Ohjaaja Aku Louhimies tuli julkisuudessa kivitetyksi ja tuomituksi tavalla, jota hän ei soisi kenellekään. Menneen mediamyrskyn jälkeen hän kokee kuitenkin olevansa onnellinen ja monin tavoin myös etuoikeutettu. Pimeys sai valon näkyväksi. – Olen oppinut, etten kommentoi kovin nopeasti kiistakysymyksiä ennen kuin olen selvittänyt, onkohan asia niin kuin aluksi näyttää.
Louhimiehen lapsuuden ateistikodissa kukaan ei kuulunut kirkkoon. Hän kävi kuitenkin kesäisin maalla pyhäkoulussa. Nykyään hänen ystäväpiiriinsä kuuluu useita pappeja, joilta hän on saanut tukea raskaina hetkinä.
Taiteilija toivoo, että hänen oma katsomuksensa olisi suvaitsevainen ja siihen kuuluisi hyvään pyrkiminen. – Ja joku sellainen armo ja ilo siitä, että me saamme olla tässä ja nyt.
Hengellisiä kokemuksiaan Louhimiehen on vaikea avata julkisesti.
– Sanotaan näin, että suhtaudun luottavaisesti tulevaan. En pelkää kuolemaa.
Maaliskuun Askel-lehden jutusta voit lukea, miten Louhimies analysoi jälkikäteen hänen työtapoihinsa vuonna 2018 kohdistettuja syytöksiä ja sitä seuranneita tapahtumia. Hän kertoo myös lapsuudestaan ja kasvun vuosistaan. Jutun kirjoitti Janne Villa ja kuvasi Jani Laukkanen.
