Apostolien päivän aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä:

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-20-7-2025/

Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua voi lukea täältä. Panen viitteen suomennoksiin 2020 ja 1992, ruotsinnokseen 2000 sekä käännöksiin vienankarjalaksi 2011 ja pohjoissaameksi 2019.:

https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KAR11,Biibbal/ROM.1

Jumalan sanan kylvö ei tapahdu tyhjiössä. Tarvitaan yhteisö. Usko yhdistää meidät toinen toiseemme. Olemme kasteen kautta liitetyt Kristukseen. Kristuksen yhteisö on kirkko, hänen omiaan, Jumalan lapsia, Herran kansaa: Pyhä yhteinen kirkko Pyhän Hengen hoitamana. Hän vaikuttaa sanan ja sakramenttien välityksellä ja kokoaa Jumalan omat yhteen.
Se on juuri kuten Matias kirjoitit , Kristuksen ruumiin osallisuuteen meidät on kutsuttu ! Siellä on ruumiin ja veren suoja kristitylle ja evankeliumissa ilo rauha ja vapaus syntinsä tunnustaneille . Kilvoittelu alkaa Herran huoneesta ja seurakunnan kokouksia ei pidä jättää , meissä asuva syntisyys kyllä pyrkii syntiä pitämään armoa halpana ja ohjaa ihmistä lain alle . Se mieli meissä sanoo että lue enemmän raamattua ja rukoile enemmän syntisyyden kohdatessa vaikka vapauteen Kristus meidät vapautti . Syntiä ei tule väheksyä , mutta kiusauksien keskellä apu ei ole yrittäminen parantaa itseään vaan enemmänkin kiittää siitä että Kristus on voittanut tämänkin kiusauksen ja synnin . Sielunvihollinen tahtoo että jäämme dialogiin syyttävän sydämen kanssa johon tulee vain laki väärällä tavalla meitä painamaan . Elämme siinä todellisuudessa että olemme syntisiä ja samalla tarvitsemme päivittäin armoa ja anteeksiantamusta . Siunattua Herran armon päivää kaikille !

Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17,18

Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!

Lorens Kristoffer Retzius (1745-1818), Armoa armosta, s. 204, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

Kuuntelin Roomalaiskirjeen amhariksi WordPriject -sivustolta

https://www.wordproject.org/bibles/audio/17_amharic/b45.htm

Amhari on yksi Etiopian kielistä

Maailma n suurin luterilainen kirko on Etiopian luterilainen kirkko

Minun täytyy tehdä nyt ihan aluksi henkilökohtainen tunnustus: Minä rakastan apostoleja. Haluaisin oikein kädestä kiittää heitä niin hyvistä neuvoista ja elämänohjeista, että nykyisin niitä ei saa enää mistään. Aatelkaa: Pari tuhatta vuotta ne neuvot ovat ohjanneet monen taivaan tien tallaajan aivoja, sydämiä, käsiä ja jalkoja. Esimerkiksi roomalaisille osoitettu kirje on ensimmäinen kristinoppi meille kaikille vuosituhanten aikana, meille, joilla on ”taivaanhiuka”. Paavalista tykkään kovasti, sillä hänen parannuksentekonsa oli todellinen kääntyminen eikä mikään ”leikisti”. Tosin oli hän vähän ylpeä. kun hän kerskasi: ”Olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt ja uskon säilyttänyt.” Ois voinut sanoa, että se oli Pyhän Hengen työ hänessä, mutta toisaalla on senkin sanonut. Ajatelkaa, minkä matkan hän teki ”apostolin kyydillä”, toi evankeliumin Eurooppaankin, mistä se sitten ajan oloon tuli meillekin, Suomen pakanoille. Pietarista kanssa tykkään. Herra paransi hänen ylpeytensä antamalla hänelle synnit anteeksi, kieltämisenkin. Pietarista tuli sitten rohkea ja vahva totuuden julistaja, kun hän sai Pyhän Hengen lahjan. Erityisen paljon tykkään Pietarin kirjeen alussa olevasta kohdasta, missä ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudesti synnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. jne.” Kyllä minä Tuomaastakin tykkään, sillä hän oli rehellinen, mikä on kristityn yksi ominaisuus ja malli. Ja ajatelkaa, miten Jeesus antoi Filippukselle sellaisen todistuksen, jonka minäkin tahtoisin: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä”. Johannes on sitten nuorimpana ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Niinhän me kaikki Jeesuksen omat voimme itsestämme sanoa, ei siinä ole mitään vierasta. ”Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa.” Johannes antoi evankeliumissaan ja kirjeissään meille vahvan teologisen perustan, jossa Jeesuksen rakkaus on kulmakivenä. ”Lapsukaiset, rakastakaa toisianne.” Kyllä Jeesuksen apostoli valinta meni ihan nappiin. (Surettaa se Juudaksen tehtävän suoritus; sekin on vakava varoitus meille – ja minulle)