160 vuotta sitten syntynyt I. K. Inha toi Vienan Karjalan suomalaisten tietoisuuteen valokuvillaan. Häntä 10 vuotta nuorempi Samuli Paulaharju dokumentoi kesälomillaan seikkaperäisesti alueen kulttuuria ja julkaisi esimerkiksi kirjan syntymään, lapsuuteen ja kuolemaan liittyvistä tavoista ja uskomuksista Vienassa. 2000-luvun kuvat kertovat, että Vienan sydän sykkii yhä sen asukkaissa, jotka kantavat alueen kulttuuriperintöä.

Valokuvaaja, kirjailija ja toimittaja Into Konrad Inha ja hänen matkatoverinsa kielentutkija Kusti Karjalainen kulkivat vuonna 1894 pitkin Vienan Karjalan metsiä ja niittyjä pääosin jalan.

He viettivät matkallaan viisi pitkää ja raskasta kuukautta ja toivat mukanaan 218 lasilevykuvaa, jotka kertovat meille, millainen tarunhohtoinen Vienan Karjala tuolloin oli.

Omien matkojeni kesto yli sata vuotta myöhemmin on ollut keskimäärin vaatimattomat viisi päivää, ja digikameralla näppäilen enemmän kuvia päivässä kuin nuo kaksi mestaria koko matkansa aikana.

Inhan kuvista välittyy kuitenkin jotain, mitä miljoonat nykyajan valokuvat eivät aina onnistu vangitsemaan: aitous, syvyys ja ihmisten tarinat.

Varjele vakainen Luoja Vienan kulkijat

Konrad Into Nyström (1865–1930) syntyi Virroilla 160 vuotta sitten suuren perheen yhdeksäntenä lapsena. Hän vaihtoi sukunimensä Inhaksi sisarensa Inha Lusiinan muistoksi.

Inha oli nimensä mukaisesti intohimoinen ja intomielinen mies, jolla oli poikkeuksellista rohkeutta ja määrätietoisuutta. Hänen kiinnostuksensa kaikkeen uuteen ja halunsa oppia ja nähdä maailmaa inspiroi monia perässä tulevia.

Inha oli paitsi taiteilija ja sanomalehtimies myös suomentaja, luonnonsuojelija, kartanpiirtäjä ja sivistynyt kulkuri.

Karelianisteista puhutaan usein yltiöromanttisina matkaajina, jotka 1800-luvun lopulta lähtien etsivät Vienasta runojen luvattua maata.

Vaikka vuosikymmenet ovat välissä, tunnen I. K. Inhan kaipuun itsessäni. Tunnistan tunteen, jonka hän sanoitti: ”Siellä se levisi tuo runon luvattu maa, Uhtuat, Vuokkiniemet, Kalevalan parhaat laulumaat, sinne minun piti vielä päästä!”

Tie voi olla nykyään hiukan parempi kuin Inhan päivinä, mutta silti Vienassa matkatessa tuntee itsensä usein pieneksi ja nöyräksi. Kalevalan sanat Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala nousevat mieleeni kuin itsestään.

Inhan ja muiden karelianistien työt ovat jääneet elämään. Meistä 2000-luvun kulkijoista maailma tuskin muistaa ketään, sillä valokuvia on kaikkialla.

Kuvat siltana menneisyyteen

Ensimmäisestä Vienan Karjalan matkastani on kulunut neljännesvuosisata. Nähtyäni isäni ottamia kuvia Vienasta sisälläni syttyi tunne: Tuonne minunkin on päästävä!

”Vienan ihmisten tarinat ovat kuin jo lähes kadonneiden runojen säkeitä.”

Tuo alkuvoimainen kaipaus, joka oli isänikin sinne vienyt, sai minut liikkeelle. Jokainen kylä ja jokainen tapaamani ihminen on jättänyt jälkensä. Alkuun päästyäni tein Vienaan parikymmentä matkaa ja löysin joka kylästä heimolaisiani, Vatasia.

Vienan ihmisten tarinat ovat kuin jo lähes kadonneiden runojen säkeitä. Niitä olen halunnut tallentaa kuviini, jotka ovat kuin siltoja menneeseen.

Miihkali Perttunen, viimeinen suuri runonlaulaja, on Inhan kuvien ansiosta jäänyt elämään runolaulun symbolina. Kun näin Vuokkiniemessä Miihkalin patsaan, hänen tarinansa heräsi mielessäni eloon. Siinä hän istui, sokea mestari, katsellen näkymätöntä, menneisyyttä ja tulevaisuutta samaan aikaan.

Santra Remsujevan tuvassa pääsin konkreettisesti kosketuksiin kadonneeksi kuvittelemani maailman kanssa. Hänen laulunsa avasivat silmieni eteen sukupolvien ketjun, ja ymmärsin, etten ollutkaan niin kaukana heistä. Vienan Karjalan laulu ja muisto elävät yhä.

Inhan matka vuonna 1894 synnytti upean matkakirjan Kalevalan laulumailta ja valokuvanäyttelyn, jotka kuuluvat karelianismin merkittävimpiin saavutuksiin. I. K. Inha oli ensimmäinen moderni suomalainen valokuvataiteilija, jonka työt kuljettivat valokuvataiteen uusiin ulottuvuuksiin.

Valokuva oli monilahjakkaan kulttuurimiehen suurin rakkaus ja ilmaisuväline, joka ylitti sanojen rajat. Juuri valokuvan kautta hän näyttäytyy meille myöhemmille sukupolville aidommillaan: taiteilijana, tutkijana ja ihmisenä, joka osasi katsoa maailmaa tarkasti.

Kansanperinteelle omistetut kesälomat

150 vuotta sitten Kurikassa syntynyt Samuli Paulaharju (1875–1944) oli myös kulttuurivaikuttaja, jonka työtä leimasi syvä rakkaus kansanperinteeseen ja sen vaalimiseen.

Hän opetti Oulussa kuuromykkäin koulussa käsityötaitoja, mutta kulki kaikki kesälomansa yli 40 vuoden ajan eri puolilla Suomea, Karjalaa, Vienaa ja Inkerinmaata sekä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Kuolan Lappia.

”Ajatus siitä, että taaksepäin ei saa katsoa, ettei vainaja ikävöisi kotiinsa, tuntuu erityisen koskettavalta.”

Hän haastatteli ihmisiä, keräsi kansanperinnettä sekä piirsi ja valokuvasi rakennuksia, esineitä ja ihmisiä. Muistiinpanoistaan hän julkaisi yhteensä 21 kirjaa, joissa kuvattiin erityisesti Vienan Karjalan, Pohjois-Suomen ja saamelaisten kulttuuria.

Lisäksi hän kirjoitti lukuisan määrän artikkeleita eri lehtiin ja kokosi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon yli 65 000 muistiinpanoa ja 4000 sivua kansatieteellisiä kertomuksia.

Paulaharjun yli 40 vuotta kestäneet kesälomamatkat kertovat syvästä omistautumisesta. Hänen teoksensa piirtävät esiin kulttuurisen kartan mutta myös paljon yksityiskohtia. Hän näki vanhojen rakennusten hauraan kauneuden ja dokumentoi ihmisten arkea.

Itselleni erityisen vaikuttavia ovat olleet hänen tutkimuksensa Vienan Karjalasta ja kertomukset syntymään ja kuolemaan liittyvistä perinteistä.

Hautajaismenojen yksityiskohdat paljastavat syvän kunnioituksen elämän mysteeriä kohtaan – ja ehkä myös pelon siitä, mitä elämä rajan tuolla puolen voi olla.

Hautajaiskulkue etenee hitaasti ja hiljaisesti, pysähtyen veräjillä. Se on kuin rituaali, jossa jokainen askel on täynnä merkitystä. Ajatus siitä, että taaksepäin ei saa katsoa, ettei vainaja ikävöisi kotiinsa, tuntuu erityisen koskettavalta.

Paulaharju ei pelkästään dokumentoinut kansanperinnettä. Hänen kirjoituksensa ovat ikkunoita menneisyyteen myös sydämen syvimmällä tasolla.

Lähteitä:

Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Ismo Kajander: I. K. Inha valokuvaaja 1865–1930; Aamu Nyström: I. K. Inha – Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä; I. K. Inha: Kalevalan laulumailta; Maija Myllykangas: Virtain Jäähdyspohjan kylälehden I.K. Inha- teemasivut; Samuli Paulaharju: Syntymä, lapsuus ja kuolema – Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia.