Puhuttaessa vapaaehtoistoiminnasta tarkoitetaan yleensä palkatonta, omasta tahdosta tapahtuvaa, organisoitua yhteisten asioiden edistämistä tai niiden ihmisten auttamista, jotka eivät kuulu perheeseen tai lähipiiriin. Tutkimusten mukaan puolet suomalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan vuosittain.
Ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä usein kolmannen sektorin yhteisöissä. Ensimmäisen sektorin muodostavat yritykset, toisen valtio ja kunnat, kolmannen sektorin erilaiset organisaatiot, kuten kirkot, seurakunnat ja erilaiset järjestöt.
Henrietta Grönlund on Helsingin yliopistossa työskentelevä Suomen ensimmäinen kaupunkiteologian professori. Hän on tutkinut uskonnollisten yhteisöjen, järjestöjen ja yksityishenkilöinä toimivien ihmisten arvoja, motiiveja ja toimintaa vapaaehtoistoiminnan kentällä.
Grönlund tarkastelee vapaaehtoistoimintaa laajana ilmiönä, joka saa monenlaisia muotoja.
– Sanon usein, että auttaminen on ihmiskunnan ensimmäinen sektori. Ennen kuin meillä on ollut mitään yrityksiä, valtioita tai organisaatioita, meillä on ollut ihmisiä, jotka ovat toimineet yhteisöissä toisiaan auttaen.
Suomalaisten vapaaehtoistoiminnan taustalla korostuvat arvot, sanoo Grönlund. Arvot kertovat mihin uskomme ja mikä mielestämme on oikein ja hyvää. Ne ohjaavat ihmisten valintoja ja toimintaa.
– Tutkittaessa vapaaehtoistyötä ja ihmisten arvoja, painottuvat usein toisiin ihmisiin suuntautuvat arvot, kuten hyväntahtoisuus ja niin sanottu universalismi eli halutaan miettiä yhteistä hyvää laajasti. Tärkeänä nähdään se, että kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla ja planeetta voisi hyvin.
GRÖNLUND INNOSTUU kertoessaan, miten valtavasti vapaaehtoistyöllä on hyviä vaikutuksia: se lisää onnellisuuden, elämän mielekkyyden ja merkityksellisyyden kokemusta sekä mielenterveyttä ja fyysistä terveyttä, pidentäen jopa ihmisen elinikää.
– Se on joku evoluutiossa kehittynyt lajiominaisuus. Ihmislajin selviytymiselle on ollut hyväksi, kun ihmiset ovat auttaneet toisiaan. Jopa aivojemme mielihyväkeskukset reagoivat siihen, kun autamme muita.
Henrietta Grönlund kertoo Martti Lutherin vaikutuksen näkyvän suomalaisessa hyvän tekemisen kulttuurissa vaatimattomuutena. Lutherin mukaan hyvät teot ovat Jumalan lahjaa: ne eivät ole ihmisen tekoja, vaan Jumala on saanut ihmisessä aikaan halun tehdä hyvää muille. Tämä ajatus on jäänyt elämään suomalaisten keskuuteen niin, että hyvät teot eivät ole meidän tekojamme, eikä niillä pidä kerskailla.
– Toisin on vaikkapa Yhdysvalloissa, siellä ei ole mitään vaatimattomuutta. Kulttuurilaitosten ja sairaaloiden seinillä näkyvät suuret kasvokuvat ja nimet heistä, jotka ovat lahjoittaneet laitoksille suuria summia. Kuva ja nimi pienenevät summan pienentyessä.
Kaupungistuminen ja sosiaalinen media ovat vuosien kuluessa muuttaneet ihmisten käyttäytymistä. On kehittynyt neljäs sektori, vapaamuotoinen kansalaisaktivismi, jossa ihmiset itseorganisoituvat sosiaalisessa mediassa toimimaan omatoimisesti jonkin asian vuoksi.
Grönlund näkee itseorganisoituvan vapaaehtoistoiminnan nousevana trendinä, vaikka organisoitua vapaaehtoistoimintaa on tulevaisuudessakin. Kollektiivisia tavoitteita ja yhteisölähteisyyttä on suomalaisessa yhteiskunnassa aiempaa vähemmän.
– Tulevaisuudessa ihmisten voi olla vaikea sopeutua siihen, että sanotaan ”tässä on sulle tehtävä, ota tai jätä”, vaan ihmiset haluavat ajatella ja tehdä itse, Henrietta Grönlund sanoo.
LAHDEN LAUNEEN KIRKOLLE kokoontui kirkkoherra Heikki Pelkosen johdolla vapaaehtoisten miesten tiimi tammikuun alkupuolella. Toiset miehistä ovat mukana seurakunnan työntekijöiden organisoimassa toiminnassa, kuten messuavustajina, toiset kokoontuvat omatoimisesti ilman työntekijän läsnäoloa. Omatoimiset ryhmät ovat syntyneet kysynnästä ja auttamisen halusta.
Veijo Vierumäki on toiminut miestiimissä 19 vuoden ajan ja vetänyt muun muassa puutyöryhmää seurakunnan tiloissa. Verstaalla tehdään linnunpönttöjä, ja sieltä voi tilata vaikka omaan tarpeeseen mitoitetun saunajakkaran.
– Kaikki rahat mitä puutöistä saamme, lahjoitamme jonnekin, esimerkiksi muutaman lastenkodin toiminnan tukemiseen, Vierumäki sanoo.
Miehet ovat huomioineet lapsia muutenkin. Launeen miesryhmän pystyttäessä joitakin vuosia sitten Lohjan Vivamossa Lastenkirkkoa, Vierumäki ajatteli, että Launeelle on tehtävä samanlainen.
– Kun sunnuntaisin jaoin virsikirjoja kirkkoon tuleville ihmisille, toivoin, että meillä olisi huomattavasti enemmän lapsia ja nuoria jumalanpalveluksissa. Asialle oli tehtävä jotain.
Miehet rakensivat lasten mitoille sopivan kirkon kirkkoherra Pelkosen annettua suostumuksensa.
– Ilmoitin seurakunnalle, että se ei saa taloudellisesti tukea meitä, miestiimin on hoidettava tämä tehtävä itse. Sitten etsimme lahjoittajia. Esimerkiksi suurimman osan puutavarasta lahjoittivat meille hollolalaiset maanviljelijät, mistä heille suuri kiitos.
Veijo Vierumäki kertoo, että miestiimin kansainvälinen tehtävä on tänä vuonna Ukrainan avustaminen. Tarkoituksena on kerätä sata banaanilaatikkoa täyteen muun muassa vaatteita eri ikäisille sekä muita tarvikkeita.
MIESTIIMIN KAHVINKEITTORYHMÄSSÄ työskentelevän Aatos Kunnaksen mielestä on tärkeää, että lapsille kerrotaan Jeesuksesta jollakin tavalla ja hän näkee, että Lastenkirkko on siihen yksi sopiva toimintatapa. Hän sanoo itse pitäneensä kotipyhäkoulua lapsille neljänkymmenen vuoden ajan.
Kunnas kertoo toimineensa myös arkun hautaansaattajien ryhmän yhdyshenkilönä sen perustamisesta lähtien.
– Ryhmä perustettiin 8─10 vuotta sitten, koska sille oli kysyntää. Kun omaiset ilmoittavat, että heillä ei ole yhtään arkun kantajaa tai heitä ei ole tarpeeksi, niin minulle soitetaan, kokoan miehet ja tulemme paikalle.
Reijo Salonen sai idean rakentaa miesryhmän kanssa nettiin sivuston miestenilta.fi, jotta miehet löytäisivät Launeen seurakunnan miehille järjestämät tapahtumat. Nykyisin seurakunnat ympäri maan voivat ilmoittaa miesten tapahtumia sivuston kalenteriin ja kartalle.
Kirkkohallituksen asiantuntijan Irene Nummelan mukaan Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimi 78 000 vapaaehtoista vuonna 2022.
Kirkon vapaaehtoistoimintaa on kehitetty vuosikymmenien aikana. Kirkkohallitus on tuottanut 2000-luvulla useita julkaisuja seurakuntien vapaaehtoistoiminnan uudistamiseksi. Viimeisimpiä ovat netistäkin löytyvät Jokainen on osallinen -asiakirja ja Tasavertaisina ja osallisina -loppuraportti.
Kirkko on olemuksellisesti yhteisö, Kristuksen ruumis, jossa on eri jäseniä. Kasteen ja ehtoollisen kautta seurakuntalaiset on kutsuttu Kristuksen ja toistensa yhteyteen. Tämä teologinen näkemys on otettu Jokainen on osallinen -asiakirjaan kirkon vapaaehtoistoiminnan perustaksi. Vapaaehtoistoiminta nähdään siten osana kirkon olemusta.
– Kirkon perustehtävä on kutsua ihmisiä osallisuuteen ja yhteyteen. Kirkon tehtävänä on myös tarjota ihmisille mahdollisuus antaa omaa aikaansa ja osaamistaan seurakunnan yhteiseen käyttöön.
Lisäksi kirkon vapaaehtoistoiminnan taustalla ovat kirkon yhteisen strategian arvot usko, toivo ja rakkaus.
– Jumalan luomana jokainen ihminen on arvokas. Kirkon vapaaehtoistoiminnan arvoiksi on valittu kristillinen usko ja lähimmäisenrakkaus, tasavertaisuus, vastuullisuus ja laadukkuus, Nummela sanoo.
VAPAAEHTOISTOIMINTA ON jaettu Jokainen on osallinen -asiakirjassa kolmeen eri osa-alueeseen: organisoidut vapaaehtoistehtävät, omaehtoinen toiminta sekä luottamushenkilötoiminta. Monet kirkon eri toimialojen organisoidut vapaaehtoistehtävät, kuten toimiminen isosena rippileirillä, kuorolaulajana tai lähetyspiirissä, liittyvät kirkkolaissa määriteltyihin seurakunnan tehtäviin.
Irene Nummelan mukaan myös omaehtoisella toiminnalla on kirkossa pitkät perinteet. Monessa seurakunnassa on annettu elintilaa niille, jotka ovat olleet oma-aloitteisia ja halunneet toimia seurakunnan yhteydessä ilman seurakunnan työntekijän ohjausta.
– Seurakuntalaisilla on paljon käyttämättömiä voimavaroja, jotka löytyvät, kun annetaan avaimet, tilaa ja luottamusta.
Perinteisesti seurakunnissa on toiminut itseorganisoituneita raamattu- ja rukouspiirejä sekä erilaisia keskusteluryhmiä ja käsityökerhoja.
– Usein omaehtoinen toiminta lähtee siitä, että jokin asia on henkilökohtaisesti tärkeä ja ihminen haluaa toimia sen parissa.
Tänä päivänä Irene Nummelan mukaan löytyy myös uudenlaista omaehtoista toimintaa, jollaista ei ole seurakunnissa aiemmin ollut, kuten Äijäkuppilaa, meditoivia hartausryhmiä, monenlaisia jumppapiirejä ja Helppi Läksykerhoa.
Tulevana kesänä Tampereella pidettävien Kirkon juhlien ohjelmassa yhtenä teemana on omaehtoinen vapaaehtoistoiminta. Mitä uutta silloin on tarjolla?
– Tulemme julkaisemaan uuden työpajamallin vapaaehtoistoiminnan kehittämiseksi seurakunnissa. Mallia voi käyttää erityisesti sellaisten nuorten kanssa, jotka eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa, Nummela kertoo.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä