Mielenterveysbarometri 2025: Asenteet mielenterveysongelmia kohtaan koventuneet
Eri-ikäisistä mielenterveyskuntoutujiin suopeimmin suhtautuvat alle 30- ja yli 70-vuotiaat. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin. Kuvituskuva: PIxabay
Kirjoittanut
Uuden Mielenterveysbarometrin mukaan asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat nyt negatiivisempia kuin 14 vuoteen. Barometrin niin sanottu Nimby-mittarin (Not in my backyard) mukaan peräti 25 % vastaajista ei halua mielenterveyskuntoutujaa naapuriinsa.
− Asenteet ovat koventuneet. Ajatus siitä, että joka neljäs ei haluaisi esimerkiksi minua naapurikseen, on pelottava, sanoo erityisasiantuntija, VTT Päivi Rissanen Mielenterveyden keskusliitosta.
− Monella akuutissa tilanteessa elävällä stigma voi lisätä häpeän, arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita ja nostaa siten hoitoon hakeutumisen kynnystä.
Mielenterveyden keskusliitto on tuottanut Mielenterveysbarometrin vuodesta 2005. 20 vuodessa heidän, jotka eivät halua mielenterveyskuntoutujia naapurikseen, määrä on laskenut noin 30 %:sta hieman alle 20 %:iin.
− Viime Mielenterveysbarometrissa vuonna 2023 heitä oli 19 %. Tämän vuoden muutos on iso ja siksi hyvin huolestuttava, Päivi Rissanen sanoo.
Hänen mukaansa sosiaaliturvan kiristyminen on voinut vahvistaa kielteisiä asenteita heitä kohtaan, jotka tarvitsevat pitkäaikaista tukea.Asenteiden koventuminen näkyy myös suhtautumisessa esimerkiksi päihteiden käyttäjiin ja maahanmuuttajiin.
− Lisäksi keskustelussa hyvinvointivaltion tilasta ja uudistumisen tarpeesta korostuu usein ajattelutapa, jonka mukaan yksilö on itse vastuussa ongelmistaan, Rissanen toteaa.
Vahvin selittäjä asenteille löytyy arvomaailmasta
Eri-ikäisistä mielenterveyskuntoutujiin suopeimmin suhtautuvat alle 30- ja yli 70-vuotiaat. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin.
− Selkein selittävä tekijä on kuitenkin arvomaailma. Itsensä oikealle asettavista suomalaisista kaksi viidestä suhtautuu kielteisesti naapuruuteen mielenterveyskuntoutujan kanssa. Vasemmalla vastaava luku on noin joka kymmenes, Päivi Rissanen sanoo.
Lähes kaksi kolmesta kokee, että asenteet mielenterveyskuntoutujia kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi viime vuosina. Eri mieltä on joka viides.
Samalla yli puolet suomalaisista kokee, että mielenterveyskuntoutuja tulee leimatuksi sairautensa takia. Myös väestön käsitys kuntoutujien yhteiskunnallisesta asemasta on heikentynyt.
− Tutkijana näen, että mielenterveysongelmiin liittyvät asenteet ovat ristiriitaisia. Ei ole olemassa vain yhtä mielenterveysongelmiin liittyvää asennetta, minkä myös tulokset vahvistavat, Rissanen sanoo.
− Yhtäältä suomalaiset ajattelevat entistä useammin, että asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi ja kokevat entistä harvemmin, että mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden kohtaaminen on pelottavaa ja epämiellyttävää. Toisaalta naapureiksi heitä ei haluta, Rissanen tiivistää.
Todella ikävää. Ihmisillä on edelleen paljon ennakkoluuloja. Hävetkää! Tehkää parannus! Oikeistoon kuuluvilla on enemmän ennakkoluuloja kuin vasemmistoon kuuluvilla?
Markku Ojanen (s. 29. heinäkuuta 1944 Laihia)[1] on Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori. Ennen eläkkeelle jäämistään elokuussa 2008 hän toimi yliopistonsa psykologian laitoksen johtajana. Wikipedia. Kysyin kerran puhelimessa Ojaselta, mitä mieltä hän on uskovaisten ennakkoluuloista mielenterveyskuntoutujia kohtaan? Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Minä häpeän!” Markku Ojanen on itsekin uskovainen ja tunnettu ns. onnellisuusprofessorina.
Niin kuin Augustinus sanoo osuvasti: ”Älkäämme kuulko kirkossa tällaista puhetta: ’näin sanon minä’, ’näin sanot sinä’, ’näin sanoo hän’; vaan: ’näin sanoo Herra’.”
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 46-47, Concordia ry, 2023.
Kadotustuomioon vievä tie on leveä, ja on monta, jotka vaeltavat sitä pitkin (Matt. 7:13).
Mikä on syynä tähän? Eikö Kristus suorittanut sovitusta kaikkien puolesta? Eikö taivaallinen Isä todellakaan tahdo tämän autuutta kantavan sovituksen hedelmän olevan yleinen ja kaikkia varten?
Syytä kadotustuomioon ei ole millään tavalla liitettävä Jumalaan. Kristus on koko maailman syntien sovitus (1. Joh. 2:2; 2. Kor. 5:19), ja Jumalan tahto on, ettei kukaan hukkuisi vaan että kaikki pelastuisivat (1. Tim. 2:4; 2. Piet. 3:9; Hes. 18:23; Matt. 18:14). Sen sijaan on ihmisten syytä, etteivät kaikki pelastu, sillä kaikki eivät ota vastaan tuota autuaaksi tekevää lahjaa (Joh. 1:5, 10-11; 3:19). On välttämätöntä, että Kristuksen siunauksellinen ansio tulee meidän omaksemme (Room. 8:32). Tämä tarkoittaa, että se sovelletaan meihin niin, että kukin ottaa sen vastaan (Joh. 1:12; 2. Kor. 6:1). Siten Kristus on meissä (Joh. 6:56) ja meidän havaitaan olevan Hänessä (Fil. 3:8-9).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 93, Concordia ry, 2023. Lisäsin tekstiin kaksi Raamatunjaetta.
