Arvio: Paavo Ruotsalaisesta kertova Herääminen on kohteensa näköinen ooppera

Jos pyytää oopperan Paavo Ruotsalaisesta, saa oopperan Paavo Ruotsalaisesta. Ei universaalia heräämiskertomusta, ei historiatonta tarinaa, saati yleisuskonnollista oopperaa. Kokonaan toinen kysymys on: haittaako se?

Uutuusooppera Herääminen on tilattu osaksi Reformaation 500-vuotisjuhlaa ja se sai kantaesityksensä 30.3. myös osana Suomi 100 -juhlintaa. Libretto oli tilattu nykyisin Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajana työskentelevältä Jaakko Heinimäeltä. Säveltäjäksi oli pyydetty monia teatteriesityksiäkin säveltänyt Maija Ruuskanen.

Herääminen kestää tunnin, ja siinä käydään läpi kolme Paavo Ruotsalaisen elämää hallinnutta teemaa: omavoimaisuus, luhistuminen ja armon löytyminen. Mitään suuria yllätyksiä musiikki tai teksti ei tarjoa, molemmat kulkevat melko perinteisiä polkuja. Perinteessä kiinni oleminen luo perusturvaelementit taaten onnistumisen, mutta itse olisin kaivannut enemmän rohkeutta, lähes kaikessa.

***

Teos on sävelletty saksofoneille, huilulle ja lyömäsoittimille. Kuoro on suuri, ja solisteja vain yksi. Akateemisen Saksofonikvartetin luoma sointimaailma yhdistettynä koko ajan laulavaan – pääosin naiskuoroon – on kiinnostava. Jossain kohtaa huomaa kaipaavansa ”enemmän bassoa”, mutta tämän sointimaailman valintaa puoltaa muun muassa se, että nimenomaan naiset kirkastavat Paavolle armon syvimmän olemuksen.

Marjukka Riihimäen johtama Philomela-kuoro on loistava. Siitä näkyy, että se on tottunut näyttämölliseen esiintymiseen ja sen varaan Juulia Tapola onkin voinut rakentaa erinomaisen ohjauksensa. Musiikkiteatteri Kapsäkin esitystila on todella rajallinen. Kuoro on vuoroin Paavo Ruotsalaisen kontaktipinta, vuoroin tämän tuntojen heijastuma. Välillä väkijoukko vahvistuu myös Herännäisnuorten kuoron muutamalla laulajalla.

Baritoni Jussi Lehtipuu tekee loistavan Paavon roolin. Tunnissa käydään läpi vain suuria tunteita, ja ne Lehtipuu osaa ilmaista niin laulullaan kuin teoin. Vähässä tilassa onnistutaan luomaan suuria saarnakohtauksia, sekä vaikuttavat Paavon oman voimain tunnon osoitukset.

***

Ytimissä ollaan, kun tekstissä ja lavalla jyskytetään: ”Tunge itses sisälle / ahtaan portin lävitse / tunge vaikka väkisin / itses taivaan riemuihin.” Paavon pitäisi kiivetä taivaaseen armon rappusia pitkin, mutta oma armottomuus saa tikkaat pettämään alta. Paavon saarna sinänsä sopisi hyvin nykyaikaankin, mutta sekin pysyy ajassaan.

Tapola puolestaan johdattelee näyttämötapahtumia pikkuhiljaa aikaamme kohti. Körttihuivit vaihtuvat Herättäjä-yhdistyksen logoilla spreijattuihin huppareihin, ja oman aikamme raukat lämmittelevät autonrengasnuotioilla Paavon etsiessä armoa. Kun kaikki on käyty läpi, kuoro naulaa herännäisyyden ytimen lauseisiin: ”Sanat loppuun kuluneet ovat yöhön kadonneet. Sanat loppuu, armo jää”.

Risti pystytetään, vaatteet on vaihdettu nykyaikaisiksi, kuoro on iloinen, Paavo on iloinen. Sanallinen pilkkalaulu entiselle voimamiehelle vääränlaisine saarnavärkkeineen ei ole sitä musiikissa eikä ohjauksessa.

Vasta viimeisessä taitteessa Ruuskanen uskaltautuu irrottelemaan sävelmiensä kanssa teemoja, perinnettä ja omaa sävelkieltään taidokkaasti risteyttäen. Muun muassa Mitä multa silloin puuttuu -virsi herää uudeksi ja kiinnostavaksi! Finaalin avaavan ”Uskoksi riittää aavistus” -aarian tapaisia sävellyksiä olisi kuunnellut mieluusti enemmän.

Myös taidokkaat teemojen risteyttämiset kuvaavat lopun kuorokohtauksissa sitä, että tie tuohon pisteeseen ei ole ollut sileä, eikä tule sitä myöskään olemaan, vaikka ooppera päättyykin seesteisiin tunnelmiin.

***

Tunnin mittaisena, tälle kokoonpanolle tehtynä ja näin ohjattuna Herääminen on erinomainen nykyajan kurkistus Paavo Ruotsalaiseen – erityisesti jos herännäisyyden perusajatukset ovat selvillä. Musiikki on helposti lähestyttävää, melodiat jäävät mieleen. Paavo Ruotsalainen oli yksi Suomen kirkollisen elämän suurista reformaattoreista ja siksi hänestä tehty ooppera toimii erinomaisesti reformaation juhlavuonna.

Oopperan voi seuraavaksi nähdä Turussa Kirkkopäivillä toukokuussa.

Herääminen-oopperan 
kantaesitys Musiikkiteatteri

Kapsäkissä Helsingissä 30.3. Seuraava esitys sunnuntaina 9.4. kello 14.

Kuva: Tuomas Uusheimo. Baritoni Jussi Lehtipuu tulkitsee vaikuttavasti nimiroolin Paavo Ruotsalaisesta kertovassa oopperassa ”Herääminen” helsinkiläisessä Musiikkiteatteri Kapsäkissä.

Lue myös:

Paavo Ruotsalaisen kilvoittelusta kuoro-ooppera

Edellinen artikkeliMysteerikuva: Minkä rakennuksen harjannostajaiset?
Seuraava artikkeliDiakiin runsaasti hakijoita – myös kirkollinen koulutus kiinnosti viimevuotista enemmän

Ei näytettäviä viestejä