Puolassa ryhdyttiin vuonna 1949 rakentamaan Krakovan lähelle stalinistisessa hengessä valtaisaa terästehdasta ja kommunistista mallikaupunkia Nowa Hutaa (Uusi valimo), johon ateistinen esivalta nimenomaan ei halunnut kirkkoja.
Uutta kaupunkia ja tehdasta rakentaneet terästyöläiset ja muu työväki kuitenkin kirkon halusivat. Tästä seurasi 1950- ja 1960-luvuilla kiistaa ja rajuja mellakoita vallanpitäjiä vastaan.
Krakovan apulaispiispa Karol Wojtyła, joka tuli myöhemmin tunnetuksi paavi Johannes Paavali II:na, asettui jo vuonna 1960 kansan puolelle ja alkoi edistää kirkon saamista, muun muassa viettämällä messuja taivasalla.
Lopulta lupa saatiin ja uusi kirkko rakennettiin vapaaehtoisvoimin 1967–1977. Meidän Rouvamme Puolan kuningattaren kirkon – joka tunnetaan laivamaisen muotonsa vuoksi myös Herran arkki -kirkkona – vihki 15.5.1977 käyttöön arkkipiispaksi kohonnut Wojtyła.
”Jokainen kirkko julistaa maisemassaan evankeliumia myös pelkällä olemassaolollaan.”
Kirkko on modernistinen betonikirkko, jonka katolla korkea kruunattu risti muistuttaa laivan mastoa. Sisätilojen kivistä ja betonista ilmettä pehmentää runsas puun käyttö. Lasimaalauksien peittämien ikkunoiden läpi hämärään kirkkoon tunkeutuva valo luo penkissä istuvalle rauhaisan olon.
Kirkon sisällä kävijän katseen vangitsee kuvanveistäjä Bronisław Chromyn tekemä valtavan kokoinen moderni krusifiksi.
Kun istun tämän kirkon hiljaisuudessa, mieleni täyttää ajatus uskon voimasta ja asiaansa uskovien tavallisten ihmisten sitkeydestä. He uskalsivat nousta uskonnonvapautta loukkaavia vallanpitäjiä vastaan, vaikka lopputulos oli epävarma.
Jokainen kirkko julistaa maisemassaan evankeliumia myös pelkällä olemassaolollaan. Nowa Hutan Herran arkki -kirkon kohdalla tuo voiton viesti on erityisen koskettava ja voimakas.
