Riippuvuudet kumpuavat usein halusta paeta arkea, jonka paineet, suoritusvaatimukset ja jatkuva mittaaminen ovat karanneet hallinnasta. Näin toteaa A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki, jonka sosiaalipsykologian väitöskirja addiktioiden syistä tarkastettiin toukokuun puolivälissä Tampereen yliopistossa.

”Kyse ei ole enää yksilön valinnoista. Kyse on siitä, miten olemme rakentaneet todellisuuden.”

Jouhkin mukaan addiktiot eivät synny tyhjiössä. Ne ovat usein reaktioita ympäristöön, jossa yksilö kokee riittämättömyyttä, hallinnan puutetta ja jatkuvaa suorituspainetta. Askelia, kaloreita ja unta mitataan älysormuksin. Kodit ovat investointeja ja lomat elämystehtailua. Työssä pitää multitaskata, saada aikaan yhä enemmän ja ottaa haltuun yhä uusia teknisiä järjestelmiä. Ihmisen mieli ei ole sopeutunut tähän, vaan etsii helposti huojennusta mielihyväkokemuksista.

Riippuvuuksia ei tulisi käsitellä yksilöiden irrallisina ongelmina, vaan ilmiöinä, jotka heijastavat yhteiskunnan muutosta ja sen synnyttämää ahdistusta​, Jouhki painottaa.

– Jos alkoholista, rahapeleistä tai digipelaamisesta tulee tapa paeta yksinäisyyttä, stressiä tai arjen ristiriitoja, kyse ei ole enää yksilön valinnoista. Kyse on siitä, miten olemme rakentaneet todellisuuden, jossa pakeneminen tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta, hän sanoo A-klinikkasäätiön tiedotteessa.

Erityisen tärkeä on Jouhkin havainto siitä, että addiktioiden ehkäisyssä on tunnistettava ja purettava yhteiskunnallisia ja psykologisia tekijöitä, jotka altistavat toistuvalle pakenemisen tarpeelle. Muuten yksittäinen hoidettu addiktio saa helposti vain uuden muodon.

Kansanterveyden näkökulmasta ei riitä, että yksilöitä vastuutetaan pyrkimään irti riippuvuuksistaan. Se ei ole myöskään oikein eikä kohtuullista. Vaikka jokaisella on toki vastuu omasta elämästään, meidän on ennen kaikkea yhdessä mietittävä, millaisessa maailmassa ihmisen on ylipäätään mahdollista elää hyvää, tasapainoista elämää.