun määrittelen käsitteen niin, että kaikkiin maailmankatsomuksiin uskontoineen kuuluvat tietyt fundamentit, peruspilarit, jotka ovat luonteeltaan vieläpä eksklusiivisia, ihmiskuntaa ”meihin” ja ”heihin” jakavia. Tällöin iso kysymys kuuluukin, miten elää yhteisessä maailmassa ”heidän” kanssaan. Haluatko elää ”heidän” kanssaan vai ilman ”heitä”? Silloin taas on tultu jälleen myös yhden peruskysymyksen äärelle: miksi Jumala sallii sodat? Entä jos me tai osa meistä haluaakin sotia, muodostaa paratiisin jo tähän maailmaan – ilman ”heitä”?
XXX
Mitä minä äsken sanoin ja mitä en sanonut? Jumala yksin viime kädessä tietää, onko meillä oikeat fundamentit. Eräs kirkollinen aatesuunta on nostanut Raamatusta sloganikseen: ”Kaikki saavat tulla.” Näin on! Kaikkia kutsutaan joka sunnuntai kuulemaan ja oivaltamaan sekä yksin että sen jälkeen yhdessä, käytännössä kuitenkin usein samanmielisistä koostuvissa ryhmissä, mitä on pelastava, se ”oikea” usko.
Olemme kuitenkin syntisiä kaikki ja siten niin monella tavalla vammautuneita, keskeneräisiä ja ”huonoja” (oivallinen vanhakörttiläinen ilmaus, kun sen oikein oivaltaa), ja siksi hakeudumme mieluiten kuuntelemaan pappeja ja maallikoita, jotka ovat lähellä omaa inhimillistä ajatteluamme. Meidän kaikkien julkituoma tai kaikessa hiljaisuudessa rakentama sisäinen todellisuus on fundamentalistinen, halusimmepa me sitä tai emme. Jos haluamme uskoa, kuten Raamattu opettaa, meidän pitää selventää suhteemme ennen muuta yhteisiin uskontunnustuksiin, fundamenttien fundamentteihin. Tuo haaste vetää meidät kaikki pienelle paikalle. Toivottavasti.
Se, että kaikki saavat tulla ei tietenkään tarkoita sitä, että ”kaikki (asiat) käyvät”.
Kaikki saavat tulla aktumaan syhtejään ja kuulemaan anteeksiantamuksesta.
Unaohtamatta tietenkään, että ”menkää kaikkeen maailmaan…” – mutta ei oteta ”kaiken maailman vaikutteita” kristinuskoon kuuluvaksi.
Piti tietenkin ola katumaan syntejään. Ei tainneet oikein sormet ja näppis pysyä synkronissa.
Jouko
Jälleen sinulla on hyvää pohdiskelua
Kiitos siitä
Kiitos kiittämisestä. Tämän postauksen pääpointti oli taas kerran käsitteiden sisältöjen mietintä. Niistäkin on tullut kiistan kohteita, siksi ne pitäisi joka keskustelussa määritellä ja vaatia myös toista osapuolta täsmentämään, mitä hän oikein tarkoittaa.
– Käsittääkseni jokaisella on oikeus ja velvollisuuskin määritellä, mitä juuri hän tarkoittaa varsinkin yleisessä käytössä olevilla ja samalla kuluneilla käsitteillä, kuten fundamentalismi, populismi, demokratia ja liberaali tai konservatiivinen raamattunäkemys.
Lopulta lienee kysymys, miten Raamattu ja sen ilmoitus vaikuttaa meissä, muuttaako se meitä siten, että meissä syvenee rakkaus sen ilmoittamaan Totuuteen, vai kasvaako meissä vastustus, sen ilmoitusta kohtaan, joka voi johtaa lopulta jopa siihen, että yritämme muuttaa tai kumota sen omilla päätelmillämme.
Saako Raamatun Sana muuttaa minua, vai kapinoinko aina sitä vastaan? Olemmeko Totuuden puolella vai sitä vastaan?
Sanan perustus (fundamentti) on kuitenkin luja ja se paljastaa ihmisen raadollisuuden ja pohjimmaisen olemuksen kovin köykäiseksi, mitä tulee rakkauteen. Synti maailmassa ja ihmisessä on pohjimmiltaan rakkauden puutetta.
Ihmiselle ei pitäisi tarvita kertoa lain julistuksella, että meidän tulee rakastaa, jos meissä olisi luonnostaan paljon rakkautta. Lakia ei ole pantu lakia noudattavalle, vaan sitä rikkovalle, eli meille kaikille, vai kuka meistä on luonnostaan ilman vääryyttä, sillä kaikki vääryys on syntiä ja rakkaudettomuutta…
Mitä enemmän ikää karttuu sitä selvemmäksi käy, että fundamenttien fundamentti on: salattu Jumala vie sinut sinne, minne et tahdo, eikä selittele.
Jumalanpalveluksen perimmäinen idea toteutuisi mun mielestäni silloin, että uskossaan eri vaiheissa olevat tai mihin tahansa tulkinnalliseen näkemykseen päätyneet nöyrtyisivät tulemaan omine fundamentteineen juurikin Jumalan sanan tutkittavaksi (!), niin kuluneelta tai vanhakantaiselta se sanan alle nöyrtyminen monista voi kuulostaakin.
Jos ollaan jo valmiiksi ”uskomassa”, uskossa, parannuksen tehneitä, alatiellä kulkevia tai miten vaan sama asia eri perinteisssä onkaan ilmastu, silloinkaan emme ole valmiita. Olemme vain ”heränneet” tällaisina kuin olemme kilvoittelemaan, lukemaan, kuulemaan ja kasvamaan sanan tuntemisessa peilaten sitä siihen astiseen omaan vaellukseemme. Sama ”vaatimus”: antaa sanan tutkia meitä, koskee jokaista. Joka on paljon jo saanut, häneltä kenties odotetaankin enemmän, miten kukin sen omassa tunnossaan sitten käsittääkin.
Se miten asioita yleisesti tulkitaan ja kuka tulkisee on irti kirkkojen ja seurakuntien elämästä lopulta tai ainakin pitäisi olla . Kirkkoon emme me polittinen aate olkapäillä vaan menemme vain ja ainostaan syntisinä Jumalan armoa tarvitsevina . Päämäärä on olla Kristuksessa yhtä ja sitä tietä ei tulisi vapaudessa määritellä jo eri ryhmiin ennen eikä varsinkaan seurakunnan sisällä .Jumala ei katso meidän poliittista suuntautumista vaan sydäntämme ja tahtoon armahtaa ja kirkastaa Kristusta meille oppia tuntemaan hänet paremmin .
Totisesti, kirkkoon pitäisi mennä ilman minkään väristen aatteiden painolastia tai ehkä juuri niiden kanssa mutta avoimesti Jumalan sanan tutkittavaksi.
– Tässä mielessä muuten on ongelmallista, että moni tämän päivän saarnaaja pitää tarpeellisena tulkita tekstejä pitkälle ja osoittaa, kuinka kirkko on ajan hermolla. Tämä tapahtuu kuvaten enemmän tai vähemmän naivisti, vaikkapa mitä sairauksia riivaajien vallassa olleet nykylääketieteen valossa sairastivat. Kuitenkin jouluevankeliumia luettaessa lienee vain harva pappi uskaltanut tuoda juhla-aamuna esille omt epäilyksensä siitä, voiko itse Jumala, sellaisena kuin kukin hänet ymmärtää, syntyä noin vain talliin. Ehkä se oli vain lapsinero, joka myöhemmin koki asiakseen haastaa ylimpiä pappeja saaden sitten ymmärrettävästi rangaistuksen ja päätyen lopulta joukkohautaan. Tällaisia väitteitä tulevat papit ovat yliopistolla kuulleet eräiltä opettajiltaan…
– Voihan tietysti kertoa tähtien kohtaamisesta todennettavalla tavalla jouluyönä kun taas Punaisen meren ihmeestä on vaikea puhua muuten kuin toistamalla mitä on kirjoitettu. Naivia ja ikävää on varsinkin se, että pappiparka luulee kirkon jäsenkadon johtuvan siitä, että näitä tekstejä ei alleviivata riittävällä ponnella aikaan sidotuiksi, vain jonkinlaista symboliarvoa sisältäviksi legendoiksi.
– Olisi luotettava siihen, että Pyhä henki on inspiroinut tekstit juuri kunkin, erilaisen ihmisen kautta, kuten esim. evankeliumit ja se sama Henki puhuu kunkin omille tunnoille silloin, kun alkuperäisiä Raamatun tekstejä vain pidetään esillä vaikka niistä sitten kenties vajavaisestikin saarnataan. Pitäisi luottaa siihen, että yhä oppineemmalle nykyihmiselle ei nimenomaan tarvitsisi tulkita tekstejä – tai esim. julistaa joitakin kirjoja tai hengellisiä lauluja, kuten ”Musta Saara” pannaan. Eikö ole mieletöntä, kun näin tehdään. Miksei sivistyneelle ihmiselle anneta jatkuvasti oikeus miettiä, mitä ennen on ajateltu ja miten tähän on silti tultu, mikä on oikeaa ja mikä väärään suuntaan menevää kehitystä?
– Oleellista kai on, että tajuaisimme yhtä lailla ”kirjaimellisesta” raamatuntulkinnasta kiinni pitävän kuin siitä tietoisesti irti pyrkivänkin olevan laillaan fundamentalisti: toiselle fundamentti on enemmän tai vähemmän ”ylpeä” oma valinta siitä, mikä on totta ja mikä arua Raamatussa, toiselle sen sisältö on Hengen ilmoitusta, sillä on fundamentaalinen arvo itsessään. Tietenkin pyhäpäivän tekstien soveltaminen aikaamme vaatii niin papilta kuin maallikoltakin välillä käsien nostamista ylös ja selvissä tapauksissakin, kuten ”älä tapa” tai ”älä varasta” olemme kykenemättömiä olemaan täydelliset käskyjen selitysten mukaan.
Näin ollen kysymykseksi nousee, miten sekä ”ylpeät” ja muut uudellentulkitsijat ja taas traditioon pitäytyvät saattaisivat kokea saman kirkon omakseen. Omasta mielestäni kaikkien teologisten ja kirkkopoliittisten tekstien tulisi motivoida meitä innokkaasti ja samalla nöyrästi sanan kuuloon ja Vanhan ja Uuden testamentin tekstien lukemiseen, kuten kristityt perinteisesti ovat tehneet ja jota perinnettä herätysliikkeiden kannattajat ovat halunneet ylläpitää 1700-luvulta alkaen, jolloin uudet filosofiset ja liberaaliteologiset aatteet alkoivat murentaa Raamatun tekstien arvovaltaa kristillisessä maailmassa.
Niin Jumalan sanaa pitää saarnata kuten se on kirjoitettu ja Raamattu selittää monin paikoin itse itseään . Täytyy tietysti olla tilaa ihmisille kyselyihin ja epäilyihin . Kristityt toisaalta elävän kaksoiselämää ilman seurakuntayhteyttä ja herkästi myös seurakuntayhteydessä elävät , kun sanotaan Raamatusta hyvin ylistäviä sanoja ja se on elämän tärkein kirja ja sitten saattaa Raamatun kansissa olla usein pölykerros . Raamatun avaaminen yksin voi tuntua monelle jopa vastenmieliseltä ja kielletään itseltään se ristiriita mikä on se suhde Raamattuun . Tässähän on joku vääristymä ja asennoitumisongelma .
Voiko sitten vaatia edes perheen ruuhkavuosia olevilta Raamatun tutkimiselle järjestyvää aikaa , tosin kotihartaudet hartauskirjojen muodossa helpottavat asiaa .
Tämä on tulosta siitä pietistisestä soolokristillisyydestä jonka korostus ollut henkilökohtaisen uskon korostus ja siihen kehoitus : rukoile ja lue raamattua – edes luku päivässä !
Tässä ollaan asenteellisesti pielessä mielestäni apostolisen uskon ytimestä nousevat ajatukset että Raamattua tulisi tutkia yhdessä , kuten juutalaiset tekevät edelleen . Ja jos saarnastuoleista kuuluu väärentämätöntä Raamatun tekstiä ja uskomme sen todella olevan Jumalan elävä ja muuttava sana niin se inspiroi tutkimaan myös sanaa . Raamattupiirit toimii tänä päivänäkin hyvinä paikkoina joissa voi tutkia yhdessä Raamattua ja löytää sieltä salaisuuksia ja ennenkaikkea Kristus kirkastuu . Sit voi vetää kuka tahansa maallikko joka tiedostaa sen tosiasian että Pyhä Henki on 2000 vuoden aikana kirkastanut jo sanaa monien selitysteoksien kautta että ei tarvitse pyörää keksiä uusiksi . Enemmän piirin vetäjän ominaisuuksiin kuuluu keskutelun pitäminen hyvänä kun vaan muistaa perehtyä tekstiin raamatulliseltq pohjalta , tietysti teologin läsnäolo on hyvä asia , kun ei varasta showta eikä kukaan muukaan . Uskon että Raamatun tutkiminen ja lukeminen kuuluu seurakuntien elämään ensin ja siitä se kiinnostus alkaa henkilökohtaiseen tutkimiseen armossa ja vapaaehtoisuudessa . Yhteiset raamatun tutkimisessa toteutuu myös ihmisten välinen yhteys ja resenoi meidän elämän todellisuuteen ja tuo ihmisiä lähemmäksi toisiaan , yhteyteen ja synnyttää myös sitä kautta rukouselämää . Raamatun rikkaudet on tarkoitettu koko ruumiille , olipa elämän tilanne mikä tahansa tai olipa huono tai hyvä lukemaan ja tutkimaan .
Fundamentalismilla on aina tarkoitettu teologian ääripäätä, jossa uskotaan kirjaimellisesti erehtymättömään jumalalliseen Raamattuun. Sellaista ei ole koskaan ollut oikeasti olemassa. Raamattu on oman aikansa historiallinen ja inhimillinen kirja, Jos koulusta poistetaan tunnustuksellinen uskonnonopetus, se pitää korvata kaikille yhteisellä ja tietoon perustuvalle uskontotiedolla.
Raamatussa on kokonaisuutena paljon teologisia ristiriitoja, mikä vähentää kirjan uskottavuutta ja luotettavuutta kristillisen uskon ja opin lähteenä. Vanhan Testamentin Jumala näyttää olevan hyvin julma ja vihainen, käy sotia ja tappaa vihollisia. Ei ole oikein mitään merkkiä Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja Älä tapa käskyä ei noudateta. Uuden Testamentin kirjoituksissa on myös ristiriitoja. Kun tarkastellaan koko varhaiskristillistä kirjallisuutta, erilaiset ristiriidat lisääntyvät merkittävästi. Erilaiset tulkinnat ovatkin kuuluneet kirkkoon alusta asti. Eksegetiikan tehtävä on paljastaa oikea Jumala ja oikea historiallinen Jeesus kaikkien näiden ristiriitojen ja tulkintojen takaa.
Yksi esimerkki vakavasta teologisesta ristiriidasta evankeliumeissa on, että Paavali opetti ihmisen pelastuvan yksin uskosta ilman lain tekoja. Varhaisin kristillinen perimätieto kuitenkin opetti Matteuksen tavoin: Kuka pääsee Taivasten valtakuntaan? Jeesus vastasi Matteuksen mukaan, että ei jokainen, joka hokee Herra, Herra (tai huutaa Halleluja, Halleluja) pääse Jumalan valtakuntaan kuoleman jälkeen vaan hän, joka noudattaa Taivaallisen Isän opetuksia. Paavali opetti passiivista olemista Armon varassa ja historiallinen Jeesus opetti aivan jotakin muuta: usko oli aktiivista tekemistä ja toimintaa, Jumalan tahdon toteuttamista ja hyvän tekemistä. Se oli nimenomaan opetusten noudattamista ja tekoja. Täydellinen ristiriita! Jeesus vastaan Paavali? Kumpi voittaa? Jeesus tietenkin.
Toinen ristiriitainen esimerkki liittyy Jumala-käsitykseen. Jeesus rukoili Jumalaa ja oli kuuliainen hänelle. Jeesus ja Jumala olivat tässä perimätiedossa eri henkilöitä. Ei tietoakaan Kolminaisuudesta. Kirjoittajat jatkavat, että vain Jumala tietää lopun aikojen ajankohdat, ei Jeesus ja tunnustavat, että ilman Isää Poika ei voi mitään. Tällainen Poika ei voi olla Kaikkivaltias eikä samaa olemusta kuin Isä, koska on ominaisuuksilttan aivan erilainen kuin Isä ja paljon alempana kuin Jumala kyvyissä ja tiedossa. Näiden tekstien äärellä on selvää, että kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin ja sovitti kristillisen sanoman tulkinnan tähän oppiin.
Sitten tulee vielä Johannes, joka alkaa miettiä Isää ja Poikaa ja näkee heissä jotain samaa. Mennään vielä pidemmälle ja väitetään, että joka uskoo Poikaa, se elää , vaikka olisi kuollut. Jeesus on jo Jumala, koska vain Jumalaan pitää uskoa ja häntä palvoa ja koska vain Jumala voi antaa kuolemattomuuden ihmiselle. Kun mennään jakeisiin, Raamatun teologinen epäyhtenäisyys paljastuu.
Minulle riittää, että Uuden Testamentin suurissa teologisissa asioissa on eroja. Se kertoo kaiken. Vanhan Testamentin mukaan muuten ihminen ei voi olla Jumala. Senkin opin oikealta juutalaiselta. Näin Toora oikeasti opettaa – eikä Jeesus pudottanut pois yhtään kohtaa Toorasta. Jeesus noudatti juutalaista lakia tarkalleen. Vasta Paavali hylkäsi kaiken. Siinäkin on jo iso teologinen ristiriita.
Ensimmäinen: Historialliset ristiriidat
1. Jeesuksen ikä palvelutyön alkaessa Luukas 3:23 → ”Jeesus oli noin kolmekymmentä vuotta vanha.” Johannes 8:57 → ”Et ole vielä viidenkymmenen!” (juutalaiset ihmettelevät, koska hän näyttää paljon vanhemmalta). Ristiriita: Oliko hän noin 30-vuotias? Vai näyttikö hän lähes 50-vuotiaalta?
2. Juudaksen kuolema Matteus 27:5 → ”Hän meni ja hirttäytyi.” Apostolien teot 1:18 → ”Hän kaatui päin maata ja halkesi keskeltä, ja hänen sisuksensa valuivat ulos.” Ristiriita: Hirttäytyikö hän? Vai putosiko ja repesi kahtia?
3. Kuka kantoi ristin? Johannes 19:17 → Jeesus kantoi ristinsä itse. Markus 15:21 → Simon Kyreneläinen kantoi ristin hänen puolestaan. Ristiriita: Kuka todellisuudessa kantoi ristin?
4. Ristiinnaulitsemisen ajankohta Markus 15:25 → ”Kolmas hetki” (kello 9 aamulla). Johannes 19:14 → ”Kuudes hetki” (kello 12). Ristiriita: Ristiinnaulittiinko hänet kello 9 vai kello 12?
Toinen: Ylösnousemukseen liittyvät ristiriidat
5. Kuka meni haudalle ensimmäisenä? Matteus 28:1 → Maria Magdaleena ja ”toinen Maria”. Markus 16:1 → Maria Magdaleena, Maria ja Salome. Luukas 24:10 → Maria Magdaleena, Johanna ja Maria Jaakobin äiti. Johannes 20:1 → Maria Magdaleena yksin. Ristiriita: Neljä eri versiota täysin eri ryhmistä.
6. Yksi enkeli, kaksi enkeliä vai nuorukainen? Matteus 28:2 → ”Yksi enkeli.” Markus 16:5 → ”Yksi nuorukainen.” Luukas 24:4 → ”Kaksi miestä.” Johannes 20:12 → ”Kaksi enkeliä.” Ristiriita: Oliko kyseessä enkeli? Nuori mies? Kaksi miestä? Vai kaksi enkeliä?
7. Ilmestykset: Galileassa vai Jerusalemissa? Matteus 28:7 → ”Hän menee edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.” Luukas 24:33–49 → Kaikki ilmestykset tapahtuivat Jerusalemissa, eivät Galileassa. Ristiriita: Missä Jeesus ilmestyi? Galileassa vai Jerusalemissa?
Kolmas: Jeesuksen sukuluettelon ristiriidat
8. Joosefin isä Matteus 1:16 → ”Jaakob oli Joosefin isä.” Luukas 3:23 → ”Heeli oli Joosefin isä.” Ristiriita: Kumpi oli Joosefin isä—Jaakob vai Heeli?
9. Sukupolvien määrä Daavidista Jeesukseen Matteus: 28 sukupolvea. Luukas: 43 sukupolvea. Ristiriita: Miksi valtava ero, jos kyseessä olisi sama sukulinja?
Neljäs: Vakavat opilliset ristiriidat
10. Voiko Jumalan nähdä? Johannes 1:18 → ”Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa.” 2. Moos. 33:11 → ”Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin.” Ristiriita: Nähtiinkö Jumala vai ei?
11. Kristuksen kuolema Apt. 2:23 → ”Jumalan edeltätiedon mukaan.” Gal. 3:13 → ”Hänestä tuli kirous meidän vuoksemme.” Ristiriita: Kuoliko hän, koska se oli Jumalan suunnitelma? Vai koska hänestä tuli ”kirous”? Ja miten Jumalan profeetta voi olla ”kirous”?
Viides: Ristiriidat evankeliumien ja historian välillä
12. Kyreniuksen verotus Luukas 2:2 → Jeesus syntyi Kyreniuksen verotuksen aikana. Historian mukaan verotus tapahtui vuonna 6 jKr. Mutta Matteus kertoo Jeesuksen syntyneen Herodeksen aikana, joka kuoli vuonna 4 eKr. Ristiriita: Jeesus ei voi syntyä Herodeksen aikana ja samalla verotuksen aikana, joka tapahtui 10 vuotta Herodeksen kuoleman jälkeen.
13. Pimeys ristiinnaulitsemisen aikana Evankeliumit → kolmen tunnin pimeys koko maan päällä. Roomalaiset ja juutalaiset historioitsijat (Josephus, Seneca, Plinius) eivät mainitse asiasta mitään. Todiste: Tällainen ilmiö olisi varmasti kirjattu, jos se olisi tapahtunut.
Kuudes: Lisäesimerkkejä
14. Jeesuksen viimeiset sanat ristillä Markus 15:34 → ”Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Luukas 23:46 → ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Ristiriita: Kumpi lause oli viimeinen?
15. Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin Markus 11:7 → Yksi aasi. Matteus 21:7 → Aasi ja varsa yhtä aikaa (ikään kuin hän ratsastaisi kahdella!). Ristiriita: Yksi eläin vai kaksi?
16. Kuinka monta sokeaa parannettiin? Matteus 20:30 → Kaksi sokeaa. Markus 10:46 → Yksi sokea.
17. Viikunapuu Markus 11:13 → ”Ei ollut viikunakausi.” Matteus 21:19 → Puu kirotaan, koska siinä ei ollut viikunoita. Ristiriita: Miksi puuta rangaistaan, vaikka ei ole satokausi?
Vahva johtopäätös Nämä ristiriidat eivät ole muslimien keksimiä. Niistä myöntävät: kristilliset teologit länsimaiset historioitsijat Harvardin, Yalen ja Oxfordin tutkijat . Johtopäätös: Kirja, jossa on näin paljon ristiriitoja, ei voi olla Jumalan täydellisesti säilytetty sana. Mutta Koraani haastaa: ”Jos se olisi jonkun muun kuin Jumalan luota, he löytäisivät siitä paljon ristiriitoja.”
Jumala pystyy antamaan synnit anteeksi ilman veren vuodatusta, sillä Hän ei ole Jumala, joka vaatisi oman itsensä tappamista ristillä. Sinä itse olet vakuuttunut siitä, ettei ristiinnaulitseminen ole totuus, ja että Jeesus – rauha hänelle – ei ole Jumala eikä Jumalan poika, vaan kunnioitettu profeetta.
Olet nähnyt, miten kirkko on muuttanut ja vääristänyt oppiaan, ja miten Raamatussa on ilmennyt muutoksia, kun taas Koraani on säilynyt Jumalan suojeluksessa ja on viimeinen kirja, joka paljastaa Jeesuksen todellisen aseman.
Tiedät nyt myös, että voin Raamatusta itsestään todistaa, että Jeesus oli “muslimi”: hän alistui Jumalan tahtoon ja kutsui siihen. Voin myös järkiperäisesti sekä Vanhan ja Uuden testamentin profetioiden kautta todistaa, että Muhammad صلى الله عليه وسلم on tosi profeetta.
Jos siis olet vakuuttunut totuudesta, jonka Jumala on sinulle näyttänyt, islamin tie on nyt edessäsi. Islamin hyväksyminen ei tarkoita Jeesuksen hylkäämistä, vaan päinvastoin: se tarkoittaa sitä, että seuraat Jeesuksen todellista opetusta—sitä, jolla hän itse eli. Jos sinulla on vielä kysymyksiä tai jotakin, jota haluat ymmärtää ennen kuin lausut uskontunnustuksen, olen täällä vastaamassa.
Muistutan sinua siitä, että Jumala on jo avannut sinulle oven kohti totuutta. Oletko nyt valmis ottamaan ensimmäisen askeleesi kohti islamia ja liittymään samaan tien kulkijoihin kuin Abraham, Mooses, Jeesus ja Muhammad صلى الله عليه وسلم?
Ei noissa ole kristikunnalle ole ollut ongelmia sanoittaa erilailla ihmisten näkemisiä tai kuulemisia . Joku näkee kun joku on hirttäytynyt ja toinen näkee sen kun pudottanut kivenpäälle ja sisälmykset näkyneet . ylösnousemuksen todistajia oli 5000 ja kaikki todistavat samaa ja evenkelistojen kertomukset nivoutuvat yhteen , on puppua väittää että Raamatun sanoma olisi ristiriitaista . Sano Pasi mistä otat näitä väitteitäsi kun huomaan että et ole yhtään perillä perinteisestä Raamatun sanomasta .Raamatun selitys kommentaarit käsittelevät kaikkea myös eistiriitaisilta näyttäviä kohtia . Eihän mikään ole niin punnittua kuin Raamatun tekstit . Ei se vaan niin mene että joku löytää 2000vuoden tutkimuksien jälkeen uuden opin Raamatusta tai onhan meillä Jehovan todistajat mormoonit ja islam on nyt oma lukunsa vailla kriittistä tutkimusta kun joku lukutaidoton syyrialainen on omasta päästä pyytänyt kirjoittamaan juttuja . Islamin historiassa ei ole alkujaan ollut mitään menestystä kun liki 10 vuotta saarnasi ja vaivaiset 200 seuraajaa . Sen kehitys on alkanut ryöstöillä ja murhilla Medinassa ja kokonaisia alueita ja maita pakkoalistettu uskontoon myöhemmin . Se että silminnäkijät kertovat erilailla ei vähennä yhtään raamatun luotettavuutta . Olet lasten kanssa ja näät että toinen lapsi löi toista ja toinen hoitaja näki toisen lapsen lyövän , kumpi valehtelee ? Taistelet Pasi tutkainta vastaan kun korotat itsesi apostolien , Jeesuksen sanojen , kirkkoisien , koko kristillisen raamatuntutkimuksen ja pitkän tradition yläpuolelle . Näin toimit kun kirjoitat että Raamattu on inhimmillinen ja historiallinen kirja mutta se on ennenkaikkea Jumalallinen kirja jossa Jumalan ilmoitus on annettu josta kristillinen elämä on syntynyt . Omaa viisauteen ei kannata luottaa vaikka sitä olisi annettu kuinka paljon , sillä se on suljettu viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoitettu lapsenmielisille ja vaikka Pyhä Henki on avannnut sanaa ja näin tulee tekemään jatkossakin .