Arvio: Heretic on uskontonäyltään kummitusjunan ja vuoristoradan risteytys

Hugh Grant. Kuva: Kimberley French /Scanbox Entertainment.

Muistatko englantilaisen romanttisista komedioista erityisen hyvin tunnetun elokuvatähti Hugh Grantin? Ovatko hermosi hyvässä kunnossa? Haluatko kuulla maanisen viidentoista minuutin luennon abrahamilaisten uskontojen yhteisestä alkuperästä Grantin pitämänä? 

Jos vastaat kyllä kaikkiin kolmeen edellä olevaan kysymykseen, sinun kannattaa katsoa marraskuussa Suomen elokuvateattereihin saapunut The Heretic – Epäuskoinen. Kiittäviä arvioita maailmalla kerännyt elokuva on kummallinen sekoitus kauhua, mustaa komediaa ja uskontoja monipuolisesti tarkastelevaa keskusteluelokuvaa. 

Juoni itsessään on simppeli: kaksi viatonta ja hyväntahtoista mormonityttöä suorittaa saamansa lähetystehtävää ja kolkuttaa puheliaan herra Reedin ovelle. Hurmaava herra Reed kutsuu nuoret naiset sisään keskustelemaan kunnolla uskonasioista ja muutamassa minuutissa tunnelma muuttuu tyystin. Kohteliaasti alkanut dialogi muuttuu merkilliseksi psykologiseksi peliksi, missä herra Reed arvioi ja sättii uskoa ja uskontoja pakottaen naiset puolustuskannalle. 

Amerikkalaiseen tapaan mukaan on mahdutettu valitettavasti myös säikäytyksiä sekä tarpeetonta väkivaltaa, mutta ne on helppo ohittaa. Varsinaista antia on elokuvan dialogi. Kaikkiin maailmanuskontoihin syventynyt Reed on katkeroitunut ja näkee uskonnot vain ja ainoastaan kontrollin välineinä. On yksi uskonto – valta, kuuluu paatuneen pessimistin uskontunnustus. 

Kärkevin uskontokritiikki on kirjoitettu elokuvan henkisesti sairaimman hahmon suuhun

HIVENEN TARPEETTOMAN lisäjuonen elokuva saa kuolemanrajakokemusten pohtimisesta ja havainnoillistamisesta. Sille tielle tuskin kannattaa kenenkään uskontoaiheisten kauhuelokuvientekijäin enää mennä mahtavan ranskalaisen Marttyyrit-elokuvan (2008) jälkeen. Elokuvan keskeinen kysymys liittyy kahteen elokuvassa nähtävään oveen: valitako usko vai epäusko? Ja voiko ihminen edes tehdä tällaista valintaa?

Elokuvan uskontokäsitystä voisi ensikatsomalta moittia mustavalkoiseksi, mutta se ei tee oikeutta polveilevalle käsikirjoitukselle. Vai mitä siitä tulisi ajatella, että kärkevin uskontokritiikki on kirjoitettu elokuvan henkisesti sairaimman hahmon suuhun? 

Elokuvaharrastajapappi Tuomas Hurme kirjoittaa Vartija-lehdessä, ettei ”Heretic sorru ei sorru yksinkertaiseen uskonnon demonisoimiseen, vaan tarjoaa monikerroksisen kuvan hengellisestä taistelusta ja yksilön vakaumuksesta.” Hurme on oikeassa. Jos oikein teologisoida tahdotaan, liikkuvat toisen mormonitytön ratkaisut paikoin Miguel de Unamunon Pyhän miehen uhrin teemoissa. Mutta enempää ei sovi paljastaa: katsoo, ken uskaltaa.

Heretic. Ohjaus Scott Beck, Bryan Woods. 1t 51min.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliVihille viidessä minuutissa – Porvoossa se on nyt mahdollista
Seuraava artikkeliOulun metropoliitta Elia on Suomen ortodoksisen kirkon uusi arkkipiispa

Ei näytettäviä viestejä