Kansanlähetysopistolla käynnistettiin tänä syksynä apologialinja, jota käy parhaillaan kymmenen opiskelijaa. Linjan vastuuhenkilön raamattukouluttaja, TT Vesa Ollilaisen mukaan apologia ymmärretään monesti liian suppeasti. Usein apologia eli kristinuskon puolustaminen yhdistetään vain älylliseen työskentelyyn tai väittelyyn.
– Apologia on kuitenkin enemmänkin asenne kuin tietynlainen tapa toteuttaa sitä. Se on evankeliumin puolustamista tilanteessa, missä ei-kristitty maailma haastaa meidän evankeliumimme ja kristillisen sanomamme. Apologiassa hyödynnetään sekä järkeä että mielikuvitusta, Ollilainen sanoo.
Apologiaan liittyvät kysymykset Jumalan olemassaolosta, kristinuskon ainutlaatuisuudesta, tieteen ja uskon suhteesta, kärsimyksen ongelmasta ja elämän tarkoituksesta.
– Nämä apologian klassiset kysymykset ja työalueet tulevat jokaisen ihmisen lähelle jossakin vaiheessa elämää.
”Kristinuskon kritiikin takana voi olla kipeät henkilökohtaiset kokemukset”
Vesa Ollilainen toteaa, että kristillinen usko kyseenalaistetaan monista eri syistä, jotka nousevat esimerkiksi filosofiasta, psykologiasta tai populaarikulttuurista.
– Kirkon on etsittävä ja annettava vastauksia samoilla kentillä. Monesti kritiikki tai kysymykset kätkevät taakseen hyvinkin henkilökohtaisia ja kipeitä kokemuksia. Apologiassa on kohdattava nekin.
– Meidän on vastattava haasteisiin rohkeasti ja selitettävä, mitä kristinusko oikeasti on. Siinä voimme käyttää apuna Raamattua ja uskontunnustuksia, tarpeen mukaan myös luterilaisia tunnustuskirjoja.
Ollilaisen mukaan vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä apologiaa esiintyy lähinnä niin sanotuissa evankelikaalisissa piireissä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
– Sen sijaan monissa protestanttisissa kirkoissa korostetaan sisäistä uskoa tai juostaan uskonnollisten kokemusten perässä. Nähdäkseni Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa apologiaa harjoittavat lähinnä muutamat yksittäiset työntekijät. Samaten kotimaisissa yliopistoissa on muutamia yksittäisiä toimijoita.
Ollilainen toteaa, ettei hän näe mitään laajempaa yhteistä apologista rintamaa, eikä tiedä kirkolla olevan strategisia linjauksia, joissa apologialla olisi keskeinen sija.
– Mielestäni apologia on pahasti laiminlyöty osa kirkkomme työtä.
”Kristinusko on myös järkevää ja perusteltavissa”
Syys- ja kevätlukukauden kestävän apologia-linjan sisältö on monipuolinen. Ajatuksena on, että apologia leikkaa läpi elämän kaikki alueet.
Erityisen tärkeitä painopistealueita ovat raamattuteologia, apologian klassiset kysymykset, populaarikulttuurin ilmiöt, mielikuvituksen apologia ja luterilainen uskonoppi. Opintoihin kuuluu myös kirjallisuuden lukemista, tehtäviä ja käytännön harjoittelua.
Linja antaa valmiuksia korkeakouluopintoihin ja hengelliseen työhön.
Ollilaisen mukaan apologia on ollut Kansanlähetysopiston opetustarjonnassa jo vuosikymmenet. Opistolla on järjestetty vuodesta 2004 lähtien keväisin apologiaforum. Viime vuosina apologiaa on opetettu hiukan kaikilla opiston linjoilla.
Tuoretta apologialinjaa käyvä Pia Sinisalo on kokenut opinnot hyvin mielekkäinä ja mielenkiintoisina.
– Täällä saa selkeitä vastauksia erilaisiin teologisiin pulmakysymyksiin. Oma usko on avartunut. Apologia auttaa näkemään kristinuskon loogisuuden ja järkevyyden. Se ei olekaan vain uskon asia, vaan myös perusteltavissa.
Sinisalo kertoo olleensa nuorena uskossa, mutta luopuneensa uskosta 22-vuotiaana.
– Olin kahdeksan vuotta pois uskonkuvioista, kunnes viime keväänä Jumala veti minua voimakkaasti puoleensa ja palasin seurakuntakuvioihin. Minulle oli ehtinyt kertyä paljon epäilystä kristinuskoa kohtaan. Apologia-linja on vahvistanut uskoani tosi paljon. En muista saaneeni missään näin hyvää ja selkeää opetusta.
Sinisalon mukaan apologia antaa valmiuksia monenlaiseen ihmisten kohtaamiseen.
– Nykymaailmassa kaikki on hirveän rationaalista. On humanismia ja myös uusateismia. Monet ihmiset haluavat pohdiskella Jumalan olemassaoloa ja muita perustavanlaatuisia kysymyksiä. Apologia antaa eväitä erityisesti näihin keskusteluihin.
Aiemmin sairaanhoitajana työskennellyt Sinisalo on apologia-linjan myötä alkanut harkita teologian opintoja tai lähetystyötä.
Piispa Jolkkonen: Löytyisikö apologialle vähemmän rasittunut sana?
Kuopion piispan Jari Jolkkosen mukaan apologia on hieman saastutettu sana. Se tuo monelle mieleen negatiivisia mielleyhtymiä, hieman samaan tapaan kuin evankelioiminen.
Jolkkosen mukaan kristinuskon puolustamista ja eläväksi tekemistä harjoitetaan tosiasiassa kirkossa jatkuvasti. Hänen mielestään olisikin hyvä miettiä, löytyisikö itse asialle jokin apologiaa parempi sana.
Jolkkonen toteaa monien kuvittelevan, että apologia kuuluu vain perinteistä oppia kannattaville.
– Historiallisesti kuitenkin nimenomaan liberaaliprotestantismi syntyi apologeettiseksi projektiksi. Valistuksen teologit yrittivät pelastaa kristinuskon korostamalla sen moraalista hyötyä. Tällaista näkee yhä.
Ääripäät vievät moralismiin ja hihhuloivaan taikauskoon
– Jos kristinusko redusoidaan pelkäksi moraaliseksi ryhtiliikkeeksi, saadaan mitä tilataan eli moralismia. Samalla joudutaan sulkemaan silmät jumalanpalvelukselta, mystiikalta ja spiritualiteetilta. Niillä ei näytä olevan suoraa moraalista hyötyä, piispa Jolkkonen pohtii.
Piispa toteaa liberaaliteologian isän Friedrich Schleiermacherin yrittäneen romantiikan korostusten mukaisesti pelastaa kristinuskon palauttamalla sen kokemukseen. Hän piti uskontoa jonkinlaisena riippuvuuden tunteena ja arvoelämyksenä.
– Tämä taas johtaa subjektivismiin, äärimmillään hihhulointiin ja taikauskoon. Se ei vakuuta Otaniemen teekkareita tai nykyajan luonnontieteelliseen maailmankuvaan kasvaneita.
Itse asiassa perinteisten uskovaisten kammoama historiallis-kriittinen raamatuntutkimuskin on alun perin apologeettinen projekti, Jolkkonen huomauttaa.
– Myöhemmin esimerkiksi Rudolf Bulttmann yritti nimenomaan pelastaa kristinuskon karsimalla sen häntä vaivaavista myyteistä ja ihmeistä.
Kokonaisvaltaisuus kunniaan
Jolkkosen mielestä jokaisen sukupolven tehtävään kuuluu tehdä kristinusko ymmärrettäväksi, houkuttelevaksi ja eläväksi nykyajan ihmiselle.
– Ensimmäinen edellytys on, että kristinusko pitää ymmärtää alkuperäisesti ja kokonaisvaltaisesti. Siihen kuuluu jumalanpalvelusta, oppia, diakoniaa ja moraalia. Ei pidä yrittää redusoida Jumalan ilmoitusta vain yhteen näistä.
– Toiseksi pitää miettiä, miten kristinusko saadaan puhuttelemaan koko ihmistä: älyä, tunnetta, omaatuntoa ja sosiaalisia suhteita. Paljon on saavutettu jo silloin, kun voidaan poistaa vääriä ennakkoluuloja ja virhekäsityksiä. Tätä pitää tehdä jatkuvasti, vaikka apologia-termiä ei käytetäkään.
Kuvassa raamattukouluttaja TT Vesa Ollilainen ja Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Alkuperäiset kuvat: Philippe Gueissaz ja Matti Karppinen. Kuvankäsittely Emilia Karhu.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***