Mielenterveysbarometri 2025: Asenteet mielenterveysongelmia kohtaan koventuneet
Eri-ikäisistä mielenterveyskuntoutujiin suopeimmin suhtautuvat alle 30- ja yli 70-vuotiaat. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin. Kuvituskuva: PIxabay
Kirjoittanut
Uuden Mielenterveysbarometrin mukaan asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat nyt negatiivisempia kuin 14 vuoteen. Barometrin niin sanottu Nimby-mittarin (Not in my backyard) mukaan peräti 25 % vastaajista ei halua mielenterveyskuntoutujaa naapuriinsa.
− Asenteet ovat koventuneet. Ajatus siitä, että joka neljäs ei haluaisi esimerkiksi minua naapurikseen, on pelottava, sanoo erityisasiantuntija, VTT Päivi Rissanen Mielenterveyden keskusliitosta.
− Monella akuutissa tilanteessa elävällä stigma voi lisätä häpeän, arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita ja nostaa siten hoitoon hakeutumisen kynnystä.
Mielenterveyden keskusliitto on tuottanut Mielenterveysbarometrin vuodesta 2005. 20 vuodessa heidän, jotka eivät halua mielenterveyskuntoutujia naapurikseen, määrä on laskenut noin 30 %:sta hieman alle 20 %:iin.
− Viime Mielenterveysbarometrissa vuonna 2023 heitä oli 19 %. Tämän vuoden muutos on iso ja siksi hyvin huolestuttava, Päivi Rissanen sanoo.
Hänen mukaansa sosiaaliturvan kiristyminen on voinut vahvistaa kielteisiä asenteita heitä kohtaan, jotka tarvitsevat pitkäaikaista tukea.Asenteiden koventuminen näkyy myös suhtautumisessa esimerkiksi päihteiden käyttäjiin ja maahanmuuttajiin.
− Lisäksi keskustelussa hyvinvointivaltion tilasta ja uudistumisen tarpeesta korostuu usein ajattelutapa, jonka mukaan yksilö on itse vastuussa ongelmistaan, Rissanen toteaa.
Vahvin selittäjä asenteille löytyy arvomaailmasta
Eri-ikäisistä mielenterveyskuntoutujiin suopeimmin suhtautuvat alle 30- ja yli 70-vuotiaat. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin.
− Selkein selittävä tekijä on kuitenkin arvomaailma. Itsensä oikealle asettavista suomalaisista kaksi viidestä suhtautuu kielteisesti naapuruuteen mielenterveyskuntoutujan kanssa. Vasemmalla vastaava luku on noin joka kymmenes, Päivi Rissanen sanoo.
Lähes kaksi kolmesta kokee, että asenteet mielenterveyskuntoutujia kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi viime vuosina. Eri mieltä on joka viides.
Samalla yli puolet suomalaisista kokee, että mielenterveyskuntoutuja tulee leimatuksi sairautensa takia. Myös väestön käsitys kuntoutujien yhteiskunnallisesta asemasta on heikentynyt.
− Tutkijana näen, että mielenterveysongelmiin liittyvät asenteet ovat ristiriitaisia. Ei ole olemassa vain yhtä mielenterveysongelmiin liittyvää asennetta, minkä myös tulokset vahvistavat, Rissanen sanoo.
− Yhtäältä suomalaiset ajattelevat entistä useammin, että asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi ja kokevat entistä harvemmin, että mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden kohtaaminen on pelottavaa ja epämiellyttävää. Toisaalta naapureiksi heitä ei haluta, Rissanen tiivistää.
Todella ikävää. Ihmisillä on edelleen paljon ennakkoluuloja. Hävetkää! Tehkää parannus! Oikeistoon kuuluvilla on enemmän ennakkoluuloja kuin vasemmistoon kuuluvilla?
Markku Ojanen (s. 29. heinäkuuta 1944 Laihia)[1] on Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori. Ennen eläkkeelle jäämistään elokuussa 2008 hän toimi yliopistonsa psykologian laitoksen johtajana. Wikipedia. Kysyin kerran puhelimessa Ojaselta, mitä mieltä hän on uskovaisten ennakkoluuloista mielenterveyskuntoutujia kohtaan? Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Minä häpeän!” Markku Ojanen on itsekin uskovainen ja tunnettu ns. onnellisuusprofessorina.
Mika,
”Gradussa pitää myös käyttää tietynlaista sanavalintaa.”
Kyllä. Gradussa ohjaaja saattaa odottaa tiettyä sanamuotoa käytettäväksi.
Mikä muuten oli teologiassa pääaineesi?
Dogmatiikkako?
Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria.
Hieno homma! Oma graduni sivusi Suomen kirkkohistoriaa.
Itse ajattelen, että mielisairaudet ovat ennen kaikkea aivo- ja hermostosairauksia. Hermosolujen välittäjäaineissa ainakin on silloin tapahtunut muutoksia. Kyllä siinä pelaavat tietynlaiset kemialliset reaktiot. Tämän todistaa sekin, että lääkkeet ovat auttaneet monia ja pitäneet sairaudet hallinnassa ja kontrollissa. Usein kyllä sairaudet silti valitettavasti uusiutuvat. Mutta kyllä kokonaan parantuneitakin on. Kuitenkin tarvitaan muutakin tukea ja hoitoa kuin lääkehoitoa esim. toimintaterapiaa, taideterapiaa tai musiikkiterapiaa.
Mieli ja hermosto elävät vuorovaikutuksessa. Mielen järkkyminen aiheuttaa muutoksia aivojen ja hermoston kemiassa. Ne muutokset taas vaikuttavat mieleen. Oikea lääkitys vähentää monien oireita ja se taas mahdollistaa mielen terapian.
Esim. aktiivinen liikunta voi auttaa esim. masennuksen hoidossa ja muissakin sairauksissa. Terapiaryhmä voi pelata yhdessä esim. joukkuepelejä tai käydä kuntosalilla. Jo ulkona kävelykin on hyväksi. Opiskelukin voi toimia joskus terapiana.
Myös terveellinen ruokavalio voi edistää mielenkin terveuttä.
Näin varmaankin on. Se ei anna oikeutta pitää mielenterveysongelmia oikeutettuina rangaistuksina roskaruoan syömisestä ja sohvalla laiskotelemisesta.
Jep.
Ei todellakaan!
Erityisen ongelman muodostavatkin arvioimisperusteet. Hengellisiä ilmiöitä voidaan lähestyä myös nykyaikaisten käyttäytymistieteiden avulla, kuten uskontopsykologiassa ja uskontososiologiassa tehdään. Psykologia on kuitenkin kaikkien käyttäytymistieteiden tavoin siinä määrin pirstoutunut ja sen perusteiden tutkimus kesken, ettei sen pohjalla päästä mihinkään ehdottomiin vastauksiin. Psykologia erittelee ja tulkitsee ilmiöitä, esittää hypoteeseja ja teorioita, mutta ei julista totuuksia. Sen valossa voidaan ymmärtää, mitä mahdollisesti tapahtuu, mutta se ylittää tieteelliset rajansa, jos se väittää tietävänsä, mitä jokin on. Tämä koskee sekä inhimillistä ja muuta luotua todellisuutta, luotua tuonpuoleista todellisuutta ja luomatonta jumalallista todellisuutta. Siksi uskontopsykologiset selitykset vaihtelevat suuresti. Juhlajumalanpalvelus, evankeliumijuhla tai parantamiskokous voidaan tulkinnasta ja tulkitsijasta riippuen nähdä joukkosuggestiona. “Jumala ompi linnamme”, Kurvisen laulut, körttivirsi tai uusi hengellinen “musa” voidaan selittää eränormaaliksi ja “sairaaksi”, jos tiedettä halutaan soveltaa tähän tapaan. Psykologinen polemiikki seurakunnassa osoittautuu helposti bumerangiksi. Tietenkään ei ole torjuttava käyttäytymistieteiden apua kristillisen seurakunnan sisällä esiintyvien ilmiöiden selvittämisessä. Niillä on oma näkökulmansa, joka monessa tapauksessa auttaa julistus- ja sielunhoitotyötä tekevää. Psykologian tarkastelu saattaa joskus antaa ratkaisevankin sysäyksen ilmiön hengelliseen tutkimiseen. Mutta varsinaisia arvioimisperusteita mainitut tieteet eivät anna. Kristillisen seurakunnan tulee suunnistaa erilaisten hengellisten virtausten keskellä omalta pohjaltaan ja omalla vastuullaan. Jumalan sanan varassa se joutuu ratkaisemaan, mikä on apostolisen opetuksen mukaista. Samalla linjalla se soveltaa myös käytännöllistä arvioimisperustetta kysymällä, mikä on seurakunnalle rakennukseksi. Menneiden vuosisatojen kokemukset viittaavat siihen suuntaan, ettei aikakaudesta ja ympäristöstä ole kirkolle opastajaksi.
Kotimatkalla 1979, Simo Kiviranta (1936-2004), s. 32, kirjoituksesta “Pyhä Henki, kirkko ja karismaattiset ilmiöt”.
Paljon hoidetaan päihderiippuvaisia mielenterveyspotilaina , kun ei ole oikeaa diagnoosia ja hoidetaan niitä seurauksia . Tautilukituksessa on alkoholismi mutta sen tunnistaminen ei monesti toteudu . Yksi mielenterveyteen vaikuttava asia on koetut traumat ja hylkäämisen kokemukset ja myös seksuaaliset hyväksikäytöt . Ihminen on luotu tarvitsevaksi ja tärkeintä ihmiselle saada tuntea olevansa hyväksytty ja kokea tuntea sitä ihmisten kesken . Lääkehoito ei paranna mutta helpottaa ja on myös välttämätöntä monesti . Muuten tämä lääkitseminen on mennyt kontrollista pois monella , koska lääkeannostuksia ei seurata ja niiden muuttaminen on prosessi ja perustuu monesti kokeilemiseen kun ihmiset ovat erilaisia ja lääkkeiden vaikutukset ovat erilaisia eri ihmisille . Nuoria ihmisiä laitetaan liian helposti eläkkeelle kun heidän cv:tä luetaan ja nähdään taustat ja lääkitykset . Ruotsin kansankoti malli on toimivampi , jossa on moni mielenterveydestä kärsivä on töissä ja mukana yhteiskunnassa . Väitän että moni lääkäri ei tee diagnoosia jos päihderiippuvainen tulee vastaanotolle , jonka voi muutamilla kysymyksillä saada selville ja jos on kokemusta asiasta . Päihderiippuvainen ei näytä ulospäin eikä ole riippuvainen sosiaaliluokasta , mutta samanlaista tuskaa se tuottaa ympäristöön oli kuka tahansa . Usein henkilökohtaisen elämän ongelmat avioero , masennus jne ovatkin seurausta sairaudesta eikä itse syy.
Timo,
sulla tossa yllä hyviä pointteja.
Päihderiippuvaisilla on usein myös mielenterveysongelmia, eli on kaksi(tai useampi) samanaikaista sairautta.
Tämä tekee hoidon ja avun saamisen todella haastavaksi. Monasti päihderiippuvaiset saattavat olla myös hyvin herkkiä/haavoitettuja ihmisiä ja ovat alkaneet sitten lääkitsemään pahoinvointiaan väärällä tavalla.
Juttelin kerran yhden ”julkijuopon” kanssa (olen minä jonkun verran muutenkin heidän kanssaan keskustellut).
Kaveri oli ilmeisesti kuulunut johonkin vapaaseen seurakuntaan. Kerroin hänelle, että olen kristitty, ja kysyin että onko hän saanut apua alkoholismiinsa. Tämä sai hänet vakavoitumaan ja meillä oli tosi hyvä hetki. Minusta on tietyssä mielessä ongelmallista, jos kristittyä alkoholistia vaaditaan tekemään ”uskonratkaisu”. Ensiksi pitäisi hoitaa tuota alkoholismia. Sitten tietenkin tulisi myös kertoa Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta, josta riittää jokaiselle.
Joskus luin erään asiantuntijan lausunnon, että vain 10% tai jopa alle skitsofrenian sairastaneista on mukana työelämässä. En nyt pysty antamaan tämän tiedon lähdettä.
Suomessa vain seitsemän prosenttia skitsofreniaan sairastuneista toipuu niin hyvin, että kykenee osallistumaan työelämään. 80 % on työkyvyttömyyseläkkeellä[5] ja osa on pudonnut kokonaan yhteiskunnan tukien ulkopuolelle.[6] Wikipedia
Psykiatria ei ole eksakti tiede. Tämän todistaa jo sekin, että psykiatreilla on erilaisia käsityksiä siitä, voiko skitsofreniasta parantua kokonaan. Vanhassa kirjassa ”Psykiatriaa meille kaikille” sanotaan kolmasosan paranevan kokonaan. Eräs psykiatri oli sitä mieltä, ettei hän tiedä kuin aivan muutaman kokonaan parantuneen. Vielä yksi opettaa sen olevan parantumaton.
