Toisen maailmansodan atomipommien pudottamisesta on kulunut 71 vuotta. Harva tietää, että Nagasakissa eli tuolloin noin 50 000 katolilaista, mikä oli liki puolet maan 110 000 katolilaisesta.
Moni katolilaisista asui lähellä paikka, johon pommi putosi, kertoo tutkija Okuyama Michiaki Nazanin uskonnon ja kulttuurin instituutista vuonna 2013 julkaistussa artikkelissaan.
Hän selvittää artikkelissaan, kuinka kaksi katolilaisuuteen kääntynyttä lääkäriä käsitteli tapahtumia.
Nagai Takashi (1908–1951) oli radiologiaan erikoistunut lääkäri, joka menetti vaimonsa pommituksessa. Hän eli pienessä mökissä keskellä Nagasakin raunioita poikansa ja tyttärensä kanssa. Hänen kirjoittamassaan muistelmassa pommitukset olivat Jumalan pyhiä kärsimyksen ja kuoleman tekoja, joilla Jumala pyrki lunastamaan sieluja. Tapahtumat oli pikemminkin hyväksyttävä hiljaisesti kuin vastustettava niitä äänekkäästi.
Akizuki Tatsuichiro (1916–2005) oli myös radiologiaan erikoistunut lääkäri. Hän työskenteli Takashin kanssa samassa työpaikassa aikana, jolloin Takashi oli jo kääntynyt katoliseksi ja Tatsuichiro oli vielä buddhalainen. Pommitusten jälkeen Tatsuichiro omistautui selviytyjien hoitoon. Potilaita oli yhdelle lääkärille yli 300 päivässä. Hän tapasi hoidettaviensa joukossa katolisia, niin pappeja kuin maallikoitakin.
Tatsuichiro ei voinut samaistua ajatukseen, jonka mukaan atomipommi oli Jumalan johdatusta. Hän kaihtoi sellaista selitysmallia, jonka puolesta liputtivat Takashi ja monet kaupunkiin tulleet fransiskaanit. Tatsuichiro suhtautui ylipäänsä ihmisiin ja katolisiin vieroksuen. Kuitenkin uskonnolliset aihepiirit mietityttivät häntä niin, että hän päätyi ajattelussaan vuonna 1953 siihen, että buddhalaisuudella ja katolisuudella ei ole niin merkittävää eroa. Hän julkaisi oman näkökulmansa 1972 kirjassaan, jossa vastusti ankarasti atomiaseita ja niiden käyttöä.
Kuva: Olli Seppälä. Kuva Hiroshiman pommituksen muistopäivältä Töölönlahdella 6.8.2015.