Kova elämänkoulu auttoi Helka Pärssistä löytämään tavan elää itsensä kokoista ja arvojensa mukaista elämää. Mehiläistarhaajana ja omavaraistelijana hän tuottaa nyt kauneutta, makeutta ja terveyttä itselleen ja muille. Kokemusta omavaraisuudesta on jo kolmenkymmenen vuoden ajalta.

Pärssisten pihalta Espoon Kauklahdesta löytyy suurin osa ensi vuoden ruokalistasta: sipulia, purjoa, porkkanaa, selleriä, palsternakkaa, kurpitsaa, papuja, yrttejä, hernettä, marjoja, viinirypäleitä, omenaa, päärynää. Omat kanat tuottavat munia ja kukoista saadaan lihaa pakkaseen. Pihan jokainen neliö on hyötykäytetty niin, että jalansijaa saa hakea.

Suurin intohimo Helkalle ovat kuitenkin mehiläiset. 30 pesää tuottaa hunajaa myytäväksi asti. On rauhallisia pesiä, joita on ihana hoitaa, ja huonosti kasvatettuja pesiä, joista löytyy ”kauheita petoja”. Iltaisin unta odotellessaan hän ei laske lampaita vaan mehiläisiä.

Varsinaiseksi elämäntavaksi omavaraistelu muuttui Helka Pärssisen elämässä totaalisen loppuunpalamisen ja vakavan sairastumisen myötä. – Ihmisellä on vain yksi elämä. En enää halua tehdä asioita, jotka vievät voimia, vaan elää elämää, joka antaa niitä.

Jutun kirjoitti Erja Saarinen ja kuvasi Jukka Granström.