Skitsofrenia taitaa olla tuota raskasta sarjaa mielenterveyden ongelmissa. Ystäväni, joka on tosi hieno ihminen ja persoona, on skitsofrenikko. Minulle häntä ei määrittele hänen sairautensa.
Laitoin tällaisen kysymyksen ja kommentin Suomen Psykologiliiton Facebook-sivulle: Jos sukupuolia on enemmän kuin kaksi, niin kuinka monta niitä sitten teidän mukaan oikein on? Te annatte tähänkin erilaisia vastauksia!
On pitkiä ihmisiä ja on lyhyitä ihmisiä. Vaihtoehtoja on siis kaksi. On selvää, että näiden välillä on runsaasti välimuotoja. Pitkän ja lyhyen välistä rajaa on hankala vetää, koska keskimittainen voi kokea itsensä yhtä hyvin pitkäksi kuin lyhyeksikin. – Sukupuoli on toki hyvin erilainen ominaisuus kuin ihmisen pituus. Silti senkin määritteleminsessä on omat tulkinnanvaransa.
Tekoäly vastasi, ettei tarkkaa lukumäärää pysty sanomaan. Pitäydyn kuitenkin kahdessa eli Raamatun mukaan miehessä ja naisessa.
Tunsihan Jeesuskin poikkeuksia tästä säännöstä: ”On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden (Matt. 19:12).”
Naimatonkin on tietysti mies tai nainen.
Äitinsä kohdusta saakka avioliittoon kelpaamattomat lienevät ollet intersukupuolisia, ihmisten sellaiseksi tekemät – ja mahdollisesti itse osansa valinneet myöskin – eunukkeja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Intersukupuolisuus
Tähän voisi sanoa, että poikkeus vahvistaa säännön.
Niin on menneinä vuosikymmeninä myös seurakunnissa yritetty parantaa alkoholismia ja joskus siinä on tapahtunut raitistuminenkin. On kuitenkin hyvä tiedostaa se sairautena , koska se on jo meilläkin kirjattu jo 50- luvulta lähtien tautiluokitukseen. Ja alkoholistin kohtaaminen ei ole aina syntikäsitteen kautta kohtaamista ja jos näin niin tehdään vain hallaa . Seurakuntien pappien tulisi olla viisautta tunnistaa myös ja suositella hoitoon ihmistä . Nykyään riippuvuusongelmista kärsivät nuorten lisäksi myös vanhemmat ihmiset . On päihderiippuvuuden lisäksi peliriippuvuutta ja pornoriippuvuutta ja muita erilaisia riippuvuuksia .Voisi ajatella että vapaaehtoistyö voisi järjestää vertaistukiryhmiä eri riippuvuuksista kärsiville ja voisi valtio varmaan tukea työtä vetäjille maksettavina palkkioina , heidän tulisi kyllä olla riippuvuudesta vapautunut että voisi tunnistaa sen oireita ja tuntoja . Kaikessa toimivassa päihdetyössä vertaistukiryhmät kuuluvat keskeisenä osana hoidossa . Emme siis voi suhtautua alkoholiriippuvuudesta kärsivän julkiseen juomiseen kuin yleisesti pidettyyn julkisyntiin , koska se on sairauden oire .
On toki , kuten Mika kirjoitti tilastotiedoista että on myös mielenterveydestä kärsiviä jotka eivät kykene työelämään . Elämä on raakaa kun alkuvuosina ihmisen elämä voidaan tuhota niin ettei kykene koskaan työelämään tai on saanut sairauden , joka ei parane , kuitenkin ihmisarvoiseen elämään on kaikilla mahdollisuus ja vastuuta meidän olisi hyvä kantaa niistä jotka on annettu meidän elämän matkan varrella tiellemme. Siinä toteutuu kuva Kristuksesta vaikka laupias Samarialaisen esikuvana . Ratkaisun vaatimukset alkoholistille tuovat lisää tikapuita kiivettäväksi ja kokee ettei ole pystynyt kiipeämään niitä alimpiakaan rappusia ja sama on meillä ei me tosiasiassa olla pystytty kiipeämään , sillä se on suurta Jumalan armoa jos saa elää vapaana sairauksista . Toiset painii kovasti oman syntisyytensä kanssa ja toisilla on sairaudet kuormana ja vaivana elämässä , kaikilla jotain , sellaista on kristityn vaellus kohti täydellisyyttä ja ikuista terveyttä ilman suruja .
Saarnan jälkeen Rukous.