Onko oikein sanoa, että meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide)?
Ehdottomasti. Raamattu käyttää tässä opinkohdassa ahkerasti poissulkevia sanontoja (particullae exclusivae). Näitä ovat esimerkiksi: ”lahjaksi … hänen armostaan” (Room. 3:24; ks. myös Ef. 2:8); ”armonsa ja laupeutensa mukaan” (2. Tim. 1:9; Tiit. 3:5); ”ei meidän tekojemme mukaan” (2. Tim. 1:9, Ef. 2:8-9); ”ilman lain tekoja” (Room. 3:21, 28; 4:6). Nämä kaikki ilmaisut tiivistyvät yhteen ainoaan lauseeseen: meidät vanhurskautetaan yksin uskon kautta (sola fide iustificamur).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 97, Concordia ry, 2023.
Mika,
Latinan ja Chemnitz’n saattelemana pääset Ytimeen. Mitään ikuisuuteen kelpaavaa, näkymätöntä, ei tapahdu ajallisten välineitten kautta. Uskokin on näkymätön ”väline”, minkä Jumala lahjoittaa jokaiselle sitä haluavalle. Taivaaseen ei jouduta vahingossa tai pakosta eikä asianomaisen tietämättä,koska vain uskon vastaanottaminen antaa tulevaisuuen ja toivon. Nämä tavat ovat keskeisiä sakramentalisessa pelastusopissa, mutta joudutaan tilanteeseen, jossa Jeesus vastaa ”minä en tunne teitä”.
Jos kysymys näet on uskosta, pitää meidän olla voittamattomia, taipumattomia ja kaikkein itsepintaisempia ja, jos voisimme, terästä lujempia; rakkauden taas ollessa kysymyksessä meidän pitää totisesti olla ruokoa ja lehtistäkin hennompia ja taipuvampia sekä kaikessa myöten antavia.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 134, SLEY, 1957.
Mika,
Tämä on Lutherin selitys. Mitään näistä ominaisuuksista ei kumpua”meistä”, vaan Jumala uskovassa haluaa meissä tilaa näille ominaisuuksille.
Tässä tulee selkeästi esille ”rajoittamaton ratkaisuvalta”, eli ihminen on ”oman onnensa seppä”. Jumala on laittanut ihmisen vapaan tahdon ja on tavallaan voimaton rajoittamaan mitä me tahdomme. Jumalan ohjaus, lähinnä vastoinkaäymisillä ja Raamatulla, eli Kirjoituksilla.
Meidän tulee siis oppia tarkoin kuulemaan ja tuntemaan hyvän paimenemme (Jeesuksen) ääntä. Siten me tulemme myös hänet oikein tuntemaan, ja hänkin on meidät tunteva ja meitä rakastava. Kuinka voisikaan olla meille vihamielinen hän, joka on antanut henkensä meidän edestämme ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän, vapahtaen meidät kuolemasta, synnistä ja kaikesta onnettomuudesta? Sellaista ei kenenkään muun ääni meille puhu, ja sen tähden meidän tuleekin sitä ahkerammin kuulla hänen ääntänsä.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 386, SLEY, 1945. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Ateistitutkijan mielestä mitään ihmeitä ei ole koskaan tapahtunut eikä voi tapahtua. Tämä on hänen lähtökohtansa ja ennakko-oletuksensa tutkittaessa Raamattua. Ja tämän perusteella hän tietenkin väittää, ettei mikään Raamatun kertoma ihme ole voinut oikeasti tapahtua.
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luuk. 1:1-4.
Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. 1. Kun. 17:10
Voidaanko sinusta sanoa samoin aina, kun Herra kutsuu sinut johonkin tehtävään: ”Hän nousi ja meni.” Vaikka tie olisi vaivalloinen ja vaarallinen, nouse ja mene silloinkin niin kuin Elia. Mene iloisena, uskossa, luota sydämessäsi hiljaa Herraan, niin saat viimein varmasti nähdä hänen hyvyytensä ja laulaa siitä. Vaikka vaikeuksien meri raivoaisi, sinä saat ankkuroitua Jumalan kestävälle perustalle, joka ei horju. Sinulla on turvanasi hänen suuret ja kalliit lupauksensa, ja sinä saat sanoa psalmistan tavoin: ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps. 42:12)
F. W. Krummacher, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Yhä on tarpeen muistuttaa siitä, miksi me olemme samanarvoisia: siksi että yläpuolellamme on taivaan ja maan Herra, joka antoi meille tämän yhtäläisen arvon.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 182, Sley-Media Oy, 2019.
Eivät sovi, katsohan, rinnakkain olemaan nämä kaksi: kristittynä ja uskossa oleminen ja vastoin omaatuntoansa lihan mielitekojen mukaan synneissä ja paheissa eläminen.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 290, SLEY, 1942.
Niihin siis, jotka vastustavat synnin himoja, jääpi hyvä omatunto ja usko.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 293, SLEY, 1942.
Juha Vähäsarja, Lupaus kantaa:
https://www.facebook.com/share/p/1FXFjKHEBt/