Viisi hautakivien symbolia

Viljantähkä valmiina korjattavaksi

Viljantähkä on hautamuistomerkissä helposti avautuva symboli. Yleensä tähkiä on kaksi tai kolme, toisinaan neljä. Joskus kyseessä on lyhde, ja silloin lyhteen juurella näkyy sirppi: sato on siis korjattu.

Tavallisimmin hautausmaiden viljantähkät on tunnistettavissa vehnäksi. Toisinaan kyseessä on myös ruis tai kaura.

Oli viljalaji mikä tahansa, se on aina ihmiselämän vertauskuva. Tuleentunut tähkä on valmis leikattavaksi, sen aika on täynnä ja tehtävä täytetty. Viljantähkä on kaunis kuva elämästä, hieman kohtalonomainen ja Jumalan tahtoon suostumista korostava. Erityisesti maaseudulla vertauskuva on noussut jokapäiväisestä elämästä, ja siksi se puhuttelee edelleen.

Toisinaan viljantähkä tai useampia kuvataan ristin ympärille kietoutuneena. Silloin viesti on entistäkin selkeämmin kristillinen: kun aika on kypsä, vainajalla on turva Kristuksessa.

Lyyra kuvaa muusikon ammattia, sielua ja herkkyyttä

Lyyra on alun perin muinaiskreikkalainen soitin, eräänlainen kaariharpun muunnelma. Lyyra tunnetaan myös akateemisen maailman vertauskuvana, jollaisena se esiintyy muun muassa ylioppilaslakeissa.

Raamatussa lyyraa yleisempi soitin on harppu, joka on kuningas Daavidin tunnus. Psalminlaulaja Daavid kuvataankin taiteessa usein harppu tai lyyra kädessään. Psalmissa 57 sydäntä herätellään aamuun lyyran säestyksellä.

Vanhemmista hautamuistomerkeistä voi löytää lyyran kuvan. Se viittaa usein vainajan ammattiin, joka on ollut esimerkiksi muusikko, kapellimestari tai säveltäjä. Lyyra voi tarkoittaa myös sielua, runoa ja herkkyyttä, ihmisen hyviä ja henkisiä pyrkimyksiä.

Erityisen puhutteleva on kuva lyyrasta, jonka yksi kieli on katkennut. Soitin ei enää soi, ihmisen sanottava maan päällä on loppunut. Alkaa hiljaisuus.

Seppele on ikuisen voiton merkki

Seppele on lehdistä tai kukista tehty sidos. Se on kuin kruunu, mutta katoavaisempi, kertakäyttöinen. Seppele on voiton merkki, sillä sodan tai urheilukilpailun voittaja seppelöitiin jo antiikin aikana.

Kristillisessä symboliikassa laakerin ikivihreät lehdet ovat ikuisen elämän ja Kristuksen lunastustyön lahjoittaman uuden elämän vertauskuvia.

Raamattu puhuu seppeleestä useissa kohdissa. Tunnetuin niistä lienee Korinttolaiskirjeen kohta, jossa todetaan, että juoksijat noudattavat itsekuria saadakseen katoavaisen seppeleen, mutta kristityt saadakseen katoamattoman.

Hautamuistomerkkien seppele on usein tehty kahdesta ympyrän muotoon taivutetusta lehvästä. Seppeleen keskellä on yleensä risti. Kahden voitonmerkin yhdistelmän voi tulkita seuraavasti: Kristus on voittanut kuoleman, ja Kristuksessa vainaja on voittanut iankaikkisen elämän.

Toisinaan seppele esiintyy yhdistettynä kyyhkyseen tai enkeliin. Molemmissa tapauksissa se on merkki iäisyyspaikan voittamisesta.

Ankkuri merkitsee toivoa

Ankkuri on vanha kristillinen vertauskuva, joka merkitsee toivoa. Heprealaiskirjeessä sanotaan: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.”

Ankkurin voi laveammin tulkita myös varmuuden ja luotettavuuden vertaukseksi: vaikka maailman tuulet paiskovat, meillä on luja turva ja kiinnekohta.

Hautamuistomerkeissä ankkuria tavataan erityisesti rannikkoseudulla, ja usein se liittyy vainajan ammattiin. Hieman yllättäen hautausmaiden ankkurit on usein kuvattu niin, että niiden varsi on murtunut.

Murtunut ankkuri tuntuu viestivän toivottomuudesta. Yksiselitteistä kristillistä tulkintaa ankkurin murtumiselle ei ole. Selitystä onkin haettava yleisemmästä ajatuksesta maallisten siteiden kirpoamisesta.

Murtunut ankkuri tuntuu sanovan myös, että vainaja on vapautunut sidoksistaan ajalliseen taakkaan ja vaellukseen.

Aurinko kuvaa kuolemaa ja ylösnousemusta

Aurinko on tavallinen vertauskuva etenkin vanhemmilla hauta-alueilla. Hautamuistomerkissä aurinko näkyy yleensä vain puolittain kiven yläosassa, jolloin se voidaan ymmärtää joko nousevaksi tai laskevaksi auringoksi.

Laskeva aurinko on yleinen symboli elämän päättymiselle. Pääsiäisen tapahtumien perusteella hautamuistomerkin aurinko on kuitenkin useimmiten tulkittavissa nousevaksi auringoksi, josta lähtee uuden elämän ensimmäisiä säteitä.

Nouseva aurinko on suora viittaus evankeliumien kertomuksiin ensimmäisestä pääsiäisestä, jolloin naiset kiiruhtivat Jeesuksen haudalle aamuvarhaisella, ”kohta auringon noustua”. Joka aamu nouseva aurinko on ennen kaikkea ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden symboli.

Toisinaan aurinko on muistomerkissä kuvattu paistamassa pilven takaa. Silloin kyse voi olla viittauksesta siihen, että huolten ja murheiden jälkeen vainaja on vihdoin vapaa.

Kirjoittaja on julkaissut kirjan Surun ja toivon kuvat – hautamuistomerkkien sanoma. Kirjapaja 2005.

Juttu on julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä.