Kotimaan uutisoinnin (11.12.2025) mukaan arkkihiippakunnan tuomiokapituli piti voimassa kesäkuisen päätöksen, jonka mukaan Sley ei toimi kirkon järjestyksen mukaisesti eikä se voi viettää ehtoollista Porissa Esikoiset ry:n rukoushuoneella.
Arvaan, että ei ole viisasta kirjoittaa tästä aiheesta, mutta en voi mieltäni malttaa.
Juristina ymmärrän, että pykälät arkkihiippakunnan päätöksen perusteeksi löytyvät helposti. Ymmärrän, että joku järjestys kirkossakin pitää olla. Ymmärrän myös sen, että kirkon konservatiivien toimia on monesti voitu pitää yhdenvertaisuutta loukkaavina ja että monet papiksi vihityt naiset ovat saaneet osakseen täysin epäasiallista ja epäkunnioittavaa kohtelua niiltä, joiden kanta virkakysymykseen on konservatiivinen. Silti tässä on jotakin, mitä en ymmärrä.
Jos oikein muistan, tämän vuosituhannen alkuvuosina kirkko on ns. Heikan komitean työn pohjalta vetänyt linjaukset niin tiukoiksi, että esimerkiksi työvuorojen järjestely on välillistä syrjintää, mikäli sen tavoitteena on, ettei konservatiivista miespappia panna toimittamaan messua yhdessä naispapin kanssa. Naispuolisen papin katsotaan tällöin tulleen syrjityksi. Voisiko tilanne toisaalta joskus olla sellainenkin, että todellisuudessa konservatiivisesti ajatteleva mies tulee syrjityksi?
Kirkko olisi mielestäni kyllä voinut uskonnonvapautta korostaen päätyä myös sellaiseen ratkaisuun tai sellaisiin käytäntöihin, joissa perinteisen virkakäsityksen omaaville olisi oikeasti jäänyt tilaa. Sellaista mallia ei taidettu edes yrittää hahmotella. Käytännön linjanvedoissa piispat ja tuomiokapitulit ovat olleet avainasemassa. Olisivatko ne voineet käyttää hallinnolliseen päätöksentekoon kuuluvaa harkintavaltaansa myös toisin?
En ymmärrä, kenen oikeutta nämä kielletyt messuyhteisöjen ehtoolliset loukkaavat. Järjestöt hoitavat messut omatoimisesti ja oman väkensä voimin. Käsittääkseni kukaan nykyisen virkakäsityksen omaava ei oikeasti tule syrjityksi pelkästään sen takia, että jollakin rukoushuoneella pidetään messu, jonka toimittajaksi vain mies kelpaa.
Kirkossa on katto korkealla ja seinät leveällä. Välillä tuntuu siltä, että vain nämä tietyt konservatiivit eivät sinne mahdu. Keskustelua ei käydä esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen liikkeen seurakuntakäsityksestä eikä siitä, että liike ei keskuudessaan hyväksy naisia papeiksi. Riittää, että liikkeen seurakuntaviroissa olevat miespapit seurakunnan tilaisuuksissa suostuvat yhteistyöhön naispappien kanssa. Suuresta suvaitsevaisuudesta löytyy toki muitakin esimerkkejä, varsinkin ns. liberaalilta laidalta.
Tasapuolisuuden nimissä on kerrottava, että en ymmärrä myöskään sitä, etteivät konservatiivisen siiven teologit suostu pappisvihkimykseen, jos samalla vihitään myös naisia papeiksi. Jos oikein olen ymmärtänyt, (mies)piispa X:n suorittama pappisvihkimys muuten kyllä kelpaisi, mutta ei siinä tapauksessa, että hän samalla vihkisi myös naisia papeiksi. Eikö tässä ole joku kummallinen ristiriita ja epäloogisuus? Taaskaan en ymmärrä.
Evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnan tuomiokapituli ei voi puuttua ehtoollisen viettoon muutoin kuin siinä tapauksessa, että kysymyksessä on ev. lut. kirkon ehtoollinen. Nyt näyttää siltä, että kielletyt ehtoolliset jatkuvat ja tuomiokapitulit siirtyvät harkitsemaan kurittomiin pappeihin kohdistettavia toimenpiteitä. Voi olla, että jossakin vaiheessa ei enää olekaan kysymys evankelis-luterilaisen kirkon toiminnasta. Tätäkö halutaan? Tästäkö alkaa kirkon konkreettinen hajoaminen?
Jos taas järjestöjen papit ovat kuuliaisia tuomiokapitulille ja lopettavat messujen pitämisen, kärsimään joutuvat ne tavalliset rivikristityt, joiden tutuksi ja turvalliseksi koettu yhteisö hajoaa. Ihmisenä ja kristittynä tätä on vaikea ymmärtää maassa, jossa toisaalta ihaillaan konventikkeliplakaattia uhmannutta kansanliikettä.
Taitaa olla liian myöhäistä, mutta silti edelleen toivon kummaltakin laidalta sen verran joustavuutta, että kuitenkin kaikki mahduttaisiin samaan kirkkoon ja hyväksyttäisiin se, että joistakin keskeisistäkin asioista ajattelemme eri tavalla. Sovinnollisuudesta ja toisten kunnioittamisesta voisivat lopulta hyötyä kaikki.
PS: Toivon mahdollisimman lyhytsanaista kommentointia, jotta halukkaat paremmin jaksavat seurata keskustelua.
Kiitos Pirjo! Erinomainen blogi.
Mitähän mahtaavat kristityt veljemme ja sisaremme Venäjänmaalla pohtia miettiessään, minkä kirkon järjestämiin messuihin osallistuisivat? Saattaa sielläkin olla paineita perustaa ”tunnustuskirkkoja” tai olla syvemmässä yhteistyössä muiden kuin ”Kirilin” kirkon toiminnan alla.
Oikeaoppisuus on helpompaa kirjoittaa kirjoihin tai julistuksiin kuin toimia sen oikeaoppisen kristillisen uskon mukaisesti, ”pilkulleen” oikeassa inhorealistisessa elämässä. Voisihan ajatella niinkin, että käy ”muiden ryhmien” jumalanpalveluksissa mutta ehtoollisen käy nauttimassa ”oikeaoppisen sakramaentin” mukaisessa kirkossa vain ehtoollisen. Onko se hyvä ja oikea tapa, on oma kysymyksensä. Ainakin vaikuttaisi kovin teennäiseltä.
Venäjällä on ollut vastaavia aikoja ennenkin. Kirkon ykseys ei ole kuitenkaan hajonnut, ei silloin eikä nyt. Yksi patriarkka ei voi mielipiteillään kirkkon ykseyttä estää, tuhoa hän voi tehdä, kirkko ei kuitenkaan ole yhtä kuin patriarkka.
Kirill oli KGB miehiä ja mittavan omaisuuden käärinyt Putinin kaverina , kuten oli hänen edeltäjänsäkin. Vanhat kirkot ei niin hajoa , vaikka siellä sisällä olisi mätää kuinka paljon .
Juuri näin kuten Timo sanoo. Jos tuntee kirkon historiaa osaa suhteuttaa monimutkaisetkin prosessit, oikeisiin mittasuhteisiin. Tästä voisi sanoa esimerkiksi Ukrainassa olevat eri patriarkan alla toimivat kirkot joka on monisyinen ja monimutkainen historiallinen pitkäkestoinen tapahtumasarja.
Ajankohtainen kysymys onkn edelleen: mikä on oikea kirkko? Kirkko-organisaatiot tai instituutuiot joskus ovat osallisia epäpyhissä alliansseissa tai jopa tekevät sellaisia.
Kiitos Pirjo hyvistä näkökohdista ja kysymyksistä.
Kirkollamme on ehkä asiat liian hyvin, kun on varaa riidellä tällaisesta.
Uskon, että reformaation ohjeistus (yksin armosta, yksin Kristus, yksin Raamattu)
auttaisi meitä eteenpäin, raittiiseen uskoon turvautuen. Toiveena toki, että jokaisella
olisi tilaa hyvin omintunnoin osallistua, kohtuullisesti. Vanha tuomarinohje kohtuullisuudesta
tuli mieleeni.
Kysymyksiä. Milloin ja millä perusteella Ehtoollinen erotettiin jumalanpalveluksesta niin, että se tarvitsee erillisluvan? Missä ja koska tämä päätös on tehty? Ja koska ja missä ja millä perusteella on tehty päätös että tila, jossa se vietetään, pitää olla erityismenoin vihitty? Mistä näihin esikuva ulkomailta vai löytyykö mistään?
Luther kannatti kodeissa pidettäviä jumalanpalveluksia, hän ei edellyttänyt että niihin tarvitaan erillisiä tilavihkimyksiä tai lupalappuja. Kasteenkin hän hyväksyi luonnonpurossa kun kirkon piispat olivat laittaneet kirkon ovet luterilaisilta säppiin. Mutta Lutherhan oli vain ihminen.