Humanitaarisen avun tarve on maailmassa ennätyksellisellä tasolla. Apua tarvitsee arvioiden mukaan lähes 100 miljoonaa ihmistä noin 40 eri maassa. Samalla humanitaarinen avustustyö on käynyt entistä vaarallisemmaksi.
YK:n tilastojen mukaan 308 avustustyöntekijää on kuollut tammikuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana. Lisäksi 304 avustustyöntekijää on ollut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteena ja 204 on kidnapattu. Tyypillisiä tilanteita ovat autosaattueeseen tai yksittäiseen henkilöön kohdistuva hyökkäys tai järjestöjen tiloihin kohdistuva ratsia. Avustustyöntekijöitä on myös jäänyt taisteluiden tai poliisioperaatioiden ristituleen tai väkijoukon väkivaltaisuuksien uhriksi.
Vaarallisimpia maita tällä hetkellä ovat Syyria, Afganistan, Jemen, Somalia ja Etelä-Sudan. Näissä maissa tapahtuu kaksi kolmasosaa kaikista avustustyöntekijöihin kohdistuvista iskuista.
Avustustyöntekijöihin kohdistuneiden hyökkäysten määrä on ollut kasvussa kahdenkymmenen viime vuoden ajan, kertoo ulkoministeriön humanitaarisen avun yksikön päällikkö Claus Jerker Lindroos. Hänen mukaansa tilastoista ei kuitenkaan voi päätellä, että kansainvälisenä trendinä olisi avustustyöntekijöiden kimppuun hyökkääminen.
– Samalla on hyvä pitää mielessä, että myös avustustyöntekijöiden määrä on noussut sitä mukaa kuin avun tarvekin on noussut.
Sopimuksia ei kunnioiteta
Avustustyön vaarat juontuvat entistä monimutkaisemmiksi muuttuneista konflikteista. Sellaisista, joissa yhdellä maantieteellisellä alueella taistelee useampia aseellisia osapuolia valtioissa, joissa laki ja järjestys ovat romahtaneet. Esimerkiksi sellaisissa kuin Syyria.
Lindroosin mukaan Syyriassa jopa hätäavun toimittamisesta on tullut neuvotteluvaltti: pääsette tähän paikkaan vuorokaudeksi jakamaan lääkkeitä ja ruokaa, jos tuo osapuoli lopettaa hyökkäykset.
– Puhutaan siis elintärkeistä tarvikkeista, joita pitäisi kansainvälisten sopimusten mukaan saada toimittaa kaikissa olosuhteissa.
Vaikeissa konflikteissa kaikki osapuolet eivät välttämättä kunnioita kansainvälisiä sodankäyntiä ja humanitaarista apua koskevia sopimuksia tai avustusjärjestöjen puolueettomuutta.
Avun perille toimittaminen on erittäin hankalaa konfliktialueilla, joilla on useita taistelevia ryhmiä, kertoo myös katastrofityön koordinaattori Timo Frilander Suomen Lähetysseurasta.
Avustustyöntekijät voivat joutua turvautumaan viranomaisten tai armeijan tukeen tai työskentely voi myös olla mahdollista vain jonkin tietyn toimijan alueella.
– Siinä on riski, että tulee leimatuksi johonkin alueen toimijaan. Herkässä tilanteessa uskontotaustaiset toimijat voivat osoittaa hyvää uskonnollista lukutaitoa, Frilander sanoo.
Läheltä piti -tilanteita jatkuvasti
Kirkon Ulkomaanapu toimii monissa riskimaissa, kuten Etelä-Sudanissa, josta jouduttiin elokuun alussa evakuoimaan lähetetyt työntekijät.
– Tarpeet ovat riskimaissa suurimpia. Pyrimme auttamaan, mutta emme ota tietoisia riskejä. Työntekijät ovat jo palanneet Etelä-Sudaniin, Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva sanoo.
