Arvio: Kirkko-ooppera yhdistää modernin musiikin sananjulistukseen

Pääsiäisen kynnyksellä Kuopion tuomiokirkossa kantaesitettiin Matti Heinisen säveltämä Rakkauden ateria -ooppera, jonka päähenkilöt ja teksti ovat Uudesta testamentista ja teemat kristinoppia. Teos ei ole perinteinen pääsiäisnäytelmä. Kärsimyksen sijaan se kuvaa viimeistä ateriaa ja jäähyväiskeskusteluja, joissa Jeesus jättää perintönsä opetuslapsille.

Produktiota esitetään kirkoissa, ja sen ovat tuottaneet yhteistyössä Suomalainen Kamariooppera ja Luterilaisen Kulttuurin Säätiö. Ooppera syntyi taidemuotona samalla vuosisadalla kuin reformaatio. Luterilaisen Kulttuurin Säätiön puheenjohtajan ja teoksen teologisen asiantuntijan piispa Jari Jolkkosen mukaan se ajoitettiin tietoisesti reformaation merkkivuoteen.

Rakkauden ateria perustuu Lutherin mielievankeliumiin, teologisimpana pidettyyn evankeliumitekstien kuopukseen, Johanneksen evankeliumiin. Librettoon otettuun kolmeen lukuun mahtuu melkoinen määrä teologiaa ja kristillistä perussymboliikkaa. Muun muassa jalkojen peseminen, kavaltajan paljastaminen, uuden rakkauden käskyn antaminen, Totuuden Hengen julistaminen ja kuvaus viinipuun oksista.

Pääosissa ovat Jeesus ja hänen lähimmät ystävänsä. Baritoni Kristian Lindroosin Jeesus on kaunis ja lempeä, opetuslapsissa on myös särmää: epätoivoa, epävarmuutta ja riippuvaisuutta. Erityisesti Pietarin roolin laulava Ossi Jauhiainen on riipaiseva häilyvänä kirkon tulevana kalliona.

Esityksessä kuullaan urkuja, käsikelloja ja lyömäsoittimia, upeita laulunopiskelijoita ja Jorma Hynnistä, jonka kanssa yleisö pääsee veisaamaan yhdessä. Musiikki on niukkaa, harmonioita on säästeliäästi ja erilaisia muita ääniä paljon. Opetuslasten kuoro esimerkiksi suhisee ja hyrisee vaikuttavasti.

Lavasteena on Leonardo da Vincin 1490-luvulla maalaama Pyhä ehtoollinen, joka kuvaa kiihkeää hetkeä kavaltajasta kuulemisen jälkeen. Maalaus tunnetaan nykyisin myös kysymyksestä, onko Jeesuksen vasemmalla puolella istuva sittenkään mies vai kenties Magdalan Maria. Teoksessa on tähän hentoinen viittaus, kun yhden opetuslapsen rooliin on valittu nainen.

Kun ehtoollinen on nautittu, Jeesus komentaa oppilaitaan kuin tulevia seurakuntiaan: Me lähdemme nyt täältä! Silloin da Vinci kääntyy ja näyttämön tausta muuttuu verenpunaiseksi. Alttarilta on aina noustava ja lähdettävä maailmaan, yhteiseen hetkeen ei voi jäädä.

***

Teos kantaesitettiin huhtikuun alussa Kuopiossa, ja se nähtiin myös Espoossa Tapiolan kirkossa. Jäljellä ovat esitykset Kouvola Keskuskirkossa 25.5., Mäntsälän kirkossa 28.5. ja Kuopion Tuomiokirkossa 7.7. osana Nilsiän herättäjäjuhlia.

Teoksen on säveltänyt Sibelius-Akatemiasta vastavalmistunut säveltäjä Matti Heininen, mentorinaan professori Veli-Matti Puumala. Jeesuksen roolin esittää baritoni Kristian Lindroos (Lappeenrannan laulukilpailun voittaja 2016). Opetuslasten kuoro koostuu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kuopion-yksikön opiskelijoista valmentajanaan lehtori Heikki Liimola, joka myös johtaa esityksen.

Esityksen kertojana, Johanneksen roolissa nähdään produktion taiteellinen johtaja professori Jorma Hynninen. Teoksen tuottaa toiminnanjohtaja Risto Hirvonen (Suomalainen Kamariooppera). Sävellys Matti Heininen, libretto Raamatun pohjalta Veera Airas, musiikin harjoitus ja johto Heikki Liimola, ohjaus Veera Airas.

Solistit Kristian Lindroos, Jorma Hynninen, Ossi Jauhiainen, Jukka Romu. Urut Jan Lehtola, lyömäsoittimet Jerry Piipponen, käsikellot Seppo Kirkinen.

Kuva: Markku Pihlaja. Jeesuksen roolin laulaa Kristian Lindroos.

Lue myös:

Kuopiossa juhlistetaan reformaation merkkivuotta kirkko-oopperalla – Aihe Johanneksen evankeliumista

Edellinen artikkeliKirkolliset kunniamerkit arkkitehti Juha Leiviskälle ja kirkkoneuvos Risto Cantellille
Seuraava artikkeliKirkkohallitus esittää seurakuntavaalien lykkäämistä pois isänpäivältä

Ei näytettäviä viestejä