Mielenterveysbarometri 2025: Asenteet mielenterveysongelmia kohtaan koventuneet
Eri-ikäisistä mielenterveyskuntoutujiin suopeimmin suhtautuvat alle 30- ja yli 70-vuotiaat. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin. Kuvituskuva: PIxabay
Kirjoittanut
Uuden Mielenterveysbarometrin mukaan asenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat nyt negatiivisempia kuin 14 vuoteen. Barometrin niin sanottu Nimby-mittarin (Not in my backyard) mukaan peräti 25 % vastaajista ei halua mielenterveyskuntoutujaa naapuriinsa.
− Asenteet ovat koventuneet. Ajatus siitä, että joka neljäs ei haluaisi esimerkiksi minua naapurikseen, on pelottava, sanoo erityisasiantuntija, VTT Päivi Rissanen Mielenterveyden keskusliitosta.
− Monella akuutissa tilanteessa elävällä stigma voi lisätä häpeän, arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita ja nostaa siten hoitoon hakeutumisen kynnystä.
Mielenterveyden keskusliitto on tuottanut Mielenterveysbarometrin vuodesta 2005. 20 vuodessa heidän, jotka eivät halua mielenterveyskuntoutujia naapurikseen, määrä on laskenut noin 30 %:sta hieman alle 20 %:iin.
− Viime Mielenterveysbarometrissa vuonna 2023 heitä oli 19 %. Tämän vuoden muutos on iso ja siksi hyvin huolestuttava, Päivi Rissanen sanoo.
Hänen mukaansa sosiaaliturvan kiristyminen on voinut vahvistaa kielteisiä asenteita heitä kohtaan, jotka tarvitsevat pitkäaikaista tukea.Asenteiden koventuminen näkyy myös suhtautumisessa esimerkiksi päihteiden käyttäjiin ja maahanmuuttajiin.
− Lisäksi keskustelussa hyvinvointivaltion tilasta ja uudistumisen tarpeesta korostuu usein ajattelutapa, jonka mukaan yksilö on itse vastuussa ongelmistaan, Rissanen toteaa.
Vahvin selittäjä asenteille löytyy arvomaailmasta
Eri-ikäisistä mielenterveyskuntoutujiin suopeimmin suhtautuvat alle 30- ja yli 70-vuotiaat. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin.
− Selkein selittävä tekijä on kuitenkin arvomaailma. Itsensä oikealle asettavista suomalaisista kaksi viidestä suhtautuu kielteisesti naapuruuteen mielenterveyskuntoutujan kanssa. Vasemmalla vastaava luku on noin joka kymmenes, Päivi Rissanen sanoo.
Lähes kaksi kolmesta kokee, että asenteet mielenterveyskuntoutujia kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi viime vuosina. Eri mieltä on joka viides.
Samalla yli puolet suomalaisista kokee, että mielenterveyskuntoutuja tulee leimatuksi sairautensa takia. Myös väestön käsitys kuntoutujien yhteiskunnallisesta asemasta on heikentynyt.
− Tutkijana näen, että mielenterveysongelmiin liittyvät asenteet ovat ristiriitaisia. Ei ole olemassa vain yhtä mielenterveysongelmiin liittyvää asennetta, minkä myös tulokset vahvistavat, Rissanen sanoo.
− Yhtäältä suomalaiset ajattelevat entistä useammin, että asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi ja kokevat entistä harvemmin, että mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden kohtaaminen on pelottavaa ja epämiellyttävää. Toisaalta naapureiksi heitä ei haluta, Rissanen tiivistää.
Todella ikävää. Ihmisillä on edelleen paljon ennakkoluuloja. Hävetkää! Tehkää parannus! Oikeistoon kuuluvilla on enemmän ennakkoluuloja kuin vasemmistoon kuuluvilla?
Markku Ojanen (s. 29. heinäkuuta 1944 Laihia)[1] on Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori. Ennen eläkkeelle jäämistään elokuussa 2008 hän toimi yliopistonsa psykologian laitoksen johtajana. Wikipedia. Kysyin kerran puhelimessa Ojaselta, mitä mieltä hän on uskovaisten ennakkoluuloista mielenterveyskuntoutujia kohtaan? Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Minä häpeän!” Markku Ojanen on itsekin uskovainen ja tunnettu ns. onnellisuusprofessorina.
Ennakkoluulo on virheellinen ja joustamaton yleistys, josta seuraa vastenmielisyys jotain kohdetta, kuten ihmisryhmää, kohtaan.[1] Wikipedia.
Mika: ”Oikeistoon kuuluvilla on enemmän ennakkoluuloja kuin vasemmistoon kuuluvilla?”
Tämä tutkimus on yhdensuuntainen useiden muiden kanssa: suhtautumisessa työttömiin, köyhiin, romaneihin, ylipäänsä erilaisuuteen.
Valitettavasti ihmisen kristillinen vakaumus ei välttämättä tarkoita vähemmän ennakkoluuloisuutta ja enemmän myötätuntoista, inhimillista asennetta erilaisuutta kohtaan.
Elävä usko kyllä vaikuttaa oikeanlaista rakkautta kaikkia kohtaan.
1.Timoteuksen kirje:
1:5 Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Kaikki ei ole kristillistä, mitä sellaiseksi sanotaan. Aika usein sellaiset, jotka sanovat kannattavansa ’kristillisiä arvoja’ eivät osaa kysyttäessä sellaisia luetella.
Martti Pentti mitä on todelliset kristilliset arvot, osaatko luetella?
Hengen hedelmiä voidaan myös pitää kristillisinä arvoina.
Galatalaiskirje:
5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Tekoälyltäkin voi kysyä: Mitkä ovat kristillisiä arvoja? Se antaa ihan hyviä vastauksia.
Omat kokemukset ja vaikeudet vie ihmistä näkemään toisenkin hätää ja vaikeuksia . Kristillisyys on laaja käsitys , mutta jos ihminen elää seurakuntayhteydessä ja siellä näkee sitä ihmisten raadollisuutta , sairautta ja kaikkea ts. syntisten sairaala , jossa itse kukin on enemmän tai vähemmän potilaana niin se varmasti avaa silmiä ja tuo yhteisöllisyyden kautta yhteyden ihmisten sairauksiinkin. Ei voi kukaan tervekään olla ummistamasta korvia niiltä esirukouksilta eikä silmiä näkemästä ihmisten hätää. Mietin tuota vasemmisto – oikeisto akselia kuvata suhdetta sairaisiin , niin varmaan hyvin menestyvät ulkoisesti voivat olla enemmän itsekeskeisiä ja keskittyvät oman edun ja aseman tavoitteluun ja tämä ei kerro aina tosin poliittista suuntausta , kun ihminen voi elää itselle vain ja olla haluton näkemään muiden hätää vaikka olisi minkä puolueen jäsen . Mutta tietysti kosketuspintaa ja tutustumista ja ennakkoluulojen poistumista on siellä missä nähdään ja eletään mielenterveyden kanssa kärsivien ihmisten kesken . Uskon että maaseudulla tämä on eri asia kuin kaupungeissa jossa asuinalueet jo määrittyy varallisuuden mukaan ja sillä on varmaan suoraa vaikutusta kenen kanssa vietät aikaa . Ja taas vaikka Venäjällä kun eräs venäläinen ihmetteli miten paljon keski- Euroopassa on vammaisia ihmisiä kun heillä niitä ei näy missään , niin siellä ne on jossain Siperian hoitolaitoksissa pois ihmisten silmistä . Yhteiskunnan tulisi elää kaikkien kanssa ja se avaa silmiä elämästä tuo inhimmillisyyttä ja yhteisöllisyyttä . Ihmisenarvoa ei mitata sairauksilla eikä muilla ominaisuuksilla .
Mika
Kiitos että nostat esille tämän yhteiskunnallemme erittäin merkittävän kysymyksen.
On todella tärkeää, että kaikki ihmiset omasta terveydestään tai sairaudestaan riippumatta saavat yhtäläisen kohtelun niin meidän kirkossamme, yhteiskunnassamme ja koko siinä elämänpiirissä missä elää.
Jokainen ihminen on Jumalan luoma.
Jokainen on Jeesuksen Vapahtajamme lunastama.
Ja jokaiselle yhtä vapaasti pitää Jumalan armo julistaa täydessä Pyhän Hengen voimassa.
Kiitos Mika blogistasi!
Sakarja:
7:10 leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.
Kiitos Mika tärkeän aiheen esille nostosta.
Mielenterveyspotilaille ja kuntoutujille sopii mielestäni erinomaisesti seuraava Raamatun paikka.
Psalmi 34:19 Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Mika,
Toivon, että pystyt nielemään perinteisen suhtautumisen uskoontuloon. Määrittelen sen ”suhtautumiseksi”, vaikkai kaikkien ihmisten kaikkialla on tultava uskoon (metanoia, parannuksen kautta), vt. Paavalin saarna Areiopagilla.
Tämä Raamatun varsinainen sanoma oli: Apt. 17:
32 Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: ”Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin”.
Uskoontuleminen on ivailun syy, niille, jotka kadotukseen joutuvat. Ivailijat edustavat kunnollisia kansalaisia, niin uskonnollisesti kuin älyllisesti.
33 Ja niin Paavali lähti/ kr. exerchomai/ keskeltänsä.
Paavali ei jäännyt väittelemään, dialogiaa harjoittamaan, eli pystyttämään ”kirkkoa” keskelle kylää.
34 Mutta muutamat/ kr. tis/ liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.
Tämä tapahtuma oli jatkoa ”seinättömän Seurakunnan”paikallisosaston perustamiselle Ateenassa.
Tämäkin kertomus vahvistaa Jeesuksen ilmoituksen Hänen ajallisen, mutta hengellisen Ruumiin suosiosta. Eli vain harvat sen löytävät, vaikka kaikille se on tarjolla.
Tämä Jeesuksen seuraajien, kr. Christianos, suhteellisesti vähäinen osuus ei miellytä ihmistä. Siksi konsultointi ”alhaalta” on löytänyt tartuntapinnan välineellistetyn pelastuopin muodossa.
Voidaan puhua myös Jeesuksen ja armon vastaanottamisesta. Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15.
Mika,
On totta, että itse asia on se juttu ja se ei muutu, ei Itse Asiasta ei poistu pieninkään kirjain eikä painotusmerkki muutu.
Näiden kolmen Raamattuun viittauskohdan perusteella voisi kirjoittaa kirjan nimellä ”Rajoittamaton ratkaisuvalta”.
Miten tämä liittyy mielenterveysongelmaisten kohtaamiin ennakkoluuloihin, Reijo Mänttäri? Onko sinulla pakkomielle kääntää keskustelut aina oman teologiasi esittelemiseen?
”Tämä Jeesuksen seuraajien, kr. Christianos, suhteellisesti vähäinen osuus ei miellytä ihmistä. Siksi konsultointi ”alhaalta” on löytänyt tartuntapinnan välineellistetyn pelastuopin muodossa.”
Saisiko saman selkokielellä? ”Konsultointi alhaalta”?
Χριστιανοί kääntyy ’kristityiksi’ tai ’kristuslaisiksi’. Seuraajan merkitystä sanalla ei varsinaisesti ole.
Seuraaja on μιμητης. Sen voi kääntää myös jäljittelijäksi.
Martti,
Kaikki väärin, viittaan kahteen aikaisempaan vastaukseni toisaalla, joihin et näköjään ole kiinnittänyt huomiota.
P.S. Mika on hiljaa, avustajat pauhaavat.
”Viittaan kahteen aikaisempaan vastaukseni toisaalla, joihin et näköjään ole kiinnittänyt huomiota.” Kiinnitän huomiota vastauksiisi aina, kun kerkiän. Niinpä korjailen niissä ilmeneviä virheitä.
