Joulusta puhutaan rauhoittumisen aikana, mutta voi se olla paljon muutakin. Ei sen viettämiseen yhtä kaavaa ole.
”Kerran olimme erämaassa kämpässä jumissa 40 asteen pakkasessa. Se oli paras joulu ikinä.”
Muistan lapsuuteni jouluista, että niin kauan kuin seurallinen mummini eli, joulut olivat isoja. Paikalla oli koko lähisuku ja mahdollisesti vielä jouluvieraita. Sittemmin meillä kotona vietettiin pieniä jouluja, jotka olivat aina samanlaisia.
Poikkeusjoulut muistan parhaiten. Kerran olimme erämaassa kämpässä jumissa 40 asteen pakkasessa. Se oli paras joulu ikinä. Pelattiin pelejä, kerrottiin tarinoita ja koko ajan tuoksui tuli kamiinassa.
Oman perheeni joulun olen pyrkinyt pitämään rentona. Sitä valmistellaan rauhassa ja sitten ollaan vaan. Siihen kuuluu tärkeitä elokuvia ja paljon ruokaa. Sen verran lapsuuteni joulut minussa vaikuttavat, että toivon vielä joskus viettäväni isoja jouluja.
Jotkut viettävät joulunsa mieluiten yksin kaikessa rauhassa. Toiset lähtevät joulunviettoon jonnekin, missä on valoa ja lämpöä. Joku tekee jouluna töitä. Yhdelle on tarpeen hiljaisuus, toiselle hulina.
”Kristinuskon mukaan enkelien julistama rauha on taivaan ja maan yhteen palauttavaa rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä.”
Niin tai näin, joulu on loppuvuoden suuri tauko kaikesta. Se on erilaista kuin arki. Se nollaa vuoden, ja sitten lähdetään taas kohti uutta.
Alkuperäinen joulu Betlehemin tähden alla taisi olla kaikkea muuta kuin rauhallinen. Ensin matkattiin rankasti ja etsittiin yöpaikkaa, sitten käynnistyi synnytys. Lopulta paikalle saapui vieraaksi paimenia. He toivat tulleessaan sanoman enkeleiltä: tänne seimeen on syntynyt Vapahtaja ja maan päällä on rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa.
Joulun rauha saapuu usein sitten, kun lahjat on jaettu ja tiskit tiskattu. Niin lienee ollut Mariankin laita, kun Jeesus-vauva viimein nukkui ja vieraat olivat poistuneet. Ehkä hän pohti hiljaa itsekseen, mitä se enkelien julistama rauha mahtoi tarkoittaa.
Kristinuskon mukaan se on taivaan ja maan yhteen palauttavaa rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä. Se on enemmän kuin hiljaiset ja rauhaisat hetket. Se tarkoittaa, ettei tarvitse pelätä eikä olla sisimmässään yksin, vaan voi puhua Jumalalle, ja hän on luvannut kuulla ja olla läsnä ihmisen elämässä.
