Tukholman Ladugårdsgärdetin alueella sijaitseva Merihistoriallinen museo esittelee kiehtovalla tavalla Ruotsin merellistä kulttuurihistoriaa. Museo on vihitty käyttöön vuonna 1938.

Rakennuksen ensimmäisessä korkeassa aulatilassa huomion kiinnittävät kuningas Kustaa III:n omistuksessa olleesta kuunari Amphionista säilyneet peräpeili ja keula sekä ylellinen salonki kalusteineen. Laiva rakennettiin Tukholmassa 1778. Se palveli paitsi kuninkaan huvialuksena myös esikunta-aluksena meritaistelussa Venäjää vastaan 1788–1790.

Museon suunnitellut arkkitehti Ragnar Östberg piti tämän kuninkaallisen aluksen jäämistöä suunnittelutyönsä keskiössä.

Museosta löytyy runsaasti erikokoisia purjelaivojen pienoismalleja, hyvin säilyneitä laivojen keulakuvia sekä pienoismalleja sotalaivoista eri aikakausilta.

Merisotahistoriallisesta kokoelmasta löytyy myös erilaisia esineitä, kuten aseita ja navigointilaitteita sekä vuonna 1943 saksalaiseen miinaan ajaneen sukellusvene Ulvenin puhelinpoiju. Ulvenin upotessa sen koko 33 hengen miehistö menehtyi.

Museon yhdessä osassa käsitellään Virosta, Latviasta ja Liettuasta Ruotsiin erilaisilla veneillä vuosina 1943–1944 paenneiden noin 30 000 ihmisen kohtaloita. Pakolaiset tulivat öisin meren yli moottoriveneiden, soutuveneiden, kanoottien ja joskus jopa yksinkertaisten lauttojen kyydissä.

Näyttelyssä kerrotaan esimerkiksi Ole Helwegistä, joka pelasti kahdella veneellään ystäviensä kanssa noin 700 juutalaista. Olen isä oli psykiatri, joka siirsi potilaansa muihin sairaaloihin tehdäkseen tilaa pakolaisille.

Museo esittelee havainnollisesti myös ruotsalaisen kauppalaivaston historiaa.

Jalkojaan voi lepuuttaa museokierroksen lomassa katsomalla merihistoriallisia kaitafilmejä. Erityisen vaikutuksen itseeni tekivät purjelaivojen korkeissa mastoissa myrskyävällä merellä ilman minkäänlaisia turvalaitteita kiipeilevät merimiehet 1920-luvulla kuvatussa filminpätkässä.