Kirkolliskokous on hyväksynyt virsikirjan lisävihkot suomeksi ja ruotsiksi. Suomenkielinen vihko hyväksyttiin lopulta käsikirjavaliokunnan esittämässä muodossa. Ruotsinkieliseen tuli pieniä muutoksia. Lisämateriaaliin hyväksyttiin 79 suomenkielistä ja 147 ruotsinkielistä virttä.
Kirkolliskokousedustajat ja muusikot Pekka Simojoki ja Jaakko Löytty hämmästelevät äärimmäisen tiukkaa jääväyskäytäntöä lisävihkojen käsittelyssä. Ne henkilöt, joiden tekstejä tai sävelmiä lisävihkosta löytyy, on jäävätty koko käsittelyprosessista.
– Harkitsin jo hetken aikaa, että vedän omat virteni pois, jotta saisin osallistua valiokuntatyöhön ja täysistuntokeskusteluun siinä asiassa, mistä minulla olisi eniten sanottavaa ja osaamista, Löytty sanoi Kotimaa24:lle.
Simojoki on samoilla linjoilla.
– Kerrankin olisi kirkolliskokouksessa aihe, josta minä oikeasti vähän tajuan jotakin, ja sitten istun salin ulkopuolella. Toisaalta minulla on työn alla kiireisellä aikataululla uusia lauluja partiomessuun. Säveltelen niitä nyt tässä, Simojoki kertoo näpytellen kitaraansa.
Gospel-legendat olisivat pitäneet mielekkäämpänä käytäntöä, jossa heidät olisi jäävätty keskusteluista ainoastaan omien laulujensa osalta.
Osa lauluista jää kuriositeetiksi
Pekka Simojoen mielestä on omituista, että kirkon ylin päättävä elin ylipäänsä käyttää niin paljon aikaa uusien virsien veisaamiseen, niistä keskustelemiseen ja päättämiseen.
– Koko kanonisoitu virsikirja on hassu. Kansahan sen lopulta kanonisoi! Kansa päättää, mitkä laulut elävät ja mitä oikeasti veisataan. Meillä on valtavasti lauluja, joihin ihmisillä on jo vahva tunneside ja joihin liittyy monenlaisia muistoja. Virsikirjaprosessissa ne kappaleet kuitenkin ohitetaan suurimmaksi osaksi.
Sekä Löytty että Simojoki arvioivat, että osa virsikirjan lisävihkoon varta vasten tilatuista virsistä jää kuriositeeteiksi, joita ei käytännössä tulla veisaamaan. He myös kokevat, että virsikirjan todellisen lisävihkon oikea koko olisi ollut valtavasti suurempi.
– Hengellisen musiikin tarjontahan on aivan valtavaa. Elävän ja käytössä olevan lisävihkon suuruus on 700 laulun luokkaa, Löytty toteaa.
– Ulkomailla kiertäessäni olen tajunnut, että seurakunnissa käytetään yhä enemmän projektoreita, joilla voidaan heijastaa seinälle mitä vain lauluja. Ei laulukirjojen tekeminenkään väärin ole, mutta ehkä tämä virsikirjan uudistusprosessi oli toimivampi kuvio sata vuotta sitten kuin nyt, Simojoki sanoo.
Myös tekstittäjä Anna-Mari Kaskinen oli jäävätty virsikirjan lisävihkokeskusteluista kirkolliskokouksessa. Häneltä riittää kuitenkin ymmärrystä prosessille.
– Ei virsikirjoja niin usein uudisteta eikä niihin usein liitetä edes lisäosia. Minusta on vastuullista, että ehdotukset käydään kirkolliskokouksessa yksityiskohtaisesti läpi, koska takana on kuitenkin valtava valmistelutyö ja uudistukset jäävät voimaan pitkäksi ajaksi, Kaskinen sanoo.
Lopullisesti virsikirjan lisävihko hyväksytään kirkolliskokouksessa huomenna. Lisävihkot tulevat käyttöön varsinaisen virsikirjan rinnalle adventtina 2016.
Kuva: Emilia Karhu