Raamatussa meitä kehotetaan tarkkailemaan aikakausia ja olemaan hereillä – näin voimme ymmärtää, milloin Kristuksen paluu on lähellä. Samalla meille kuitenkin sanotaan, että päivää ja hetkeä emme voi tietää.

Silti monet yrittävät laskea ja ennustaa tarkasti tuota hetkeä. Raamatun ennustuksia tulkitaan eri tavoin, laskelmia tehdään ja mielipiteitä on monia. Mutta miksi ihmisellä on tarve kaivaa esiin jotakin, minkä Jeesus itse sanoi olevan meille mahdotonta tietää?

Onko kyse pelosta? Emmekö uskalla luottaa Jumalaan niin täydesti, että haluaisimme varmuuden hetken tarkkuudella? Jos tietäisimme päivän, voisimme helposti olla muina aikoina huolettomia ja varautua vain tuohon yhteen hetkeen. Mutta juuri siksi meille sanotaan, ettei päivää eikä hetkeä tiedetä – jotta olisimme aina valmiina.

Aikakausien merkit ovat olleet nähtävissä jo kahden tuhannen vuoden ajan ja yhä edelleen niitä ilmenee. Kysymys on, milloin aika todella täyttyy. Raamattu kuvaa lopunaikoja ja monia niihin liittyviä tapahtumia, mutta Jeesus muistuttaa: Hän tulee kuin varas yöllä. Kukaan ei voi välttää tuota hetkeä, eikä sen ennustaminen tee meitä valmiimmiksi.

Raamatun tarkoitus ei ole olla monimutkainen tiede, vaan yksinkertainen ohjekirja: usko, luottamus ja Vapahtaja, joka on jo täyttänyt uhrit. Liiallinen laskeminen ja tulkintojen pyörittely voi hämärtää tämän ytimen ja johtaa jopa siihen, että Raamatusta tulee meille enemmän ihmisten rakentama järjestelmä kuin elävä sanoma.

En kiellä, etteikö joku saa tutkia ja pohtia. Mutta jos liiaksi keskitymme päiviin, aikoihin ja laskelmiin, vaarana on, että eksymme pois olennaisesta: siitä yksinkertaisesta uskosta ja luottamuksesta, jota meiltä pyydetään. Ennustelun sijaan meidän tehtävämme on pysyä valmiina – joka päivä.

Timo Tynkkynen