Vuoden kristillinen kirja valitaan kuuden ehdokkaan joukosta ensi sunnuntaina. Tästä jutusta voit lukea Kotimaan esittelyt kirjoista!
Lea Kujanpää: Ettei tarvitse pelätä. Henkimaailman kohtaaminen. Karas-Sana 2023. 285 sivua.
Kansan Raamattuseuran koulutusjohtaja Lea Kujanpää on kirjoittanut poikkeuksellisen teoksen aiheesta, josta monet nykyteologit ja -kristityt mielellään vaikenevat. Henkivallat, niin hyvät kuin pahatkin, jäävät usein hengellistä todellisuutta luotaillessa lapsipuolen asemaan. Monelle erityisesti pahat henkivallat ovat jäänne taikauskoiselta ajalta, ja eksorkismiin suhtaudutaan usein varovaisen vähättelevästi.
Kujanpää on koonnut yksiin kansiin selkeän tietopaketin raskaasta aiheesta. Yleistiedon lisäksi kirja pitää sisällään lukuisia tapauskertomuksia, joissa luterilaisen kirkon työntekijät kertovat kohtaamisistaan yliluonnollisen pahan kanssa.
Lukukokemus on voimakas ja panee pohtimaan sitä, missä menevät mielenterveyden, hengellisen väkivallan, tietämättömyyden ja toisaalta todellisen henkimaailman rajat. Kristityn on uskottava siihen, että metafyysinen todellisuus on totta. Monet kirjan tapauksista tuntuvat silti niin järkyttäviltä että viimeistään pelko synnyttää epäilyksen – voiko tällaista todella tapahtua?
Keskustelu aiheen ympärillä varmasti jatkuu, ja Kujanpään kirja on luterilaisena keskustelunavauksena merkittävä.
Niilo Rantala
Antero Laukkanen: Kansanedustajan salainen elämä. Toimittanut Iina Mattila. Päivä Osakeyhtiö 2023. 204 sivua.
Kirja kertoo köyhän yksinhuoltajaäidin pojan vaikeista kouluvuosista ja matkasta aikuisuuteen. Antero Laukkanen päätyi perustamansa Majakka-seurakunnan pastoriksi ja lopulta kansanedustajaksi.
Laukkanen ei piilottele elämänsä varjoisia kujia. Hänen ajattelunsa niin hengellisissä kuin yhteiskunnallisissa asioissa on positiivista – paikoin jopa naiivia. Hän korostaa, että politiikkaa tehdään aina jostakin maailmankatsomuksesta käsin: kristillisessä ajattelussa ei ole mitään hävettävää. Hän kertoo kirjassa myös rukouksessa saamistaan näyistä ja sisäisistä äänistä. Kirja istuu tyylillisesti vapaiden suuntien vastaavien julkaisujen genreen.
Eduskuntatyössään Laukkanen halusi edistää köyhien asiaa. Vuonna 2022 hänellä diagnosoitiin parantumaton ALS. Vaikka hän on huolissaan Suomen kansan hengellisestä tilasta, kirja uhkuu luottamusta hyvään Jumalaan.
Jussi Rytkönen
Mari Leppänen: Kuulun tähän maisemaan. Sanoja luottamuksesta ja rohkeudesta. Kirjapaja 2023. 189 sivua.
Piispa Mari Leppäsen pieni kirja koostuu pääasiassa lyhyistä, mietiskelevistä tekstikatkelmista, joissa on lempeä ja armollinen perussävy. Kirjassa puhutaan luontosuhteesta, sukupolvien ketjusta, pyhiinvaelluksesta, yhteydestä ja sen haasteista, ajasta ja Jumalan hellyydestä. Läpi kirjan kulkee ajatus jokaisen ihmisen yhtäläisestä arvosta. ”Jokainen meistä etsii turvapaikkaa maailmassa, jossa meillä on vain väliaikainen oleskelulupa”, Leppänen kirjoittaa.
Teksteissä kuuluu kaipuu hiljaisuuteen, kiireettömyyteen, kohtuulliseen elämään ja pyhän kohtaamiseen arjen keskellä. Toisaalta Leppäsellä on ymmärrystä myös siitä, mikä ihmisten elämässä aiheuttaa kipua ja estää hyvää toteutumasta. Hän painottaa, että tarvitsemme paikkoja, joissa voimme laskea kuormia, jolloin tunnistamme myös Jumalan sydämen lyönnit.
Kirjan eri osiot puhuttelevat vuodenkierron ja elämän eri vaiheissa. Sen ääreen voi palata useasti.
Emilia Karhu
Minna Ala-Heikkilä: Kaikki se viha, kaikki se rakkaus. Entisen rikollisen ja päihderiippuvaisen Pauli Joonan tarina. Tammi 2023. 304 sivua.
Pauli Joona oli 5-vuotias, kun hän joi ensimmäiset känninsä isänsä pullosta. Jo nuorena tie vei koulukotiin ja sieltä vuosikymmeniä jatkuneeseen vankilakierteeseen. Lopulta Joonan pelastus oli uskonratkaisu, jonka hän teki elämänsä seitsemännentoista vankilatuomion alkutaipaleella. Tuomio törkeästä kuolemantuottamuksesta tuli Joonan hylättyä pahoinpitelemänsä miehen sidottuna metsään.
True crimena markkinoitu teos ei vastaa juuri lainkaan omaa mielikuvaani genrestä. Rikosten yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan kirja vastaa kysymyksiin siitä, mikä vankilakierteen aiheutti ja mikä mahdollisti epätodennäköiseltä tuntuvan muutoksen parempaan lähes viisikymppisenä. Erityisen kiinnostavaa on vankila-arjen yksityiskohtainen kuvaus.
Kirjan on kirjoittanut Aamulehden toimittaja ja Pauli Joonan ystävä Minna Ala-Heikkilä. Taiten tehdyssä tarinassa vain minäkertojan valinta hieman kummastuttaa. On outoa, kun kouluja käymätön Joona kertoo alkoholismistaan väitöskirjoihin viitaten, tai kun hän siteeraa läheisiään, jotka yllättäen puhuvatkin keskustelukumppanistaan kolmannessa persoonassa.
Tuija Pyhäranta
Paavo Huotari, Ville Mäkipelto: Sensuroitu. Raamatun muutosten vaiettu historia. Otava 2023. 225 sivua.
Paavo Huotarin ja Ville Mäkipellon teos on vetävästi kirjoitettua mutta asiallista raamatuntutkimuksen popularisointia.
Eksegeetit eivät tee ”kohututkimusta” esittämällä, että viattomia raamatunlukijoita olisi jymäytetty. Salaliittoteoreetikkojen rakastama Vatikaanikin on digitoinut kaikki käsikirjoitukset.
Kirjoittajat eivät väitä, että tietoa maailman muokatuimmasta kirjasta olisi niinkään salailtu, mutta tietoa tekstien kehityshistoriasta ei ole esitelty tavallisille lukijoille tarpeeksi.
Käännöksissä ja alkuteksteissä on eroavaisuuksia. Kirja vertailee eläväisin esimerkein eri tekstitraditioiden kehitystä. Kopioijat ja kääntäjät ovat tehneet virheitä ja tietoisiakin muutoksia – näin Goljatinkin koko kasvoi. Harvoin kirjurit ovat suoranaisesti sensuroineet tekstejä, vaan pikemminkin muuttaneet tulkintojen painotuksia.
Kirjoittajat profiloivat itsensä reilusti, eikä lukijan tarvitse arvuutella, mistä tulokulmasta heidän tulkintansa kumpuavat. Kumpainenkin on kääntynyt luterilaiseen kirkkoon helluntailaisuudesta. Huotari on pappi ja Mäkipelto kristitty, jolle epäilevä Tuomas olisi ”ehkä läheisin Raamatun hahmo”.
Janne Villa
Heli Pruuki: Sydänten piispa Irja Askola. Tammi 2022. 317 sivua.
Sydämellisen fanikirjan piispa emerita Irja Askolasta on kirjoittanut hänen ystävänsä ja Helsingin piispanvaalin aikainen tukijansa Heli Pruuki, ja siihen on haastateltu hänen ystäviään, tukijoitaan ja hänen kanssaan läheisissä tekemisissä olleita. Sävy on arvostava, ymmärtävä ja kiitollinen.
Pruukin teos lähtee liikkeelle Askolan lapsuudesta, mutta pääasiassa keskittyy hänen piispakauteensa 2010–2017. Eloisimmillaan kirja on, kun päästään Helsingin piispanvaalin tunnelmiin ja Askolan omiin ajatuksiin sitä ennen ja sen kuluessa. Kirkon kevään piti alkaa. Sen sijaan alkoi raskas piispakausi, jota leimasivat kammottavan epäasiallinen palaute ja piispakollegoiden tuen puute.
Tämä Askolan elämäkerta rakentuu tarinaa kuljettavan kertojan hyvin neutraalista äänestä, ihmisten muisteloista ja Askolan omista muistoista. Siinä piilee kirjan mielenkiintoisuus. Se piirtää kuvan paitsi siitä, miten Askola itse kaiken koki, myös liikuttavasti siitä, millaisena hänet on koettu.
Kommentti: Jokaiselle jotakin
Vuoden kristillinen kirja -kilpailu on vuodesta toiseen kiteyttävä katsaus siitä, mitkä aihepiirit kiinnostavat hengellisesti virittyneitä ihmisiä. Vaikeaa teosten vertailemisesta on jo aiempina vuosina tehnyt se, että useasti täysin epäsuhtaiset teokset kilpailevat saman otsikon alaisuudessa. Esimerkiksi vuonna 2022 rinnakkain mittelivät niin koskettavat kasvutarinat, hengelliset pohdinnat kuin esimerkiksi Serafim Seppälän laaja tietokirja Antiikista Bysanttiin. Aatehistoriallisia murroksia. Vuonna 2022 palkinnon lopulta sai Kai Kortelaisen kirjoittama elämäkerta Jippu. Kun perhonen lakkaa hengittämästä.
Vuoden 2023 kilpateokset ovat jälleen kerran monenkirjava tilkkutäkki, kuten tältä aukeamalta huomaa. Mielenkiintoisella tavalla teokset tasapainottavat toisiaan välittäen realistisen kuvan kristikunnan kuulumisista syrjäisellä Suomenniemellä.
Peräti puolet ehdokkaista ovat tänä vuonna elämäkertoja. Titteleiden ei tässä tapauksessa saa antaa hämätä. Esittelytekstien perusteella kaikissa kolmessa on kyse omanlaisestaan kasvutarinasta, missä kertoja kulkee kohti itsensä näköistä elämää – ja Jumalaa. Ei mitään uutta siis kristikunnan auringon alla, ovathan selviytymistarinat aina kiinnostaneet ihmisiä.
Mielenkiintoista on, että kaksi teologisesti melko radikaalia kirjaa on mukana arvovaltaisessa joukossa. Henkimaailmoja ja ”Raamatun sensurointia” käsittelevien kirjojen mukanaolo kertoo omaa kieltään kentän sirpaloitumisesta.
Harvassa ovat ne kirjahyllyt, joissa nämä kirjat komeilevat vieretysten. Ja hyvä niin – jokaiselle on julkaistu jotakin. Se on rikkautta.
Niilo Rantala
niilo.rantala@kotimaa.fi
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!