Ajelen marraskuisena iltana kapeaa, pimeää ja mutkaista tietä Lohjan ja Siuntion rajalle. Lopulta edessä aukeaa kirkkaasti valaistu piha, ja saavun yli 40 vuotta sitten perustetun Puuteos Nurmen verstaalle. Hannu Nurmi puristaa jämäkästi kättä ja toivottaa tervetulleeksi. Hän on puuseppä toisessa polvessa, ja nyt työtä jatkaa jo kolmas polvi eli hänen poikansa.

Siuntion suomalaisen seurakunnan kanttori Pami Karvonen on ideoinut pimeän vuodenajan piristykseksi seurakuntaansa kulmahiomakerhon, johon ilmoittautui heti kymmeniä ihmisiä. Mukaan voidaan kuitenkin ottaa vain 10 henkeä kerrallaan.

– Olen aina arvostanut kädentaitoja, jo pelkkä sana on mahdottoman hieno, hän sanoo.

Kerholaisten käytettävissä ovat puusepänverstaan modernit puuntyöstölaitteet. Puumateriaaliakin voi halutessaan ostaa omakustannehintaan.

– On hienoa saada arvokkaita hukkapuun paloja hyötykäyttöön, Nurmi toteaa.

Hannu Nurmi on arvostettu puuseppä.

– On ihan lottovoitto, että saimme hänet mukaan kerhoon, Pami Karvonen sanoo.

Kerhoiltoihin kuuluu puutöiden ohessa tutustumista Johan Sebastian Bachin urkumusiikkiin ja Raamatun puutyötä käsitteleviin teksteihin. Lisäksi ryhmässä hioutuvat itse kunkin persoonallisuuden särmät.

– Herkistyn aina, kun katson kirvesmiestä tai leipuria tai tarjoilijaa, oman alansa osaajaa, joka on ylpeä työstään. Ja onhan tuo puusepän ammatti tunnettu tässä meidän firmassakin. Bach ja Raamattu ovat puolestaan yhtä olennaisia kuin ruisleipä, elämän perusasioita, Karvonen sanoo.

KERHO KESTÄÄ kaikkiaan 30 tuntia. Kolmen tunnin mittaisia tapaamisia on viisi ennen joulua ja viisi joulun jälkeen.

Jokaisen tapaamisen alkuun Karvonen lupaa höylälastun tuoksuisen hartaushetken. Hän tuo paikalle sähköpianon, puhuu Bachista ja soittaa hänen teoksiaan. Raamatusta tutkitaan, mitä hyvää ja pahaa ihminen voi käsillään tehdä ja mitä varten meille on kädet annettu.

Ensimmäisellä tapaamisella hiljennytään kuuntelemaan Bachin C-duuri Preludia.

Sitten Karvonen lukee Jesajan kirjan luvusta 44 siitä, kuinka ihmiset veistivät harhan vallassa jumalankuvia: Puuseppä mittailee nuorallaan ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon, vuolee sen esiin kovertimilla ja tarkistaa sitä harpilla, hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi, antaa sille ihmisen kauniin muodon, ja se saa asua omassa pyhäkössään. Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi.

JOKAINEN SAA itse päättää, mitä käsillään kerhossa tekee. Pami Karvonen aikoo valmistaa itselleen uurnan. Pamin naapuri Markus on metallimiehiä, mutta innostui nyt kurssista ja kouluaikaisten puutyötaitojen elvyttämisestä. Hän aikoo rakentaa avovaimon toiveesta pihasaunan lattialle puurallin.

Heikki on tehnyt työuransa teknisiin käsitöihin erikoistuneena luokanopettajana ja rehtorina. Eläkkeelläkin hän ihastelee lasten supervoimaa ja seuraa innolla lapsenlapsen kasvua. Kerhossa hän aikoo tehdä uuteen kylpyhuoneeseen penkin.

Toinen Heikki toteaa, että aina kun Pami saa jonkun idean, hän kiinnostuu siitä.

– Meidän kanttorin hulluissa ideoissa on poikkeuksetta kiva olla mukana. Tässä kerhossa minua puhutteli terävien kulmien hiominen. Terävät kulmathan ovat vaarallisia, myös ihmisissä.

IT-alan ammattilainen Sari on innokas kalastaja, metsästäjä, sienestäjä ja golfari. Kurssilla hän haluaa oppia käyttämään erilaisia koneita ja laitteita. Suunnitelmissa on tehdä antiikkikaappiin koristekuvio.

Osa kerholaisista tuntee toisensa jo vuosikymmenien takaa, osa ei ollenkaan. Ilmapiiri on luottamuksellinen, innostunut ja odottava. Kahvikupposten ääressä tutustutaan.

Väinöllä on takanaan pitkä ura laitosmiehenä, remonttimiehenä ja metallialan yrittäjänä. Puutöiden puolesta hän on ollut vuosikymmenet lähinnä polttopuulinjalla, mutta aikoo nyt valmistaa muumimukitelineen 120:lle muumimukille.

Joukon vaimo laulaa Pamin kuorossa, ja pariskunta luki kulmahiontakerhosta myös paikallislehdestä. Jouko haluaisi tehdä rimakanootin, mutta projekti saattaa olla liian isotöinen tälle kurssille. Realistisempaa lienee uuden puukonperän valmistaminen ja parven portaiden viimeistely. Työuransa Jouko on tehnyt Nokialla hankintapuolen hommissa eri puolilla maailmaa.

Kaj opiskeli aikonaan luonnontieteitä ja taloustieteitä ja työnkenteli valkokaulushommissa 40 vuotta. Sitten eteen tuli vaikeita vuosia. 1990-luvulla piti välillä painaa kolmea työtä yhtä aikaa. Vähitellen hän alkoi puuseppä-isoisän jalanjäljissä korjata vanhoja huonekaluja. Kerhossa hän aikoo tehdä ainakin puisia leikkuulautoja.

IHMISTEN LEPPOISA juttelu ja puheensorina ovat Pami Karvosen korviin kuin kaunista musiikkia. Hän uskoo, että ryhmässä ihmiset aina hoitavat toisiaan. Ryhmädynamiikka lähtee usein toiminaan luonnollisesti, kuin itsestään, koska ihmisissä on sisäistä viisautta.

– Oma haasteeni on, että oppisin kuuntelemaan keskittyneesti paitsi musiikkia myös puhetta. Haluan oppia kerhossa intensiivisen kuuntelun taitoa. Kuten puusta syntyy työstäessä muoto, ihmisen persoonakin alkaa hahmottua, kun häntä jaksaa kuunnella.

Jo ensimmäisen tapaamisen aikana ihmiset jakavat elämäänsä avoimesti. Yksi kertoo vakavasta auto-onnettomuudesta ja parkinsonin taudista, toinen aivokasvaimesta ja kolmas munuaisvaivoista. Tunnelma on kuitenkin valoisa.

Kerhossa turvallisuus on asia numero yksi. Koneiden käytössä opastaa aina henkilökohtaisesti puuseppä Hannu Nurmi. Kun laitteita käynnistellään, kerholaiset kaivavat esiin kuulosuojaimet ja suojalasit.

PAMI KARVOSTA kiehtovat myös puut maailmankirjallisuudessa, puiden symboliikka maailman eri kulttuureissa, puut kaikkinaisen luovuuden lähteenä sekä pyhä geometria.

Hän on perehtynyt muun muassa keskiaikaisen italialaisen matemaatikon Fibonaccin lukujonoon, jossa lasketaan aina yhteen kaksi edellistä lukua. Fibonaccin lukujonon kahden peräkkäisen luvun suhde on niin sanottu kultaisen leikkauksen suhde. Fibonaccin luvut esiintyvät luonnossa sekä kasveissa että eläimissä. Kultainen leikkaus esiintyy esimerkiksi ihmisen luuston rakenteissa, muurahaisen ruumiin osien suhteissa ja kotilon rakenteessa.

– Myös vanhoissa kirkoissa, kuten Siuntion keskiaikaisessa kirkossa, symmetriat lähtevät luonnon muodoista. Kirkonrakentajien salaisuudet siirtyivät isältä pojalle.

Isältä pojille ja tyttärille tuntuvat siirtyneen ja siirtyvän myös puutyötaidot.

Kerhosta kotiin ajellessa mielessäni pyörii vielä Jesajan kirjan puunveistäjän tarina. Oikeastiko Raamatussa lukee hohhoijaa? Kyllä! Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: ”Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!”

Ilmoita asiavirheestä