Suurimmassa vaarassa missä tahansa konfliktissa ovat kuitenkin järjestöjen paikalliset työntekijät. Kun ulkomaiset työntekijät evakuoidaan, ei paikallisilla ole paikkaa minne poistua. Joissakin maissa viranomaistahot voivat olla osa konfliktia, eikä heitä kiinnosta hyökkäysten selvittäminen.
Eija Alajarvan mukaan myös paikallisten työntekijöiden turvallisuus pyritään varmistamaan, kun ulkomaiset työntekijät evakuoidaan. Suomen Lähetysseurassakin vastuu paikallisten työntekijöiden turvallisuudesta on jatkuvan keskustelun aiheena.
– He ovat niitä ihmisiä, jotka eivät nouse täällä otsikoihin, Timo Frilander sanoo.
Sekä Lähetysseuran että Ulkomaanavun työntekijät ovat joutuneet vaaratilanteisiin kriisialueilla.
– En halua tässä nimetä maita, mutta paikalliset työntekijämme ovat joutuneet väkivallan uhreiksi, Eija Alajarva sanoo.
Timo Frilander kertoo, että läheltä piti -tilanteita on jatkuvasti.
– Kaikista väkivaltaisuuksista huolimatta liikenne on edelleen suurin riskitekijä.
”Tämä on laastarointia”
Kun humanitaarisen avustustyön riskit kasvavat, järjestöjen työ vaikeutuu. Monet konfliktit ovat paitsi monimutkaisia myös nopeatempoisia. Tilanteet saattavat muuttua äkkiarvaamatta, jolloin on entistä vaikeampaa ennakoida niin työtä kuin turvallisuusseikkoja.
– On paljon alueita, jonne ei voi mennä. Isoilla järjestöillä on suuremmat resurssit turvallisuuden takaamiseksi, mutta pienillä järjestöillä on hankalampaa, Eija Alajarva sanoo.
Varautuminen, turvallisuuden kartoittaminen ja mahdolliset evakuoinnit tekevät avustustyöstä entistä kalliimpaa. Claus Jerker Lindroosin mukaan järjestöt joutuvat entistä tarkemmin miettimään, missä maissa apua annetaan.
– Jos turvallisuustilanne on niin heikko, ettei pystytä toimimaan, niin sitten ei toimita.
Hän ei kuitenkaan usko, että vaikeutunut turvallisuustilanne muuttaisi avustusjärjestöjen toimintaa. Lindroosin mukaan merkkejä turvallisuustilanteen muuttumisesta ei ole nähtävissä. Pitkittyneiden kriisien ratkaiseminen on aikaa vievää, eikä sillä saa nopeita poliittisia pisteitä.
– Pitkittyneissä konflikteissa yhteisten normien vastainen toiminta voi jatkua kenenkään siihen puuttumatta. Meidän velvollisuutemme on viestittää, ettei tämä ole hyväksyttävää, Lindroos sanoo.
Ratkaisuksi hän esittää toisaalta jatkuvaa kansainvälistä yhteistyötä valtioiden välillä ja toisaalta humanitaaristen periaatteiden tähdentämistä paikallisella tasolla.
Myös Eija Alajarva peräänkuuluttaa poliittisia ratkaisuja konflikteihin, jotta hätäavusta voitaisiin siirtyä pitkäjänteiseen työhön.
– Nythän tämä on tällaista laastarointia.
Timo Frilander muistuttaa, että vaikka humanitaarinen työ vaikeutuu, sen tarve kasvaa koko ajan.
– Olennaista on se, että ihmiset saavat apua.
Kuva: Lehtikuva / AFP Photo / Ho / Save The Children. Pelastakaa lapset -järjestön julkaisemassa kuvassa ihmiset kerääntyvät tuhoutuneen synnytyssairaalan raunioille kapinallisten hallitsemassa Kafar Takharimin kaupungissa Syyriassa. Järjestön mukaan sen tukemaa sairaalaa pommitettiin heinäkuun lopussa.