Kesä on luonnon toimijuutta. Tämä tuli mieleen, kun pohdiskelin filosofi Frank Martelan esittämää ajatusta: nuorille pitäisi puhua pikemminkin toimijuudesta kuin toivosta. Martelan ajatuksista syntyi toukokuussa keskustelua. Moni korosti, miten tavattoman tärkeää toivo on ihmiselle.

Minua Martelan ajatus puhutteli. Se sopii tähän aikaan, kun maailma on levoton ja epävarma. Se sopii etenkin nuorille, jotka hämmentyneinä katsovat tulevaisuuteen ehkä ilman opiskelupaikkaa tai työtä. Se sopii niille, joista kaikki tuntuu toivottomalta.

”Kun toivo on hukassa, tartu rutiineihin. Niin luontokin tekee. Vuodenaikojen kierto tuo luoduille toivon.”

Toivo on toki tärkeää. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, muistuttaa Raamattukin. Toivosta kertovat usein myös hengellisten kesäjuhlien teemat.

Kun muistelen hetkiä, jolloin oma toivoni on ollut kadoksissa, huomaan Martelan kuitenkin olevan oikeassa. Näitä toivottomia hetkiä ovat olleet pettymykset niin työssä kuin rakkaudessa tai kuoleman edessä. Ne ovat hetkiä, jolloin valoa ei näy, elämänhalu katoaa ja tuntuu vaikealta nousta päivään.

Parhaat neuvot, joita niihin hetkiin olen saanut, eivät ole olleet puhetta toivosta. Ne ovat olleet kehotuksia pitää kiinni rutiineista ja velvollisuuksista. Usko koetuksella – käy kirkossa. Sydän särkynyt – tapaa ystäviä. Työ ahdistaa – etsi mielekästä tekemistä. Ei huvita – petaa sänky ja pese pyykit. Sanalla sanoen, ne ovat olleet kehotuksia Martelan kuuluttamaan toimijuuteen.

Legendan mukaan Martti Luther on sanonut, että jos hän tietäisi maailmanlopun olevan lähellä, hän istuttaisi omenapuun. Se on toimijuutta. Toimijuus herättää uudelleen sammuneen toivon.

Niin toimii myös luonto. Vuodenajat vaihtuvat. Luonto lakastuu. Kesäksi se herää jälleen kukoistukseensa. Se noudattaa omaa rutiiniaan, joka tuo ihmisille ja muille luoduille toivon.

Jos elämässäsi, läheisesi elämässä tai etenkin jonkun nuoren elämässä on toivo hukassa, ryhdy toimijaksi. Tartu rutiineihin itse, vaikka kuinka pieniin, ja tartuta ne myös toisiin. Tarvittaessa voit aina luoda myös uuden rutiinin, jota kannattaa toistaa uskollisesti, kunnes toivo taas löytyy. Aina se lopulta löytyy.