Kuuntelin kevään korvalla psykologian tohtori Mona Moisalan luennon aivoterveydestä. Hätkähdyttävä oli muun muassa hänen toteamuksensa siitä, että aina kun joku uusi teknologia on kehitetty helpottamaan elämäämme, on aivokuormituksemme lisääntynyt. Rutiininomainen puuhastelu, tauot ja siirtymät tekevät aivoille hyvää. Kaikkea ei kannata optimoida.

Aivot rakastavat keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan, päiväunia, riittävää hallinnan tunnetta, lyhyitä kävelyitä aivotyön lomassa, ikkunasta ulos tuijottelua, intohimoista harrastamista, höpöttelyä ystävän, naapurin tai työkaverin kanssa ja syvään hengittämistä.

”Olennaista on opetella ajattelemaan, että hyvinvointi ja tehokkuus eivät ole vastakohtia, vaan toistensa parhaat ystävät.”

Aivomme ovat evoluution myötä tottuneet tulkitsemaan muutoksen uhkaksi. Jatkuvat muutokset syövät voimavaroja – ja mitä muuta elämämme nykyään on kuin jatkuvaa muutosta?

Lohdullista kuitenkin on, että uuden oppiminen omaan tahtiin tekee aivoille hyvää, ja aivojen muovautuvuus säilyy jossain määrin viimeiseen hengenvetoon asti.

Olennaista on opetella ajattelemaan, että hyvinvointi ja tehokkuus eivät ole vastakohtia, vaan toistensa parhaat ystävät. Hyvinvoiva, riittävästi taukoja pitävä ja elämästään nauttiva ihminen on loppujen lopuksi myös tehokas.

Kesälomalla voimme olla hyvällä omallatunnolla hitaita ja puuhastella omaan tahtiin mukavia asioita. Voimme kyläillä ex tempore ja nauttia luonnon kauneudesta ja auringon lämmöstä. Aivot kiittävät, kun tarkkailemme ikkunan ääressä, parvekkeella tai kotipihalla luonnon pieniä ihmeitä sen kummempia ajattelematta.

Palautuminen on laadukkaan ajatustyön ja jaksamisen edellytys. Kunpa oppisimme pitämään pieniä palautumishetkiä arjessa ympäri vuoden! Tauoista aherruksen keskellä ei kuulu potea huonoa omaatuntoa.