Tekoälyrobotti palautti mieleen, että vanha sanapari ”kaikki tyynni” tarkoittaa alun perin ”tyveen asti” eli ”kokonaan, täysin”. Ilmaus korostaa, että jokin asia kattaa kaiken jättämättä mitään jäljelle. Robotin tietolähteenä oli puolestaan kirjastot.fi.

Olli Seppälän äskeinen blogiteksti saarnojen piilofundamentalismista herätti ajatuksia. Meidän maallikoiden, kuten muodollisesti oppineidenkin, taustallahan häilyy aina kohti käyvä kysymys: uskonko minä ja uskotko sinä tiettyihin, kristillisen uskon kannalta olennaisiin ”fundamentteihin”, vai häivytämmekö ne erilaisten tulkintojen taakse? Väitän, että me kaikki olemme fundamentalisteja, ”tyveen asti”. Kyse on vain siitä, mitkä fundamentit elämäämme hallitsevat. Se kuuluu ihmisen osaan.

Mielestäni on ”populistista”, käsitteen nykyisin vakiintumaan päin olevassa merkityksessä, käyttää sekä ”populismia” että ”fundamentalismia” vain silloin kun halutaan kuvailla modernin poliittisen oikeiston retoriikkaa ja kirkossa vastaavasti konservatiiveja ja heidän suhdettaan Kirjoituksiin. Vastoin yleistyvää ajattelua myös yltiöliberaali, omia kokemuksia yli kaiken korostava ja traditiota vähättelevä virtaus on päässyt hegemoniseen asemaan juuri populistisilla keinoin, mutkat suoriksi vetävillä sloganeilla tyyliin ”Rakkaus kuuluu kaikille” – kuten sanatarkasti kuuluukin. Tuon iskulauseen merkitys rajautuu nykyajattelussa kuitenkin ahtaasti vasemmalle ja sille yhtenä vastavetona syntynyt ”Aito avioliitto” -sanapari taas oikealle. 

XXX

Populistista selkokielisyyttä, kiistatta myös ”kansa vastaan eliitti” -kiistelyä populistisin metodein on käyty ja tullaan jatkossakin käymään enemmän tai vähemmän fiksuin sanakääntein. Eliitillä en ainakaan minä halua tarkoittaa vain muodollisesti valtaa pitäviä, joiden osa kansasta kokee yleensä sortavan itseään, vaan myös hegemonisessa asemassa olevaa ajan henkeä sen erilaisine edustajineen. Populistinen eliitin vastustus voi näin ollen tulla siis yhtä lailla vasemmalta kuin oikealtakin riippuen ajasta, paikasta ja näkökulmasta. Kysymys kuuluu: kuka hyödyntää parhaiten populistista strategiaa, eliitti vai sen haastajat.

Fundamentalismin sisällöstä kristinuskon yhteydessä puhuttaessa on tärkeintä määritellä ainakin se, mikä on kristinuskon ja Raamatun kirjoitetun tekstin yhteys. Minun käsittääkseni kristinusko on aina ollut ja tulee olemaan luonteeltaan ”fundamentalistinen”, jos ja kun määrittelen käsitteen niin, että kaikkiin maailmankatsomuksiin uskontoineen kuuluvat tietyt fundamentit, peruspilarit, jotka  ovat luonteeltaan vieläpä eksklusiivisia, ihmiskuntaa ”meihin” ja ”heihin” jakavia. Tällöin iso kysymys kuuluukin, miten elää yhteisessä maailmassa ”heidän” kanssaan. Haluatko elää ”heidän” kanssaan vai ilman ”heitä”? Silloin taas on tultu jälleen myös yhden peruskysymyksen äärelle: miksi Jumala sallii sodat? Entä jos me tai osa meistä haluaakin sotia, muodostaa paratiisin jo tähän maailmaan – ilman ”heitä”?

XXX

Mitä minä äsken sanoin ja mitä en sanonut? Jumala yksin viime kädessä tietää, onko meillä oikeat fundamentit. Eräs kirkollinen aatesuunta on nostanut Raamatusta sloganikseen: ”Kaikki saavat tulla.” Näin on! Kaikkia kutsutaan joka sunnuntai kuulemaan ja oivaltamaan sekä yksin että sen jälkeen yhdessä, käytännössä kuitenkin usein samanmielisistä koostuvissa ryhmissä, mitä on pelastava, se ”oikea” usko.

Olemme kuitenkin syntisiä kaikki ja siten niin monella tavalla vammautuneita, keskeneräisiä ja ”huonoja” (oivallinen vanhakörttiläinen ilmaus, kun sen oikein oivaltaa), ja siksi hakeudumme mieluiten kuuntelemaan pappeja ja maallikoita, jotka ovat lähellä omaa inhimillistä ajatteluamme. Meidän  kaikkien julkituoma tai kaikessa hiljaisuudessa rakentama sisäinen todellisuus on fundamentalistinen, halusimmepa me  sitä tai emme. Jos haluamme uskoa, kuten Raamattu opettaa, meidän pitää selventää suhteemme ennen muuta yhteisiin uskontunnustuksiin, fundamenttien fundamentteihin. Tuo haaste vetää meidät kaikki pienelle paikalle. Toivottavasti.