Kiitetty olkoon Jumala, ja siunattu ijankaikkisesti, joka meitä niin suloisesti pyhällä sanallansa lohduttanut, opettanut, neuvonut ja varoittanut on! Hänen hyvä Henkensä vahvistakoon sen kaikkein meidän sydämmissämme, ett`emme unhottavaisiksi sanan kuulioiksi, vaan tekiöiksi löydettäisi, ja päivä päivältä uskossa, toivossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä aina loppuun asti lisääntyisimme ja viimein autuaaksi tulisimme. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 784, siihen sopivain kappalten kanssa. Vasta uudesti ojennettu 1857, Raumalla 1963, O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Jumalan sanan ydin on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana. Jumalan sana kohtaa omantuntomme lakina, Jumalan ehdottomana vaatimuksena, joka on täytettävä halukkaasti, vapaasti, sydämen sisintä myöten. Kun ihminen ei tähän kykene, koska hän on itsekkyyden vallassa, hän joutuu omantunnon hätään: laki, Jumalan viha, rangaistuksen pelko ja tuomion uhka ahdistavat häntä. Mutta silloin evankeliumi tarjoaa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi! Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ja pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Kristuksen koko elämä on eletty meidän edestämme. Hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen ja sovitti meidän syntiemme syyllisyyden ja lauhdutti Jumalan vihan, kun hän Jumalan hylkäämänä ja kiroamana huusi ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Kun sanomaa tästä Vapahtajasta julistetaan, se synnyttää ihmissydämessä uskon eli nöyrän ja samalla rohkean luottamuksen: “Tämä tapahtui minun tähteni, minun syntieni tähden.” Uskossa ihmiselle avautuu uusi suhde Jumalaan: Jumala antaa synnit anteeksi, ottaa lapsekseen ja antaa rauhan sydämeen.
Piispa Eino Sormunen (1893-1972), Uskon Mies, Martti Lutherin Elämä, s. 38, Concordia ry, 2017.
Tällaisiakin piispoja on ollut menneinä aikoina!
Jumalan käskyt ovat pyhityselämämme ohjeina, joiden mukaan olemme velvolliset elämään, mutta pyhityselämämme voimana on Karitsan veriarmo. ”Kristuksen veri puhdistaa meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.” Hebr. 9:14. Synti asuu meissä kuitenkin kuolemaan asti ja vaikuttaa meissä paljon pahaa. (Saarnaaja 7:21, 1. Joh. 1:8) Mutta Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7) ja vie meidät perille asti taivaan synnittömään elämään.
H. J. Pätiälä, Saarnaa Sanaa. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Kerran kauan sitten eräs mies oli syytettynä rikoksesta oikeudessa. Se taisi olla hevosvarkaus. Hän sanoi tuomarille, ettei itse ole tehnyt tätä rikosta, vaan se oli hänen vanha Aataminsa. Tuomari sanoi, että hän antaa tämän rangaistuksen sinun vanhalle Aatamillesi eikä sinulle itsellesi. Näin muistelisin kerrottaneen. Pastori ja Helsingin teologisen tiedekunnan dosentti Timo Eskola kertoi tämän tapauksen eräällä luennolla, joka käsitteli Roomalaiskirjettä.
Timo J. Eskola vastasi seinällään, kun kysyin häneltä, että muistaako hän tämän kertomuksen: ”Kyllä kyllä. Se oli Roomalaiskirjeen avainkohtia. Opetus antinomismin vaaroista.” Antinomismihan tarkoittaa lain hylkäämistä.
Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Fil. 2:13
Yksi elämän suurimmista mysteereistä on Jumalan johdatus. Jumala lupaa sanassaan johdattaa meitä, kun me kuljemme rukoillen. (Jer. 31:9) Hän vaikuttaa silloin meissä mielensä mukaisen tahtomisen ja tekemisen. Tähän voimme todeta uskossa Lutherin tavoin: ”Tämä on varmasti totta.” Sen jälkeen mikään ei olekaan niin selvää.
Jumala johdattaa rukoilevia lapsiaan välillä aivan outoja teitä. Suuntaan, johon ei oltu ajateltukaan mentävän. Tapahtumien keskelle, joihin ei haluttaisi sormellakaan koskea. Kokemuksiin, joista johdatus tuntuu olevan varsin kaukana. Ja kuitenkin kaikki nämä tiet löytyvät Isän kartalta ja kaikki sujuu niin kuin pitääkin.
Juha Vähäsarja, tämän päivän teksti, Joka päivä Jumalan kämmenellä, SLEY, 2005. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.