Hyvinkään seurakunnan teatteriohjaajan Rosa Nymanin koko aiempi elämän on valmistanut häntä nykyiseen kutsumustyöhön. Kaikki taide on hänen mukaansa arvokasta sellaisenaan, mutta kirkkoteatteri on myös vahva väline opettaa, herättää ajatuksia ja kommentoida maailmaa. Nymanin uudessa näytelmässä tutkitaan, mitä tapahtui Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välissä.

On maaliskuinen maanantai-ilta Hyvinkään seurakuntakeskuksessa. Kymmenkunta ihmistä on saapunut seurakunnan Teatteri Betan pääsiäisnäytelmän harjoituksiin. Heidät ottaa vastaan tämän vuoden alussa työnsä Hyvinkään seurakunnassa aloittanut teatteriohjaaja Rosa Nyman.

Uusi näytelmä Toisen päivän iltana on Nymanin käsikirjoittama. Idean siihen hän sai Jaakko Löytyn samannimisestä klassikkokappaleesta.

Nyman jäi pohtimaan, mitä tuona toisena iltana oikein tapahtui. Siis Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välissä.

– Raamattu kertoo paljon pitkäperjantaista ja tapahtumista pääsiäisaamusta eteenpäin. Niiden välinen ajanjakso jää jotenkin pimentoon, Nyman sanoo.

”Meillä jokaisella on päiviä, jolloin kaikki tuntuu romahtavan. Kysellään, missä Jumala nyt olet, kun näin tapahtui.”

Lienee selvää, että tuona sapattina vallitsi syvä toivottomuus. Jeesuksen läheiset ja opetuslapset olivat menettäneet ystävänsä ja esikuvansa. Oltiin nollapisteessä.

– Näytelmä toimii vertauskuvana sille, että meillä jokaisella on päiviä, jolloin kaikki tuntuu romahtavan. Kysellään, missä Jumala nyt olet, kun näin tapahtui.

Roolihahmoihin syvennytään perusteellisesti

Harjoitukset pääsevät vähitellen käyntiin, kun rooliasut on saatu päälle puvustajan avustuksella. Ensin lämmitellään hiukan erilaisilla ohjaajan vetämillä harjoitteilla.

Kolmisen vuotta Teatteri Betassa aktiivisesti mukana ollut peruskoulun yhdeksäsluokkalainen Aapo Örn on näytelmässä kahdessa roolissa.

– Aluksi olen Filippus ja myöhemmin vaihdan enkeliksi. Hahmon vaihtuminen on hauskaa, mutta myös vaativaa, hän kertoo harjoitusten tauolla.

Örn nauttii suuresti teatterin tekemisestä.

– Isäni on ollut tässä teatterissa aikaisemin hyvin aktiivinen ja myös veljeni on ryhmässä mukana. Tämä on siis meidän perheen juttu.

Heidi Lappi on saanut näytelmässä vaativan roolin. Hän tuo näyttämölle Magdalan Marian.

– Olen innoissani, koska yleensä minulla on ollut paljon pienempiä rooleja. Viimeksi olin Juudas.

Lappi pitää siitä, että jo ennen varsinaisia harjoituksia syvennytään roolihahmoon.

– Keskustelemme ohjaajan kanssa, millainen persoona on kyseessä. Näyttelijältä vaaditaan paljon työtä, jotta hän oikeasti tutustuu hahmon koko elämänkaareen.

Heidi Lappi näkee teatterin hyvänä välineenä kertoa kristinuskosta.

– Sekä katsojana että näyttelijänä pääsee kokemaan ja käsittelemään monenlaisia asioita.

”Ilmapiiri on tosi rento.”

Teatteri Betaan tulee säännöllisesti mukaan myös uusia näyttelijöitä. Yksi heistä on Katja Kinnunen.

– Ajattelin, että jos tässä musiikkinäytelmässä pääsisi laulamaan. Pidän siitä paljon.

Kinnusella on kokemusta myös Helsingin Via Crucis -vaellusnäytelmästä, jossa hän on ollut mukana kaksi kertaa.

Kinnunen kertoo, että kokeneemmat Teatteri Betan näyttelijät ovat ottaneet hänet hyvin vastaan.

– Ilmapiiri on tosi rento. Tuntuu kuin olisimme olleet jo pitempään tekemisissä.

Tärkeintä on rakkaus teatteriin

Harjoitusten jälkeen istahdamme Rosa Nymanin kanssa juttelemaan siitä, millaista kirkkoteatteri on ja mistä lähtökohdista sitä tehdään.

Ohjaajan mukaan mikään ei onnistuisi ilman vapaaehtoisia näyttelijöitä.

– Näytelmissämme on mukana seurakunta-aktiiveja, mutta paljon muitakin. Betaan tulee ihmisiä, jotka yksinkertaisesti rakastavat teatteria ja haluavat tehdä sitä.

Ohjaajana Nyman kuuluu koulukuntaan, joka käy mielellään dialogia näyttelijöiden kanssa.

– Ohjattavat saavat kertoa minulle omia ajatuksiaan. Usein heiltä tulee hyviä huomioita.

Teatteri Betassa näyttelee myös ihmisiä, joiden side seurakuntaan on ohut.

– Toivon, että täällä heille tulee hyviä kokemuksia. Lyhyt, vapaaehtoinen alkurukous meillä on, mutta ketään ei tietenkään ruveta käännyttämään. Jokainen saa tulla sellaisena, kuin on.

Itseilmaisua ja johdatusta

Vantaalla syntynyt Nyman kertoo harrastaneensa jo pienestä pitäen eri taidemuotoja, erityisesti musiikkia ja tanssia.

– Kävin ryhmissä, joissa tehtiin aina myös erilaisia teatteriin liittyviä projekteja. Se puoli tuntui minusta luontevalta. Koin, että pystyn ilmaisemaan hyvin itseäni näyttelemällä.

Nyman on valmistunut musiikkiteatterin ammattilaiseksi ja opiskellut draamakasvatusta. Hän on tehnyt myös monenlaista opetus- ja koulutustyötä taideleireillä, kouluissa, päiväkodeissa ja kristillisten järjestöjen tilaisuuksissa.

Kun Rosa näki avoimena olevan Hyvinkään seurakunnan kirkkoteatteriohjaajan paikan, hän havahtui yhteen asiaan.

– Vaatimuksissa oli tosi monta sellaista kohtaa, joista minulle on kertynyt kokemusta. Ajattelen, että työurani on tavallaan valmistanut minua tähän tehtävään.

Nyman kiittelee suuresti edeltäjäänsä Antti Sevantoa, jonka hän on tuntenut jo pitkään.

– Antti on tukenut minua paljon siinä, että olen päässyt tähän työhön sisään.

Teatteri on ikivanha ja vahva väline

Rosa Nyman ei voi kilauttaa kollegalle ja kysellä neuvoja. Hän on nimittäin maamme ainoa seurakunnan palkkalistoilla oleva teatteriohjaaja. Hyvinkään seurakuntaan kyseinen virka on perustettu jo vuonna 2000.

Jouni Laine toimi kirkkoteatteriohjaajana Hyvinkäällä peräti 17 vuotta. Hänen kaudellaan kirkkodraamaa kehitettiin voimakkaasti ja näytelmät alkoivat olla yhä ammattimaisempia.

Kirkkoteatteri on tärkeä osa Hyvinkään seurakunnan toimintaa. Teatteri Betan vuosikalenterin runkona ovat pääsiäiseksi ja jouluksi tehtävät suuremmat esitykset.

– Niiden lisäksi teatterimme tekee monenlaisia lyhyempiä projekteja muun muassa kouluilla. Meillä on erikseen myös Nuorten Beta ja Lasten Beta.

Mietimme Nymanin kanssa, miksi kirkkoteatteri on jäänyt maassamme jonkin verran katveeseen. Teatteri on kuitenkin välineenä ikivanha ja voimakas. Sen avulla on mahdollista työstää vaikeitakin asioita.

– Minusta kirkkoteatteri ja kaikenlainen kirkkotaide on arvokasta sellaisenaan, mutta myös tehokas keino opettaa, herättää ajatuksia tai kommentoida.

Nyman arvioi, että teatteri antaa mahdollisuuden olla osa yhteisöä merkityksellisellä tavalla.

– Tämä näkyy muun muassa siinä, miten paljon Via Cruciksen kaltaiset ekumeeniset pääsiäisvaellukset vetävät eri kaupungeissa väkeä.

”Haluan olla rohkeasti kiinni tässä ajassa, kirkkoteatterin perinteitä kunnioittaen.”

Evankeliumi näkyy monin tavoin

Teatteriohjaaja Rosa Nyman ei peittele uskoaan. Hän haluaa tehdä teatteria, jossa evankeliumi näkyy. Tämä ei toki toteudu vain Raamattu-näytelmillä, vaan evankeliumista voi kertoa monella tavalla.

– Haluan olla rohkeasti kiinni tässä ajassa, kirkkoteatterin perinteitä kunnioittaen. Ja pyrin tietysti olemaan uskollinen myös omalle äänelleni taiteilijana.

Nyman ei näe kristillisen taiteen taipuvan kirkkoa pahasti jakavaan liberaalit-konservatiivit -kahtiajakoon.

– Pidän kirkkoteatteria enemmänkin yhdistävänä tekijänä. Siinä on nähtävillä koko elämän kirjo ja mahdollisuuksia on valtavan paljon.

Kirkkoteatteri on ehkä vähitellen saamassa lisää jalansijaa. Yksi merkki siitä on, että Riihimäellä pidettiin viime vuonna maamme ensimmäinen kirkkoteatterifestivaali.

Siellä oli esillä näytelmä, joka teki Rosa Nymaniin poikkeuksellisen suuren vaikutuksen.

– Britti Stepen Bathurstin Saarnaajan kirjaan perustuva monologi Elämä auringon alla oli rohkea ja uudenlainen teos. Siinä uskallettiin kiroillakin.

”Rajuus ei saa olla itseisarvo, mutta kirkkoteatterissa voi kyllä kertoa rajun tarinan.”

Kiroilun kanssa vähän samaan kategoriaan menee paljas pinta. Sitäkään harvemmin kirkkoteatterissa näkee.

Nymanin mukaan erilaisia tehokeinoja voi draamassa käyttää, mutta ei vain huomion herättämisen tai kohun tavoittelemisen takia.

– Rajuus ei saa olla itseisarvo, mutta kirkkoteatterissa voi kyllä kertoa rajun tarinan. Näyttämöllä voivat näkyä ihmisyyden kaikki puolet.

Nyman kertoo, että kirkkoteatterien näytelmissä vapaaehtoiset näyttelijät eivät kovin helposti halua esittää pahiksia, kuten vaikka henkilöä, joka huutaa pilkallisesti ristillä riippuvalle Jeesukselle.

– Mutta jotta joku asia voisi tulla näkyviin, pitää olla se toinenkin puoli.

Pois omasta kirkkokuplasta

Rosa Nyman iloitsee siitä, että Hyvinkään seurakunnassa häntä on alusta saakka rohkaistu kokeilemaan uusiakin asioita.

– Ajattelen, että ei tarvitse jäädä jumiin tiettyyn aikaan tai tiettyihin tapoihin. Nojaamme pitkään historiaan, mutta olemme kuitenkin tässä ajassa kiinni. Teatteria pyritään tekemään aina tuoreesti, uusilla silmillä.

Nyman uskoo, että teatterilla voisi olla jumalanpalveluselämällekin paljon annettavaa. Tietty draamallisuus voisi houkutella ihmisiä kirkkoon.

Nyman haluaisi myös entistä enemmän tehdä näytelmiä keikkaluontoisesti, ilman suuria lavasteita tai tekniikkaa. Kirkkoteatteri voisi hänen mukaansa näkyä entistä enemmän paikkakuntien toreilla ja turuilla.

– Omassa kirkkokuplassahan on turvallista olla, mutta muualle lähteminen tuo paljon mahdollisuuksia ihmisten tavoittamiseen.

Aviopari ei kilpaile keskenään

Rosa Nyman asuu perheineen Lohjalla, joka on Vivamon loma- ja kurssikeskuksen ansiosta tunnettu Kansan Raamattuseuran yhtenä keskeisenä paikkana.

– Mieheni Matias on Vivamon Raamattukylän johtaja ja vastaa siellä monipuolisesti musiikkinäytelmistä.

Matiaksen vanhemmat ovat puolestaan kristillisissä piireissä tunnetut Hannu ja Maija Nyman. Matiaksen veli on virtuoosimainen kitaristi Marzi Nyman.

Rosa kertoo, että hän ei mieheensä tutustuessaan tiennyt Kansan Raamattuseurasta tai Nymanin perheestä kovinkaan paljon.

– En juurikaan ajattele, kuinka kuuluisaan sukuun kuulun. Minusta Nymanit ovat ihania. Heidän joukostaan löytyy paljon luovuutta.

Kahden kirkkoteatteriohjaajan perheessä puolisot tukevat toisiaan työssä ja muutenkin.

– Matias on teatteriin liittyvissä käytännön tekniikka-asioissa paljon minua pätevämpi. Minulla taas on häntä paremmin hallussa esimerkiksi näyttelijäntyön opettaminen ja improvisaatio.