Martti,
Koen, että sinulla äly riittää, mutta yhdistelykykysi takkuaa. Uskon, ettei ole kysymys minun pakkomielteestäni. Yritin olla aliarvostamatta esimerkiksi sinun aivotyöskentelyäsi. Olen nimittäin puhunut ja alottanut juuri bloginkin ”Uskoontulo, kirkon tuho”. Uskoontulo on selkeä raamatullinen käsite ja siihen ei ole vaihtoehtoista, toista tai lievempää suhtautumistapaa. Tämä uskoontulo on kaiken muun alku paitsi kirkon. Tämäkin voi jäädä sinulle pähkinäksi, mutta se selviää Raamatusta uskoa, Jumal’suhdetta etsivälle, niinkuin Nooallekin.
Uskoontulolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tämän keskustelun aiheen kanssa, Reijo Mänttäri. Vai onko mielestäsi? Ratkeavatko asenneongelmat kääntymyskokemuksen kautta? Ajatteletko peräti, että parannuksenteko parantaa myös mielenterveyden?
”Uskoontulo on selkeä raamatullinen käsite.” Apostolien teoissa käytetään sanontaa ’tulla uskoon’. Paavalilla on kuitenkin uskon yhteydessä ’johdattaa’ tai ’päästä’ uskoon. ’Uskoontulo’ ei sen sijaan taida esiintyä Raamatussa.
Martti,
Olen viimeisen puolentoista vuoden ajan seurannut kauan tuntemani henkilön elämää, kun hän viime vuoden keväänä otti minuun yhteyden ja sanoi uudistaneensa sen liiton Jumalan kanssa, jonka hän kirkkaasti sai vastaanottaa ykstitoista vuotiaana. Muistan, kuinka hän silloin suorastaan säteili taivaallista iloa. Silloin hän kaikille kertoi, että ”olen tullut uskoon”. Kun joskus Suomessa käydessäni tapasin noita ihmiä, joille hän todisti uskoontulostaan, niin he olivat vieläkin vaikuttuneita todistuksesta. Sitten hän kulkeutui pois paikasta, jossa uskoontulo tapahtui. Maailma, sen hyvät ja pahat asiat saivat pikkuhiljaa voiton, etenkin hyvät ja luvalliset asiat, kuten työelämään liittyvät menot. Hän yleensä oli kiinnostunut historiallisista ilmiöistä ja nyt uudistuttuaan Raamatun säännöllinen luku johti hänet todella suuriin sisällisiin kokemuksiin hengellisesti. Niissä hän nyt elääpäivittäin. – Muuttuiko hän, muuttuiko asenteet? Ne todella muuttui. Hän juuri kertoi kuinka hänen nuoruudenaikainen ystävänsä sanoi, että mitä sinulle on tapahtunut, koska olit alle 30-vuotiaana aika ”paska jätkä”? ”Roope” kertoi syyn muutokseen, antoi todistuksen uskoontulon muuttavasta voimasta ”miellyttävyys-alueellakin”. Roopen asenne on toivoa täyttämä.
Kyllä, parannuksenteko parantaa inhimillisen mielenkin terveyttä, mikä on seuraamusta hengellisestä parantumisesta, eli uskoontulosta. Oma lapsuudenaikainen heikko itsetuntoni ja yliarkuus ikäänkuin unohtui, kun tulin uskoon. Tätä ennen minusta oli ennustettu potilasta lasten mielenterveyshoitolaan. Ennustaja, minua jonkinverran vanhempi, joutui kolme kertaa mielisairaalaan. Minua on käsitelty psykiatris-psykologisissa yhteyksissä, joita tilanteita pidin leikinlaskuna, mutta selvisi, että sitä se ei ollutkaan. Tästäkin olen maininnut tällä foorumilla esimerkkinä, ettei luontaisilla tai opituilla kyvyillä ole tähän merkitystä. On kysymys Jumalan huolenpidosta.
Olen kohdannut monta tapausta siitä, kuinka sielun parantuminen saa aikaan henkis-ruumiillisen kunnon kohentumista, parantumisiin asti.
Martti,
Laitan kolme kohtaa, missä käsite ”tulla uskoon” eli uskoontulo mainitaan Raamatussa:
Apt. 15:5Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat:
Apt. 19:2 ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun tulitte uskoon?”
Apt. 19:18 Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.
Martti Pentti tuolla aiemmin toteat:”” Aika usein sellaiset, jotka sanovat kannattavansa ’kristillisiä arvoja’ eivät osaa kysyttäessä sellaisia luetella.””
Kannatatko sinä, jos niin osaatko luetella sellaisia?
Tuohon kysymykseen sait jo vastauksen toiselta keskustelijalta. Paavalin luettelemat hengen hedelmät ovat kristillisiä arvoja, jos mitkä. Tiiviimmin ne on ilmaistu kolmikolla usko, toivo ja rakkaus, joista suurin on tunnetusti rakkaus. Rakkauden kaksoiskäsky taas täsmentää sen rakkaudeksi Jumalaan ja rakkaudeksi lähimmäisiin. Vastaukseksi kysymykseen lähimmäisyydestä Jeesus kertoi vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Johannes taas korostaa, että rakkaus on sitä, että Jumala rakastaa meitä ihmisiä.
Mika Rantanen ei ehkä tarkoittanut ihan mielenterveys aiheen muuttua konsultoinniksi alhaalta 😅
Oman erityisen ryhmänsä sairaiden joukossa ovat muodostaneet enemmän tai vähemmän psyykkisesti sairaat ihmiset. Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen onkin muussa yhteydessä ottanut esille väitteen, että uskonnot tuottaisivat psykoottisia häiriöitä. Hänen mukaansa tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Päinvastoin monelle henkilökohtainen usko on auttanut selviytymään suuristakin vaikeuksista. Tässä yhteydessä Ojanen käsitteli erityisesti skitsofreniaa tai psykoosia, mutta tässä opetettu pätee moniin muihinkin henkisiin sairauksiin. Markku Ojanen, Terapia ja sielunhoito, s. 134, Uusi Tie, 1998.
Sielunhoito ja lääketieteeseen ja psykologiaan kuuluva hoito kuuluivat Ojasen
mukaan yhteen. Pyhä Henki tekee työtään monien ammattiauttajien kautta. Psykoosissa oleva saattaa joidenkin mielestä olla pahojen henkien ja riivaajien vallassa, koska ei välttämättä hallitse itseään. Mutta samankaltainen tila voi aiheutua myös myrkytyksestä, huumeiden käytöstä tai aivovaurioista, eikä silloinkaan puhuta henkivalloista. Tässäkin yhteydessä rukous sairaan puolesta on paikallaan. Rukouksen lisäksi tarvitaan hoitoa, tukea ja huolenpitoa. Ojanen otti vielä esille Jeesuksen omat sanat: ”Minä olin koditon, alasti ja sairas, ja te kävitte minua katsomassa.” Markku Ojanen, Terapia ja sielunhoito, s. 134-135, Uusi Tie, 1998.
Tämä teksti löytyy gradustani: CONCORDIA-LEHTI LUTHERIN JA LUTERILAISEN ORTODOKSIAN TEOLOGIAN TULKITSIJANA 1994─2003, s. 50-51.
Yhteiskunnallisella tasapainolla on vaikutusta ihmisten turvattomuuteen ja yksilökeskeinen aika käperryttää ihmisiä katsomaan itseensä ja elämään itsekeskeisesti . Ihmisen tärkeimpiä tarpeita on tulla kohdatuksi ja nähdyksi ja myös tramatisoituneet ihmiset menneisyydestään voivat tuntea itsensä arvokkaaksi jos ympäristö antaa siihen apua . Koskaan ei voida ihmisten vaikeuksia hoitaa vain hoitolaitoksissa kaikkinensa vaan tarvitaan ihmisiä arjessa kulkemaan matkaa toisten kanssa .
Seurakunnalla on tähän hyvä mahdollisuus , jos ymmärrystä ja toteutusta yleisen pappeuden kautta elää seurakuntaelämää , jossa keskinäisessä yhteydessä kaikki saavat ”hoitoa” ja tuntea kuuluvansa perheeseen . Miellän kansankirkollisia ongelmia juuri osin johtuvan virkapappeudesta ja siitä seurannut mielestäni suuri piispallinen valta jota nyt käyttävät. Kuva Kristuksen ruumiista on yhteyttä ei vallankäyttöä . Raamattu rajaa sanan ja armonvälineiden paimenelle luterilaisen ymmärryksen mukaan . Kuitenkin Srk elää vahvasti yleisen pappeuden kautta ja kuten apostoli Paavali opettaa Kristuksen ruumiista ja eri tehtävistä . Yhteys on kaikessa kaiken keskus ja toiseksi tarvitsevuus . Jeesuksen opetuksessa suuruudesta , hän ottaa esikuvaksi pienen lapsen , joka on suuri Jumalalle juuri sen tarvitsevuuden kautta . Tämän tiedostaminen antaa mielestäni lähtökohdat toisen ihmisen tarpeiden näkemiselle. Myös samanlaista yhteyttä tarvitaan seurakuntien ulkopuolella kaikessa toiminnassa .
”Markku Ojanen onkin muussa yhteydessä ottanut esille väitteen, että uskonnot tuottaisivat psykoottisia häiriöitä. Hänen mukaansa tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Päinvastoin monelle henkilökohtainen usko on auttanut selviytymään suuristakin vaikeuksista.” Uskonto ja usko ovat eri asioita. Kenties usko on auttanut joitakin selviytymään uskonnon tuottamista psykoottisia häiriöistä.
Aikoinaan eräässä blogissani käytiin paljon keskustelua, voidaanko kristinuskosta käyttää nimeä uskonto. Aikaisempina aikoina sitä ei ole pidetty ongelmana. Kristinusko on ainoa oikea uskonto.
Tosin en muista enää, miksi olen käyttänyt sanaa uskonto monikossa, ja esiintyykö sana lähdetekstissä monikossa. Gradussa pitää myös käyttää tietynlaista sanavalintaa.
https://www.kotimaa.fi/blogit/uskonto-2/
Uskonto on muoto ja usko on sen sisältö, uskonto on väline ja usko on sen viesti, uskonto on ilmiö ja usko on sen olemus. Näin ajattelen.
Uskonto voi kyllä sairastuttaa mieleltään rasitetun ja herkän ihmisen.
Uskon armolliseen Vapahtajaan näen taas voimavarana.
Ajattelen myös niin, että jos uskon keskus on Jeesus Kristus
eikä ihminen, niin tämä osaltaan suojelee mielenkin terveyttä.
Ihminen saa olla pieni ja omankokoisensa ja Jumala suuri, pyhä ja armollinen.
Ei kai puhekielessä ole väliä kun tarkoitetaan samaa asiaa . Muissa kielissä ne ovat täysin erilaisia sanoja , esim. englannissa usko= faith ja uskonto =religion. Olemukseksellisesti usko poikkeaa juuri uskonnosta perinteisessä käsityksessä että ihminen pyrkii saavuttamaan Jumalan tai korkeamman voiman tai olotilan omilla pyrkimyksillään ja uskossa on kysymys Jumalan tulemisesta ihmiseksi ja tuomaan elämän ja hänen tekojensa kautta näyttänyt tien ikuiseen elämään . No kaikki tiedämme että muut uskonnot ja kristinusko ei ole vertailukelpoisia toistensa kanssa kun uskossa on kysymys Jumalan teoista joiden kautta ihminen pelastuu ja uskonnot perustautuvat ihmisten tekoihin ja pyrkimyksiin saavuttaa jotain suurta ja hyvää ja näihin vastaus ei ole Baalin profeettojen kummempia ,kuin mykkiä Jumalia .
”Ei kai puhekielessä ole väliä, kun tarkoitetaan samaa asiaa.” Nyt keskustelemme kirjallisesti, emme puhuen. Niinpä kieleltä tulisi edellyttää täsmällisyyttä ainakin niissä asioissa, joita käsittelemme.