Kun luin vanhoja pääsiäissaarnoja Juha Nirkon toimittamasta kirjasta Pääsiäinen – juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia (SKS 1997), mieleeni palasi Saarnaajan ikiaikainen ajatus: Ei mitään uutta auringon alla.
Kotilieden pääsiäissaarnassa vuonna 1935 U. Paunu kirjoittaa: ”Maailma huokaa nykyään raskaan painon alla etsien ulospääsyä ylivoimaisista taloudellisista, yhteiskunnallisista, poliittisista sekä myöskin siveellisistä vaikeuksista, jotka tuottavat suurta kärsimystä nykyiselle sukupolvelle. Moni perheenäiti ja isä on huolissaan perheensä sekä tulevaisuudesta että nykyisyydestä, tietämättä kuinka kulloinkin päästään eteenpäin.”
Eino Sormusen mukaan alkukirkon kristittyjen pääsiäisuskossa on syvää lohdutusta, kantavaa varmuutta ja maailmaa valloittavaa voimaa.
Kuopion hiippakunnan piispa Eino Sormunen kirjoittaa Kotiliedessä vuonna 1947: ”Kansamme, samoin kuin useimmat pienet kansat, on saanut maistaa häväistystä ja hätää. Näemme syvältä katseiden pohjalta, että niissä asuu hyytävä pelko. Mutta onko meillä ollut rohkeutta ja sielullista riittäväisyyttä katsoaksemme hädän pohjaan asti?”
Sormunen siteeraa Ensimmäisen Pietarinkirjeen kohtaa Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja jatkaa: ”Näissä sanoissa soi kirkas toivon sävel kuin kiurun laulu kevään sinessä. Mutta ne nousevat tumalta taustalta, kiirastorstain ja pitkäperjantain tuskallisista kokemuksista, joita Pietari ei voinut unohtaa. Vain se voidaan uudestisynnyttää elävään toivoon, joka on katsellut silmiin toivottomuuden pimeyttä.”
U. Paunu julistaa, että pääsiäinen on kristikunnan suuri voitonriemun juhla. Kristuksen kuolleista nouseminen ”merkitsee meillekin elämää, ja meillä on siinä ehtymätön ja pettämätön voiman lähde.” Hän kannustaa: ”Käykäämme mekin hengessämme yhdessä ensimmäisten opetuslasten kanssa Jeesuksen auenneelle haudalle. Kantakaamme sinne kaikki huolemme ja murheemme. Kertokaamme hänelle se, mikä mieltämme raskauttaa.”
Vuoden 1942 Kotiliedessä Eino Sormunen kirjoittaa, että alkukirkon kristittyjen pääsiäisuskossa ”on syvää lohdutusta, kantavaa varmuutta ja maailmaa valloittavaa voimaa.” Sitä Suomen kansa Sormusen mukaan tarvitsi vuonna 1942 enemmän kuin koskaan. Samaan lohtuun ja voimaan saamme tarttua yhä.
Lue myös:
