Piispojen nykyistä esitystä kahdesta avioliitosta ei pidä hyväksyä. Syy on ilmeinen: se ei ole mikään kompromissi, vaan puhtaasti liberaalin agendan läpimurto, joka ei ota konservatiivien huolia juuri lainkaan huomioon. Esityksessähän on kyse puhtaasti siitä, että liberaali näkemys avioliitosta tulee kirkossa hyväksytyksi ja kaikki seurakunnat pakotetaan toteuttamaan sitä. Ainoa kädenojennus konservatiiveille on, että heitä ei (vielä) pakoteta toimimaan uuden näkemyksen mukaan – paitsi kirkkoherrat, josta virasta siis konservatiivit vähitellen savustetaan ulos.
Olen jo vuosia ehdottanut toisenlaista mallia. Myös sen mukaan kirkossa hyväksyttäisiin kaksi avioliittonäkemystä mutta siten, että molemmille näkemyksille taattaisiin aidosti kotipaikkaoikeus myös tulevaisuudessa. Käytännössä ehdotan, että hyväksytään kaksi avioliittonäkemystä mutta samalla:
a) Taataan kaikille työntekijöille täysi omantunnonvapaus ja säädetään se kirkkolakiin määräenemmistön taakse,
b) Annetaan lupa (ja luodaan käytäntö) perustaa itsenäisiä seurakuntia (ns. henkilösrk) suoraan kapitulin / piispan kaitsennan alle ja näille seurakunnille vapaus itse valita avioliittonäkemyksensä,
c) Annetaan seurakunnille lupa perustaa hengellisiä yhteisöjä, joiden piirissä on mahdollista pitää esillä jompaa kumpaa avioliittonäkemystä siten, että saman aluesrk:n sisällä voi olla yhtäaikaa sekä sateenkaariyhteisöjä että konservatiiviyhteisöjä,
d) Vahvistetaan kirkon yksimielisyyttä evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta (CA VII), jotta kirkon sisäinen yhtenäisyys vahvistuu vaikka toiminnallisesti moninaisuus lisääntyykin.
Näin toimien kirkossa olisi aidosti tilaa moneudelle eikä ketään pakotettaisi toimimaan omaatuntoaan vastaan. Malli edellyttää joustavuutta ja hyvää johtamista, mutta on muutoin täysin realistinen. Kansankirkolla on erityinen velvollisuus antaa aidosti tilaa erilaisille hengellisille virtauksille. Tämä malli mahdollistaa sen.
Aito kompromissi avioliittokysymykseen
48 KOMMENTIT
JÄTÄ VASTAUS
Henkilöseurakuntamalliin siirtyminen ja parokiaalisesta mallista luopuminen saattaisi olla teknisesti ja hallinnollisesti aika hankala myllerrys. Sitä on esitetty vaihtoehdoksi muutenkin riippumatta tästä vihkimisasian ratkaisusta. Työntekijät ja seurakuntalaiset siirtyisivät seurakunnasta toiseen. Ehkä teoriassa voisi ajatella alueittain seurakuntia heille, jotka eivät omantunnon syistä voi katsoa kuuluvansa ”uuden mallin” mukaan toimiviin seurakuntiin? Kyllä ”sekalaisen seurakunnan” idea tuntuu kuitenkin paremmalta. Muuten en (enää?) enempiä intoile avioliitto- ja vihkimisasiassa.
Itse asiassa tukevin purjevenemalli on katamaraani, jossa kansi ja hytti ovat kahden erillisen rungon päällä. Mutta Raamatussa seurakunnan esikuva on toki purjeellinen yksirunkoinen vene.
Jos saman ”lipun ” alla haluaa olla niin vois avata seurakuntien tilat vapaasti käyttöön ja antaa papeille vapaus käyttää tiloja . Kaikki piispojen pöydältä julkinen ja julkaisematon ohjeistus määrittelee seurakuntien toimintaa . Koskee asia tiloja , messuja tai muuta toimintaa . Jos se ei pysäytä niin sitten Kirkkovaltuusto joka käyttää valtaa nykyisen piispallisen kaitselmuksen mukaan . Esimerkkinä Järvenpää ja Pori ja voi kysyä aidosti mitkä on kirkon prioriteetit . Perustavan laatuista ja tärkeintä on lopulta seurakunnallinen toiminta ja ihmiset joita varten kirkko on olemassa että voisi saada avun kun täältä ajasta poistuu . Kun joukkue saa turpaan monessa ottelussa peräkkäin , niin valmentaja alkaa puhumaan peruspelaamisesta ja focusoi prioriteetit oikein , keskutelukultuuri näyttäytyy osin hienona mutta itse perustaa ei juuri käsitellä . Koko uskon olemus vaatiisi kysymyksiä aina olemassaolosta lähtien . Ratkaisut on helppoja kun tieto on samanlainen. Argumentit ovat heikot uudistajilla ja olisi luonnollista sanoa heidän että me muutamme nyt käytäntöjä , sanan tulkintaa ja poikeamme traditiosta , sitä rohkeutta tarvis olla eikä kuvitella Jumalan armosta ja hänen suunnitelmasta että hän siunaa meidän ihmisten näkemyksiä . Kirjat on kiinni ja siellä on meille talletettu tie totuus ja elämä ja siihen ei voi lisätä tai muuttaa mitään . Minun tai kenenkään muu mielipide ei ole tämän rinnalla tärkeä vaan se on valinta meille kaikille haluamme ottaa sen Jumalan sanana meille autuudeksi vai ei .
Eräs maallikko jo 90-luvulla Todistaja-lehdessä näki kehityksen kulun kirkossa ja yhteiskunnassa seuraavasti. Ensin naispappeus, sitten homoliitot, sitten eutanasia ja sitten kristittyjen vainot. Tässä johtopäätöksessä taisi olla tiettyä profeetallisuutta. Juna yhteiskunnassa ja kirkossa tuntuu kulkevan vain tiettyyn ja yhteen suuntaan. Esim. Päivi Räsänen on joutunut kokemaan vainoa ja hiillostusta Raamatun esillä pitämisestä. Joitakin vuosia sitten myös Pori Jazzin toimitusjohtaja erotettiin muistaakseni samantapaisen mielipiteen vuoksi. Muitakin esimerkkejä varmasti löytyy, ne vain eivät saa suurta julkisuutta. Minulle esim. posti on jättänyt useamman kerran jakamatta Todistaja-lehteä. Mutta esim. tämä kiusanteko on pientä verrattuna monen muun kokemaan.
2.Timoteuksen kirje:
3:12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.
Jollakin tavoin.
Tämä kommenttini, joka alkaa sanoilla Uusin psykiatrini… voitaisiin kyllä poistaa. Toivon niin.
Mihin katosi Marko Sjöblomin naseva kahden rungon katamaraanivertaus kirkkoveneen kölivesiltä? Heitettäköön kuitenkin armosta pelastusrengas heille, jotka joka tapauksessa työnnetään kirkkopolitiikalla kallellaan olevasta karille ajavasta kirkkoveneestä kölin ali, kun se aika koittaa.
Täälläkin taitaa olla henkilöitä, joiden mielestä homoseksuaalisuus edustaa valtavaa edistyksellisyyttä yhteiskunnassa. Sen takia ihmisiä yllytetään myös kokeilemaan sitä.
Minä kehottaisin ennemmin harjoittamaan itsehillintää ja itsekuria.
Miten harhaoppi etenee? Ensiksi se haluaa tulla jollakin tavalla hyväksytyksi, sitten se haluaa tasavertaiset oikeudet ja lopuksi se ei hyväksy enää muita rinnalleen.
Charles P. Krauth
Eräs tuttu psykiatri sanoi minulle jo vuosia sitten, että jos nainen on vielä 30-vuotiaana neitsyt, hänen täytyy olla hiukan sairas. Siis tämä psykiatri tarkoitti psyykkisesti ja henkisesti sairasta. Mitä ajattelette tällaisista puheista? Puhuiko tässä myös saatana hänen kauttaan!?
Timo Pöyhönen, kirjoitat:
c) Annetaan seurakunnille lupa perustaa hengellisiä yhteisöjä, joiden piirissä on mahdollista pitää esillä jompaa kumpaa avioliittonäkemystä siten, että saman aluesrk:n sisällä voi olla yhtäaikaa sekä sateenkaariyhteisöjä että konservatiiviyhteisöjä,
d) Vahvistetaan kirkon yksimielisyyttä evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta (CA VII), jotta kirkon sisäinen yhtenäisyys vahvistuu vaikka toiminnallisesti moninaisuus lisääntyykin.
——
On kysymys Jumalan Valtakunnasta, joka jokaisen kohdalla alkaa jo täällä ajassa. Ihminen siirtyy Jumalan Valtakuntaan syntyessään ja josta hän voi halutessaan siirtyä pois kun käsitys väärästä ja oikeasta selvenee. Eli luonnollisessa syntymässä Jumalan Henki on jokaisessa luomisen perua, vt. 1.Moos.2:7.
Kirkko opettaa oikein rippikoulussa, että synti on sydämen ero Jumalasta. Eli se on tahtotila, siitä lähtien, kun ihminen kykenee tahtomaan olla kuuliainen Jumalan kutsulle, mikä alkaa vaihtoehtojen eteen tulemisella. Ihminen kuulee jo lapsuudessa ikäänkuin äänen takaansa, että mennnäkö vasemmalle vai oikealle. Valintatilanteet seuraavat toistaan ja tulee hetki, ettei Jumalan ääni enää vaikuta. Eli, Jumala kutsuu, puhuu tavalla ja toisella …
Avioliitto on ajallinen institutio, mutta ainoa, mikä on Jumalan asettama. Ongelma on siinä, että tämän ajallisen laitoksen ohjeet on Raamatussa. Niiden ohjeitten, määräysten noudattamisesta on hyvät seuraamukset, ollut aina, sitten ensimmäisen ihmisparin.
Jumalan Seurakunnalle ei ole muita vaihtoehtoja kuin avioliitto miehen ja naisen välillä, mikä ei voi sisältää tapaa naida samaa sukupuolta, koska se on synnin hedelmä.
Kyllä ulkopuolella Seurakunnan, Kristuksen ruumiin, voi vahvistaa ”sakramentteja” synnin hedelmillä. Toisaalta ulkopuolella Seurakuntaruumiin ei ole syntiä, on vain maailma ja siellä kasvava valhevehnä, joka elää synnissä ja sen hedelmistä.
Reijo kirjoitit ihan oikein että Jumalan valtakunta on täällä jo läsnä , mutta tämä kommenttisi edustaa ihmisen vapaata tahtoa ja vastoin Paavalin opetusta ;
Kirkko opettaa oikein rippikoulussa, että synti on sydämen ero Jumalasta. Eli se on tahtotila, siitä lähtien, kun ihminen kykenee tahtomaan olla kuuliainen…
Sitä hyvää mitä tahdon en tee ja sitä pahaa mitä en tahdo sitä teen , sanoo Paavali . Olisipa hienoa jos se olisi ja tapahtuisi meidän päätöksissä että emme tee syntiä . Siksi syntientunnustaminen tulee parannuksessa olla joka päiväistä . Paavali 2 tim kirjeessä kirjoittaa , että emme ole uskollisia mutta Jumala on koska ei voi itseään kieltää . Syntientunnustaminen ei ole vain kerran vaan jatkuvasti kuuluu sanat : jos me tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas meitä kohtaan .
Reijo ,
Kyllä ulkopuolella Seurakunnan, Kristuksen ruumiin, voi vahvistaa ”sakramentteja” synnin hedelmillä.
Kannattaa tämä asia tutkia kun kysymys on (sakramenteistä ):
Jumalan sanasta
Ehtiollisesta
Kasteesta
Edelliset kolme ovat Kristuksen lahjoja ja armonvälineitä näkyvästi ja näkymättömästi .
Nämä ovat syntiä vastaan Kristuksessa ja kolmiyhteisen Jumalan meille antamat tärkeimmät asiat meidän pelastumiseen . Näissä on varmasti Kristus ja Pyhä Henki läsnä hänen lupauksensa mukaan .