Psykologi ja tietokirjailija Arto Julkunen kuuli Myrttilaakson uskonyhteisöstä sattumalta ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten vieraillessaan Kuopion Vehmersalmella. Jo ensimmäiset tiedonjyväset saivat hänet kiinnostumaan aiheesta.

Julkusen kirjan Hurskaat ja hauraat – tuntemattoman uskonyhteisön tarina (Aviador 2024) julkistamistilaisuudessa tammikuussa Vehmersalmen seurakuntakoti oli täysi. Yhteinen tarina ristiriitaisista tapahtumista on ollut monille vapauttava.

– Vehmersalmella on nyt ajatusta, että tämä on osa meidän kulttuurihistoriaamme ja haluamme sen säilyvän, Julkunen sanoo.

Myrttilaakson naisille ja orpolapsille suunnattu uskonyhteisö rakentui sotien jälkeen lahkojohtaja Tekla Holopaisen ympärille. Perustamisvaiheessa mukana oli adventisteja, helluntailaisia ja luterilaisia.

– Kansalaissodan melskeissä Tekla tuli uskoon ja näki näkyjä. Toisen maailmansodan aikana hän perusti yhteisön. Muuttajissa oli myös evakkoja ja sotaorpoja. Kriisien aikana uskonyhteisöjen ja profetioiden merkitys korostui.

Tekla Holopainen ja yhdeksän muuta uskonsisarta saivat syytteen ”haureudesta”

Yhteisössä oli enimmillään sata ihmistä. Holopainen on Rölli-peikkona tunnetun Allu Tuppuraisen isoäiti. Holopaisen suvun piiristä löytyi kirjeitä, johon he eivät olleet itsekään tutustuneet.

Elossa olevien aikalaisten ja heidän jälkeläistensä ajatukset ja ratkaisut kiinnostivat Julkusta. Varsin tutkimaton maaperä kiehtoi.

Kohtaamiset ovat koskettaneet, saaneet tuntemaan myötätuntoa ja avanneet Julkuselle myös uskonnollisia näkemyksiä ja eroja.

– Myrttilaakso täytti kaikki lahkon piirteet. Se oli eristäytynyt, vahvasti luostarimainen yhteisö. Heillä oli oma oppinsa, jossa korostuivat lopunajan tapahtumat, kaste, omat tilaisuudet ja laulut.

Julkunen pyrki olemaan rehellinen kaikkiin suuntiin. Hän ei halunnut jäädä kiinni kielteisiin asioihin.

Tekla Holopainen ja yhdeksän muuta uskonsisarta saivat syytteen ”haureudesta” eli keskinäisistä sukupuolisuhteistaan 1950-luvulla. Myös hyväilyt, suudelmat ja sukupuolielinten voitelu öljyllä kuuluivat kuvaan.

Holopainen sai myös vankeustuomion. Homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rikos vuoteen 1971 asti.

– Se oli valtava kolaus maineelle. Julkinen häväistys syystäkin, ja he joutuivat siitä maksamaan.

HÄPEÄ NOUSI esiin monin tavoin myös Julkusen kirjaprojektin aikana. Jotkut eivät halunneet antaa lainkaan haastattelua, osa puhui nimettömänä.

Mammaksi ja Äiti Deebeksi kutsutun Holopaisen persoonasta paljastui uusia asioita jatkuvasti.

– Ei ole olemassa yhtä Teklaa. Ne, jotka tulivat hänen kanssaan toimeen, pitivät häntä mielenkiintoisena ja hauskana henkilönä. Ne, jotka joutuivat hänen valtansa alle, olivat uskonnon uhreja.

Kirkon piirissä Holopaisen monenkirjaviin opetuksiin työntekijät suhtautuivat eri tavoin. Vehmersalmen kirkkoherrana (1992–2010) ja kansanedustajanakin toimineen Kimmo Kivelän mukaan oli tärkeintä tuoda ihmiset yhteen.

– Tekla on ollut tunnettu kirkollisten piirien kautta. Hän oli äärimmäisen hyvä saarnaaja, valloittava persoona, lämmin ja värikäs puheissaan. Tekla myös ennusti paavin tulevan vierailemaan Palestiinassa ja Helsingin jäävän veden alle.

Tekla Holopaisen kertomukset yhteistyöstä hyväntekijä ja vankilalähetti Mathilda Wreden kanssa saivat Julkusen hämmästymään.

Ilmeni, ettei Wredestä kirjoitetuissa elämäkerroissa mainittu Holopaista lainkaan. Wrede ei käynyt vankiloissa vuoden 1913 jälkeen. Kuitenkin Teklan mukaan yhteiset vankilavierailut alkoivat vasta sen jälkeen.

– Silloin tulin siihen tulokseen, että se ei ehkä ihan siinä muodossa ollut totta. Tein joissakin kohdin ratkaisun, että kirjoitin kaksi totuutta.

Muisti on häilyvä, vaihteleva ja hetkellinen kuin revontuli

IHMISTEN TOISISTAAN poikkeavat muistot Holopaisesta ja Myrttilaakson uskonyhteisöstä osoittautuivat psykologin näkökulmasta mielenkiintoisiksi. Julkunen viittaa oikeuspsykologian dosentti Julia Korkmanin ajatukseen, jonka mukaan muisti on häilyvä, vaihteleva ja hetkellinen kuin revontuli.

Julkunen painottaa, että Myrttilaaksosta on myös onnistuneita ja hyviä tarinoita. Paikka on edelleen koti joillekin ihmisille.

Naisten asema ja heidän selviytymisensä on liikuttanut Julkusta. Yhteisössä rikkaat ja köyhät, keskieurooppalaiset ja savolaiset naiset elivät yhdessä. Myös kansainvälisyyden merkitys avautui.

– Keski-Eurooppa yhteys syntyi Virve Suomisen kautta. Hän puhui sujuvaa saksaa.

Holopaisen ja Suomisen saarnamatkoilla ihmiset kiinnostuivat heidän yhteisöstään ja antoivat taloudellista tukea.

Julkusesta oli erityisen mielenkiintoista löytää yhteisiä piirteitä esimerkiksi syntien tunnustamisessa Maria-sisarten ja savolaisen yhteisön välillä. Hän oli suoraan yhteydessä Saksan Darmstadtiin Maria-sisariin sekä Marianne Janssoniin ja Riitta Lemmetyiseen, jotka olivat tehneet vuonna 1998 suomeksi ilmestyneen kirjan Kun luostarin muurit murtuivat – Kahden Maria-sisaren tie evankeliumin vapauteen.

Yhteisö on 1970-luvulta lähtien käyttänyt nimeä Tetrimäki. Yrittäjä Lutz Reinhardtin ja kuvataideterapeutti, retriittiohjaaja Heidemarie Hillebrechtin johdolla Tetrimäkeen tuli uusi aika. Maine puhdistui.

Reinhardt oli tunnettu Eliel Saarisen suunnittelemien huonekalujen valmistajana.

– Lutz Reinhardtin merkitys oli valtava. Paikasta tuli täysin erilainen. Hän loi upean käsityöläisbrändin, oli työteliäs, paneutunut ja innostunut ja kykeni luomaan hyviä yhteistyösuhteita. Suuren hurmahenkisyyden aika oli ohi. Se oli hyvä asia.

Keskustelusta tuli avoimempaa. Kansainvälisyys ja musiikkikulttuuri kesäisine konserttitapahtumineen ja leireineen vahvistuivat
entisestään.

– Tetrimäki-säätiön tehtävänä on ylläpitää Tetrimäkeä, mutta se on ollut viime vuosina vaikeaa ja työlästä. Säätiöllä on kiinteistöjä, mutta niillä ei ole ollut käyttöä.

Nyt Julkusen kirjan myötä elpymistä on ollut havaittavissa.

KIRJAPROJEKTIN AIKANA Julkunen oli poissa festivaalituottajan työstä, johon on nyt palannut takaisin. Psykologina hän on nauttinut työstään eri tavalla siirryttyään aikoinaan julkiselta yksityiselle puolelle.

Koko aikuisikänsä musiikkia harrastaneen Julkusen elämään ukulele tuli mukaan sattumalta 2016 työpaikan syntymäpäiväjuhlaesitystä varten. Soitin vei mennessään. Hän on kirjoittanut Markus Rantasen kanssa tietokirjoja ukulelesta.

– Se on pieni ja helppo perinne- ja virtuoosisoitin sekä pedagogisesti näppärä.

Julkunen on evankelis-luterilaisen kirkon rivijäsen ja käy kirkossa silloin tällöin. Omat lapset hän vei aikanaan seurakunnan kerhoon.

– Huomaan puolustavani luterilaista kirkkoa jostakin syystä. Yllättävää kyllä olen aika tyytyväinen kirkossa moneen asiaan, kuten keskustelukulttuuriin. Henkisyys, hengellisyys ja uskonnollisuus ovat niin tärkeitä ihmisen ymmärtämisessä.

Lapsuuden Varpaisjärven kirkosta on tullut Julkuselle iän myötä kaikkein rakkain.

– Sen ohi on vaikea ajaa. Ukkini isällä oli voimakas hevonen. Kun kirkkoa rakennettiin, kaikki hevoset eivät jaksaneet vetää. Hänen hevosensa jaksoi.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä