Helmikuun 4. päivä tulee kuluneeksi 120 vuotta, kun luterilainen teologi ja pappi Dietrich Bonhoeffer murhattiin Flossenbürgin keskitysleirillä Tshekin rajalla. Sinne hänet oli kuljetettu Gestapon vankilasta Berliinistä Buchenwaldin keskitysleirin kautta sen jälkeen, kun hänen osuutensa Hitlerin vastaiseen salaliittoon oli selvinnyt. Jo pian hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi ensimmäinen kirjoitusten kokoelma Bonhoefferin muistolle. Sen julkaisemisessa oli aktiivinen ensimmäinen Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri Willem Adolf Vissert Hooft.
Bonhoefferin elinaikana hänen tunnetuin teoksensa oli vuonna 1937 ilmestynyt Vuorisaarnan selitys ”Nachfolge” (1937) eli suomennettuna ”Kutsu seuraamiseen” (1965). Varhaiset akateemiset teokset olivat filosofis-teologisesti liian vaikeita tullakseen laajasti tunnetuiksi. Varsinaisen keskustelun Bonhoefferin henkisestä ja teologisesta perinnöstä käynnistivät 1949 julkaistu käsikirjoitus Ethik ja 1950-luvun alussa julkaistut teologiset kirjeet natsien vankilasta, joissa pohdittiin Kristus-sanoman julistamista uskonnottomille ja maallistuneille moraalisen haaksirikon ja tragedian keskellä, kun tarvittiin rohkaisua jälleenrakentamiseen ja uskoa tulevaisuuteen. Bonhoeffer kiinnitti huomiota esikuvan merkitykseen, kun sanat olivat menettäneet tehonsa luottamuksen mentyä. Tarvittiin hiljaista syventymistä rukouksessa mutta myös rohkeutta (itselle ja kirkolle) antaa itsensä ja omaisuutensa alttiiksi ja viisautta nähdä aika, jolloin entisistä etuoikeuksista tuli luopua uuden syntymisen kätilöimiseksi. Kristillisyydessä olennaiseksi tuossa tilanteessa tuli rukous, oikein tekeminen ja Jumalan oman ajan odottaminen.
1950-luvulla järjestettiin sarja tieteellisiä konferensseja, joissa käsiteltiin Bonhoefferin perintöä kirkolle ja teologialle. Tekstit julkaistiin nimellä Die Mündige Welt. Maallistumisen, sekularisaation teologiassa tehtiin myös ylilyöviä tulkintoja, joissa ”luovasti väärinkäytettiin” Bonhoefferin ajatuksia. Ytimeltään hän oli Kristuksen todistaja, ei maallistumisen profeetta. Kyse oli siitä, miten olla ”juutalaiselle juutalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen” länsimaisessa kontekstissa, jossa kristillisyys ei enää ole oletusarvo. Elinympäristömme aina vaikuttaa meihin ja uskottavuus edellyttää kulttuurin tuntemista. Silti usko ja luottamus kolmiyhteiseen Jumalaan ja kiinnostus ihmisiin ja kärsivien kärsimyksessä myötäeläminen on aina asianmukaista kristinuskon ydintä, koska keskuksessa ovat usko, toivo ja rakkaus.
Eberhard Bethgen 1967 ilmestynyt yli 1000-sivuinen Bonhoeffer-elämäkerta ja Ernst Feilin kattava teologinen analyysi Bonhoefferin teologiasta ja käsityksestä maailmasta ja todellisuudesta vuodelta 1970 paaluttivat Bonhoeffer-tulkinnan entistä tukevammalle pohjalle. Näytettiin hänen ajattelunsa juuret varhaisissa akateemisissa teoksissa ja miten myöhempi tuotanto toi lihaa luitten ympärille kulloisenkin tilanteen haasteiden mukaan. Viime vaiheessa taustalla olivat paitsi kokemukset natsi-Saksassa myös kattava suurten aatehistoriallisten linjojen analyysi 1300-luvulta tähän päivään.
Itse väittelin Dietrich Bonhoefferin teologian tieto- ja olemusopillisista edellytyksistä 2004. Muutama vuosi sitten Bonhoeffer-tutkimus käsitti 6000 nimikettä (dbp . Die internationale Bonhoeffer-Bibliografie). Nyttemmin nimikkeitä lienee jo ainakin 7000. Hänen teostensa kriittinen englanninkielinen versio on näet lisännyt kiinnostuneiden määrää, samoin maailmantilanteen kriisit. Bonhoeffer on aina kiinnostanut eniten siellä missä kristityt ja ihmiset elävät ahtaalla – diktatuurin alaisuudessa, kamppaillen apartheidia, kristittyjen vainoa tai eriarvioisuutta vastaan kuten Latinalaisessa Amerikassa sekä maallistumisen keskellä kirkon ja kristillisyyden menettäessä asemiaan. Myös meillä virsi 600 Hyvyyden voiman ihmeellisen suojaan tuo lohtua järkytysten keskellä.
Viime vuosina esimerkiksi Bonhoefferin pohdinnat Kristuksen seuraamisesta ovat puhutelleet ekumeenisessa lähetysteologiassa, jossa avainkäsitteeksi on muodostunut ”muuttava opetuslapseus” (transformative discipleship). Tästä voi yleisellä tasolla lukea esimerkiksi Matti Revon artikkelista teoksesta Näkökulmia ekumeeniseen missiologiaan (2020, 39-71 Kirkon julkaisut). Toisekseen, kun kirkot etsivät omaa ääntään ja vaikuttamisen mahdollisuuksia moniarvoisessa ja muuttuvassa yhteiskunnallisessa todellisuudessa, Bonhoefferiltä on ammennettu inspiraatiota pohdintoihin ”julkisesta teologiasta”, kirkon teologisista ja eettisistä lähtökohdista ammentaviin kannanottoihin ja vaikuttamiseen. Myös Bonhoefferin luterilaiseksi teologiksi vahvat kirkko-opilliset ja kirkon sakramentaalisuutta käsittelevät pohdinnat ovat vaikuttaneet laajalti ekumeenisessa teologiassa, samoin spiritualiteetin teologia ja käytäntö.
Nikean kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlavuonna saattoi havaita, miten Bonhoeffer ammentaa syvältä nikealaisesta uskonperinnöstä, uskosta ihmiseksi tulleeseen Jumalan Poikaan alleviivatessaan ihmisten kärsimykseen osaa ottavaa Kristusta ja kutsua seurata häntä – kritiikkinä epäinhimillistä diktatuuria kohtaan. Kaikki on luotu Sanan kautta olemaan toisiaan varten; lihaksi tullut Sana uudistaa meissä ihmisyyden ja tuo mukanaan pelastuksen läsnäolon Jumalan kuvan korjautumisena. Täällä tosin elämme armon ja anteeksiantamuksen varassa sen ajan, joka on annettu. Vasta perillä rakkauden täyteys on kaikki kaikessa.
Bonhoefferiä muistetaan paitsi kotimaassaan Saksassa (vrt. esim. 120. Geburtstag von Dietrich Bonhoeffer: So wird 2026 an den Theologen erinnert | Sonntags) myös globaalisti eri tavoin. Kuten monen muunkin historiallisen vaikuttajan, myös Bonhoefferin perinnönjaosta käydään myös kiistaa – niin vasen kuin oikea ääripää keskitien ohella haluaa saada siitä osansa. Siksi on hyvä tukeutua myös perusteelliseen ja vastuulliseen tieteelliseen työhön hänen ajatustensa parissa, jotta tehdään oikeutta syntymäpäiväsankarin omalla ajattelulle. Vaikutus ja innoitus voi toki olla monenlaista, mutta tulisi sen kuitenkin olla jollakin tapaa tunnistettavissa alkuperäislähteiden valossa oikeutetuksi, jos Bonhoefferin nimeen viitataan. Hän itse korosti vastuullista vapautta ja hankalien eettisten kysymysten tekemistä parhaan kulloisenkin tiedon valossa ottaen huomioon ihmiset ja tilanteet, kun Jumalan tahtoa kysytään ja sitä, miten voitaisiin parhaalla tavalla suojella Luojan antamaa elämää ja pitää esillä hänen sanomaansa armosta ja anteeksiannosta sekä seurata Herramme askelissa.
”Olkaa kiitollisia kaikissa asioissa. Voitte rukoilla oikein vain, kun olette kiitollisia kaikesta, kun kerran kuoleman hetkellä voitte sanoa kuten Khrysostomos: ’Jumalalle olkoon kiitos kaikesta!'” (Dietrich Bonhoeffer)
Bonhoefferin tekstejä tuoreehkoina käännöksinä voit lukea Väyläkirjojen julkaisemista, kääntämistäni ja toimittamistani kokoelmista: Pyhän yön valo (2023) ja Läsnä oleva Jumala (2025). Bonhoefferiin viittaan olennaisissa kohdissa myös tuoreessa kirjassani Augsburg 1530. Jakautuneen kirkon perintö ja ykseyden tie (2026): Tomi Karttunen: Augsburg 1530 – Jakautuneen kirkon perintö ja ykseyden tie – Vaylakirjat
