Huhtikuun 9. päivä vietämme Mikael Agricolan päivää ja suomen kielen päivää. Tämän kunniaksi yllä kuva runokirjoista, jotka luin kahdeksan vuotta sitten lauantaina 24.3.2018.

Luetuksi tuli tuolloin:
– Piispa Nils Bolander. Kyrkstöt. Dikter,
– Johannes Edfelt. Dikter. Nella Versione Italiana di Giacomo Oreglia,
– Erik Johan Stagnelius. Dikter i urval av Gunnar Ekelöf,
– Johann Wolfgang von Goethe. Jälkisointuja. Goethenn kirkkaimmat runot. Suomennos Helmut Diekmann ja Arja Hakulinen, selitysosat Helmu Diekmann
– ja Goethen runoja. V. A. Koskenniemen suomennos.

Alla neljä Apostolien tekojen kommentaaria. Blogini lukukappalekin löytyy Apostolien teoissa.

I. Horward Marshall. Apostolite teod. Tallinn 1980. ISBN 978-9949-403-83-0.

Apostlagärningarna . Tolkning av Evald Lövestam. Stockholm 1988. ISBN 91-526-1492-1.

Die Apostelgeschichte übersetzt und erklärt von Hermann Wolfgang Beyer. Göttingen 1951.

Aimo T. Nikolainen. Apostolien teot. Jyväskylä 1977. ISBN 951-621-008-2.

Evankeliumi menee eteenpäin.

Islamin pyhiinvaellukset Mekkaan ovat vanhan juutalaisen perinteen jatkoa. Jerusalemin sijaan vain tullut Mekka.

Juutalaisilla oli kolme suurta juhlapäivää: Lehtimajajuhla, pääsiäinen ja helluntai. Niihin tuli paljon väkeä, osa hyvinkin kaukaa: Etelä-pohjois -suunnassa Etiopiasta Ranskaan ja länsi-itä -suunnassa Espanjasta Intian länsiosiin. Toisinaan Jerusalemissa oli yli miljoona ihmistä paikalla.

Tekstimme kertoo tuolloisesta Etiopiasta, nykyisen Sudanin tienoilla, tulleesta pyhiinvaeltajasta. Hän oli maansa kuningattaren eli kandaken aarteiston hoitaja, vastaa nykyaikana valtion varojen vastaavaa.

Hän oli matkalla Jerusalemista kotimaahansa päin. Oli keskipäivän aika. Niinpä hän piti puolenpäivän hartauden. Sen lukukappale oli Jesajan kirjasta. Siihen aikaan luettiin aina ääneen. Lisäksi pyhiä tekstejä laulettiin vain sallituin sävelin. Niitä oli vain muutama.

Hoviherran rukouslaulun yhteydessä huomaamme, että evankeliumi menee eteenpäin.

Jumala johdatti paikalle Filippoksen, Herran palvelijan. Tämä kuuli resitoinnin. Tuli vaunujen luo. Tiedusteli varainhoitajalta, miten hyvin tämä ymmärsi tekstin. Hoviherra pyysi Filipposta tulemaan kyytiin ja selittämään. Virkamiehen rukoilema teksti kertoi Jumalan palvelijan kärsimyksestä ja kuolemasta. Filippos lähti liikkeelle tekstistä ja kertoi Jeesuksen sovintotyön merkityksestä. Jeesus kärsi. Häntä piinattiin ja ruoskittiin. Hänet tuomittiin kuolemaan. Jeesuksen kuolema merkitsi enemmän kuin vain jonkun merkittävän miehen kuolema. Hänen kuolemansa oli uhri synnin sovitukseksi. Jumalana se oli Jumalan sovinto koko maailman kanssa, ja ihmisenä hän otti päällensä koko ihmiskunnan kaikki viat, puutteet, laiminlyönnit, syyllisyyden ja synnin. Golgatan ristin työ on koko maailman pelastus, voitto kuolemasta: tulevaisuus ja toivo kaikille ihmisille.

Jeesuksen sovintotyö KOKO MAAILMAN puolesta on julistuksen peruste. Edellytys sanoman voittokululle: Evankeliumi menee eteenpäin.

Lukukappaleessa pyhiinvaeltaja pyysi kastetta. Filippos kastoi hänet. Pyhiinvaeltaja riemuitsi kokemastaan. Kasteessa hän oli löytänyt enemmän kuin odotti. Hän oli lähtenyt Pyhään kaupunkiin Haki suuren juhlan riemua. Hän löysi kalleimman helmen, parhaimman lahjan: Uskon Jeesukseen. Kaste liitti hänet Kolmiyhteiseen Jumalaan. Jumalan lapseus oli kasteen tulos, sen ihana anti. Uusi aika oli alkanut. Hänen elämässä oli muuttunut. Kiitollisena hän palasi kotimaahansa.

Perimätieto kertoo hänen työstänsä Jeesusta palvellen. Hän levitti hyvää sanomaa pelastuksesta. Evankeliumi meni eteenpäin. Toki vastuksiakin tuli vastaan. Hän kärsi marttyyrikuoleman.

Evankeliumi menee eteenpäin.

Nykyisessä Etiopiassa toimii Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus.Se on maailman suurin luterilainen kirkko. Vuonna 2023 siinä oli noin 12 miljoonaa jäsentä.

Torstai 9.4.2026

Pääsiäisen jälkeinen torstai

Lukukappale: Ap. t. 8:26–40

Apostolien teoista, luvusta 8

Herran enkeli puhui Filippokselle: ”Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio.” Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.
       Henki sanoi Filippokselle: ”Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä.” Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: ”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?” Mies vastasi: ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä:
           – Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi,
           niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä,
           ei hänkään suutansa avannut.
           Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois.
           Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän?
           Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.
       Hoviherra sanoi Filippokselle: ”Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?” Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.
       Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: ”Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Filippos sanoi hänelle: ”Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista.” Hoviherra vastasi: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
       Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan.