Kasvatustyöstä ja vanhemmuudesta kunniamerkillä palkittu diakonissa Timo Naapuri järjestää Mäntsälän seurakunnassa muun muassa suosittuja isien ja lasten puuhailtoja. Pääsiäinen on Naapurille ilojuhla. Kuoleman ja ylösnousemuksen kysymykset tulivat pelottavan lähelle viime vuoden tammikuussa, kun hänen sydämensä yllättäen pysähtyi uimahallissa.

Viime marraskuussa presidentinlinnan liepeillä koettiin historian siipien havinaa. Vähän yllättävä lasikatto oli särkymässä. Isäinpäivänä tasavallan presidentti palkitsi ensimmäistä kertaa kasvatustyössä ansioituneita miehiä valtiollisella kunniamerkillä.

Kunniamerkit myönnettiin 48 isälle esimerkillisestä lasten ja nuorten kasvattamisesta sekä vastuullisesta ja välittävästä vanhemmuudesta. Yksi palkituista oli Mäntsälän seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Timo Naapuri.

Kärkölässä asuva kahden lapsen isä ja kolmen isoisä sai kunnian pitää tilaisuudessa juhlapuheen kaikkien palkittujen puolesta.

– Presidentti Stubbin tapaan en puheessani käyttänyt kolmea pointtia, mutta urheiluvertauksia oli mukana useita. Siitä hän selvästi piti, urheilutoimittajan urastakin haaveillut Naapuri kertoo.

Koti-isän oli vaikea löytää paikkaansa 1990-luvun alussa

Vuonna 1966 Satakunnan Kokemäellä syntynyt Timo Naapuri on kulkenut presidentinlinnaan pitkän tien.

1990-luvun alussa hän tuli 24-vuotiaana ensimmäistä kertaa isäksi. Se ei ollut ruusuilla tanssimista, vaan nuori mies kipuili monien asioiden kanssa.

Timo oli valmistunut sairaanhoitaja-diakonissaksi Lahden DIAK:ista ja tehnyt useita diakoniatyön sijaisuuksia.

– Lama-aikana en kuitenkaan onnistunut saamaan vakituista työsuhdetta.

Naapuri oli työttömänä reilut puolitoista vuotta hoitaen samalla kahta pientä lasta. Vaimo työskenteli luokanopettajana.

Timo Naapuri arvelee, että tuo jakso oli hänen elämänsä vaikein. Itsetunto oli kovalla koetuksella.

– Koin eläväni jotenkin vaimon siivellä. Ajattelin, että en pysty tarjoamaan yhteiskunnalle mitään, kun olen vain kotona. Monet kollegat ja tutut kyselivät, joko sinulla on virka.

Naapurin mukaan vielä 1990-luvun alussa koti-isän oli vaikea löytää omaa paikkaansa. Hän pyrki toki aktiivisesti rakentamaan sosiaalista verkostoa seurakunnassa, mutta aika laihoin tuloksin. Perheiden raamattupiiri oli kuitenkin tärkeä kohtaamispaikka useita vuosia.

– Asuimme tuolloin Hollolassa ja kävin seurakunnan perhekerhossa. Isä-lapsi yhdistelmä oli melkoinen harvinaisuus. Lapset viihtyivät kerhossa hyvin, mutta minulla ei ainoana miehenä oikein ollut keskustelukumppania.

Raastava työttömyysjakso päättyi viimein, kun Timo pääsi sosiaalikuraattoriksi puolustusvoimiin. Itseään introverttina pitänyt mies piti varusmiehille oppitunteja ja sai hyvää kokemusta esiintymisestä. Siitä on ollut myöhemmin hyötyä.

– Pidin työstä ja lähellä oli, etten jäänyt armeijan palvelukseen. En kuitenkaan ihan saanut sosiaalikuraattorin virkaa Upinniemen varuskunnasta.

Isien ja lasten puuhailloille on huutava tarve

Vuonna 1999 Timo Naapuri sai viimein kaipaamansa viran seurakunnasta. Mäntsälän seurakunnan diakoniatyöntekijänä hän pääsi keskittymään erityisesti perhetyöhön.

Aihe on hänelle mieluinen. Naapurin sydäntä lähellä ovat aina olleet isien ja muidenkin miesten hyvinvointi ja yhteisöllisyys.

Naapurin mukaan sote-palvelujärjestelmä on kiinnostunut miehistä lähinnä silloin, kun päällä on joku akuutti kriisi.

– Silloin saat apua, kun asiaan liittyvät päihteet, väkivalta, ero tai mielenterveysongelmat. Miesten perusarjen sujumiseen ei juurikaan ole haluttu panostaa.

Yhteisöllisyyttä Timo Naapuri pitää valtavan tärkeänä voimavarana. Siihen pitäisi tarjota myös isille luontevia mahdollisuuksia.

– Toisten ihmisten tapaaminen mielekkään toiminnan parissa vaikuttaa paljon hyvinvointiin. Turvallisessa ympäristössä isät saavat myös onnistumisen kokemuksia: Minusta välitetään ja kuulun tähän porukkaan.

Pitkän kokemuksensa perusteella Naapuri sanoo, että miehillä on huutava tarve juuri tällaiselle toiminnalle. Hänen ohjaamissaan isien ja lasten puuhailloissa saattaa olla paikalla jopa 15 isää lapsineen.

– Omaksi roolikseni koen puitteiden järjestämisen, isien ja lasten kohtaamisen sekä keskusteluteemojen avaamisen. Isien jutellessa keskenään saatan leikkiä lasten kanssa.

Lapsi haastaa isän vuorovaikutukseen ja kasvuun

Timo Naapuri arvioi, että suomalainen isyys on aika tavalla erilaista 2020-luvulla kuin kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun hän nuorena miehenä alkoi opetella isyyden askelmerkkejä.

Maailma on muuttunut. Nykyisin isiltä vaaditaan enemmän, ja myös erilaisia asioita.

– Ennen isän päätehtävä oli viedä lapsi harrastuksiin ja hoitaa tiettyjä perusasioita. Nykyisin he ovat selvästi enemmän mukana lapsen hoitamisessa myös tunnetasolla. Lapsi haastaa isän vuorovaikutukseen ja kasvuun, Naapuri sanoo.

Hän näkee isien olevan nykyisin hyvinkin tietoisia siitä, mitä heiltä odotetaan. Jaetun vanhemmuuden myötä kotityötkin pyritään hoitamaan tasapuolisesti puolison kanssa.

– Nykymies ymmärtää hyvin, ettei hänen enää tarvitse olla mikään autoritaarinen isähahmo. On aivan sallittua olla pehmoisä.

Naapuri on vakuuttunut siitä, että lopulta isät aina löytävät oman tapansa toteuttaa isyyttä.

– Tämä koskee myös eroisiä. Moni isä on kertonut, että on isänä toisessa avioliitossa huomattavasti parempi.

Neuvolassa matalan kynnyksen vastaanotto isille

Timo Naapuri toivoo, että seurakunnat kautta maan tekisivät nykyistä enemmän perhetyötä, joka olisi suunnattu nimenomaan isille.

Naapuri huomauttaa, että keski-ikäiset miehet kaipaisivat muutenkin enemmän omaa toimintaa.

– Tässä taitaa näkyä se, että seurakuntien työntekijöistä valtaosa on naisia. Miesten on jotenkin hankalaa löytää sieltä omaa paikkaansa.

Miten sitten saataisiin syntymään vetovoimaista toimintaa yhteisöä ja oman uskon syventämistä kaipaaville miehille?

Timo Naapuri kehottaa kyselemään asiaa seurakuntalaisilta.

– Seurakuntien toiminta on erittäin tehtäväkeskeistä ja strukturoitua. Asiat on monistettu todella monta kertaa. Tarvittaisiin uudenlaisia ideoita ja rohkeutta vähän tuulettaakin.

Fiksua olisi mennä välillä myös omien tilojen ulkopuolelle. Naapurin mukaan seurakunnan työntekijä voi toimia luontevasti hyvin monenlaisissa ympyröissä ilman, että korostaa olevansa kirkon edustaja.

– Olen seurakunnan työntekijänä pitänyt paikkakuntamme neuvolan tiloissa matalan kynnyksen vastaanottoa isille pari kertaa kuukaudessa. On helppo tavoittaa ihmiset, kun he asioivat muutenkin neuvolassa.

Yhteiskunnassa on todellista hätää

Seurakunnan johtavana diakoniatyöntekijänä Timo Naapurilla on varsin hyvä näppituntuma siihen, miten ihmisillä yhteiskunnassa menee.

Vaikea taloustilanne ja korkealla tasolla pysyvä työttömyys ovat monille suomalaisille vakava haaste. Jatkuvat leikkaukset pitävät työssä kiinni olevatkin varpaillaan.

”Ihmisten arkeen pitää saada asioita, jotka mahdollistavat ihmisarvon palautumisen.”

Seurakuntien diakoniatyö on perinteisesti se viimeinen turva, johon tartutaan muiden turvaverkkojen pettäessä. Timo Naapuri haluaa välittää piispoille ja kirkon muulle johdolle viestiä siitä, mikä on tilanne kentällä.

– Toivoisin, että kirkon päättäjät eivät puhuisi niin paljon esimerkiksi ekumeniasta, vaan ihmisten kokemasta hädästä. Heille pitäisi kertoa selvästi myös se, että maamme hallitus tekee virheitä.

Naapuria harmittaa sekin, kuinka paljon evankelis-luterilainen kirkko puhuu julkisuudessa teologisista kysymyksistä. Asiaan on tavallaan jääty jumiin.

– Haluan nostaa esille sitä teologiaa, että todella moni lähimmäisemme kärsii.

Timo Naapuri on sitä mieltä, että kirkko ei ole tällä hetkellä aidosti diakoninen yhteisö.

– Kyselyissä kansalaiset tunnetusti haluavat antaa kirkon diakoniatyölle taloudellisia resursseja. Minusta raha ei kuitenkaan ole se kaikkein tärkein asia. Ihmisten arkeen pitää saada asioita, jotka mahdollistavat ihmisarvon palautumisen.

Naapuri huomauttaa, että hän kollegoineen voi auttaa jonkin verran, mutta ei välttämättä pysty laittamaan ihmisen koko tilannetta kuntoon.

– Sitä viestiä pystymme kuitenkin jokaiselle jakamaan, että aina on olemassa toivoa.

Pääsiäinen avautuu kohti maailmaa

Pian koittava pääsiäinen merkitsee Timo Naapurille ennen kaikkea uuden elämän mahdollisuutta. Hänelle tuo juhla on täynnä vapautta ja iloa.

”Kristus näkee vajavuutemme, mutta kuitenkin rakastaa meitä ja käyttää meitä työssään.”

Pääsiäisen teologisen perusviestin hän kiteyttää ytimekkäästi muutamaan sanaan.

– Kristus on kuollut minun puolestani ja olen pelastettu.

Innokas laulaja on tänä pääsiäisenäkin mukana pääsiäismessun kirkkokuorossa ja myös Mäntsälän seurakunnan pääsiäisnäytelmässä.

Takavuosina Timo Naapuri on esittänyt muun muassa Pietaria.

– Samaistun häneen hyvin vahvasti. Pietari rakastaa Jeesusta ja haluaa olla hänen lähellään, mutta tekee lopulta aivan toisin eli kieltää Jeesuksen. Kristus näkee vajavuutemme, mutta kuitenkin rakastaa meitä ja käyttää meitä työssään.

Timo Naapuri kertoo pitävänsä pääsiäisestä enemmän kuin joulusta. Keskeisenä syynä on juhlien erilainen näkökulma.

– Jouluna käännytään enemmän sisäänpäin. Silloin ollaan pitkälti perheen ja suvun kesken. Pääsiäinen taas avautuu enemmän koko maailmaan.

Pelastajille jälkihoitoa

Kuoleman ja ylösnousemuksen kysymykset tulivat pelottavan lähelle Timo Naapuria viime vuoden tammikuussa. Hän harrastaa aktiivisesti uimista ja sai uimahallireissulla vakavan sairaskohtauksen. Hänen sydämensä pysähtyi.

”Olen kiitollinen Jumalalle ja elämälle, että sain jatkoajan.”

Naapuri kertoo jutelleensa Kärkölän uimahallin saunassa muiden kanssa aivan normaalisti. Saunasta poistumisen jälkeen hän lyyhistyi alas. Onneksi vastapäätä ollut mies sai napattua hänestä kiinni.

– Muutama minuutti myöhemmin havahduin. Huomasin olevani alasti pesuhuoneen lattialla. Kyselin, mitä oikein oli tapahtunut.

Timo Naapurin hengen pelastivat toimintakykyiset henkilöt, jotka elvyttivät häntä viitisen minuuttia. Defibrillaattorilla saatiin pysähtynyt sydän käyntiin.

Naapuri näkee, että sinänsä karmeassa tilanteessa oli mukana myös ripaus onnea.

– Jos sydänpysähdys olisi tapahtunut jonkin verran myöhemmin, olisin voinut esimerkiksi uimahallin parkkipaikalla lyyhistyä autooni kenenkään huomaamatta.

Runsas vuosi sitten tapahtunut episodi ei ole jättänyt Naapurille sen suurempia pelkotiloja. Hän kertoo kuntonsakin olevan tällä hetkellä energinen ja hyvä.

Timo sai sairaskohtauksen jälkeen liuotushoitoa ja sydämeen tehtiin pallolaajennus. Rinnassa on nyt myös sydämentahdistin.

– Olen kiitollinen Jumalalle ja elämälle, että sain jatkoajan, hän sanoo.

Timo Naapurin vuosien mittaan kertyneelle ammatilliselle osaamiselle oli käyttöä, kun hän myöhemmin tapasi pelastajansa.

– Kiittämisen lisäksi pidin heille kriisitilanteen jälkihoitoa. Tilannehan oli myös näille miehille haastava. Tuollaisessa paikassa elvyttävä ihminenkin voi tietyllä tavalla haavoittua.

Naapuri ei miellä sydänpysähdystä hengelliseksi kokemukseksi. Hahmoja valkeissa vaatteissa tai muitakaan ilmestyksiä ei missään kohtaa esiintynyt.

– Kohtauksen jälkeen sairaalassa toki hengelliset asiat olivat mielessä. Ripittäydyinkin siellä sairaalapapille.

Lue myös:

”Kävin kuoleman eteisessä” – Näyttelijä Eeva Soivion sydän pysähtyi kesken näytöksen

Pääkirjoitus: Apua tarvitaan kasvatukseen – Lapset ja nuoret ovat arvokkainta mitä meillä on