On jouluaatto 1998 Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa. Portaankorvien kuusihenkinen perhe on juuri laittanut riisipuuron keittymään, kun puhelin soi: Britannia aloittaa evakuoinnin, lähdettekö mukaan? Aikaa on vartti.
Viikkoa myöhemmin, uutena vuotena, Jari Portaankorva lukee uutisia Suomessa. Kapinalliset ovat vallanneet Freetownin.
Syksyllä 1998 länsiafrikkalaisen Sierra Leonen seitsemän vuotta jatkuneessa sisällissodassa elettiin suvantovaihetta. Baptistipappi Jari Portaankorva saapui perheineen maahan lokakuussa.
– Olimme ensimmäinen eurooppalainen perhe koko maassa, mutta jälkeemme tuli muita. Tilanteen uskottiin olevan vakaa.
Sisämaassa taisteltiin yhä, mutta pääkaupungissa nigerialaiset sotilaat pitivät rauhaa yllä. Päivisin Portaankorva opiskeli kieltä ja kulttuuria ja valmistautui keväällä alkavaan tehtäväänsä nuorisotyön koordinaattorina. Öisin hän kuunteli konekiväärien tulitusta, aluksi kaukaista, sitten lähestyvää.
Uudelleen kiihtyneet väkivaltaisuudet ja evakuointi muuttivat suunnitelmia. Suomessa Portaankorva nousi Baptistikirkon johtoon ja aloitti teologian opinnot. Hiljattain hän sai Helsingin yliopistossa valmiiksi uskontotieteen väitöskirjan, joka käsittelee uskontodiplomatiaa konfliktinratkaisun keinona. Yksi väitöskirjan kolmesta artikkelista kuvaa uskontojen neuvoston toimintaa Sierra Leonen sisällissodassa. Artikkeli perustuu neuvoston asiakirjoihin ja neuvoston johtajien haastatteluihin, jotka Portaankorva teki vuonna 2013.
”Kriisi pakotti muslimit ja kristityt lähemmäs toisiaan”
Muslimien ja kristittyjen yhteinen uskontojen neuvosto perustettiin vuonna 1997. Perustamisessa oli apuna kansainvälinen Uskonnot rauhan puolesta -järjestö. Ensitöikseen neuvosto laati yhteisen asiakirjan, jossa puhutaan yhdestä Jumalasta ja Jumalan laista.
Neuvotteluissa ei keskitytty oppeihin vaan yhteisiin arvoihin ja huolenaiheisiin. Jälkimmäisiä sodan repimässä maassa riitti.
Sierra Leonen sisällissota oli poikkeuksellisen raaka. Viidakoissa taisteli lapsia, jotka oli kaapattu sotilaiksi. Ihmisiä murhattiin polttamalla heitä koteihinsa. Lyhyeltä lähetyskomennukseltaan Portaankorva muistaa ihmiset, joilta on leikattu kädet irti.
– Kriisi pakotti muslimit ja kristityt lähemmäs toisiaan.
Asiakirjassa uskontojohtajat sitoutuivat väkivallattomuuteen ja puolueettomuuteen. Se oli Portaankorvan mukaan ratkaisevaa: väkivaltaa ei hyväksytty sen enempää hallituksen kuin kapinallistenkaan joukoilta.
– On ihmeteltävä, miten he pystyivät siihen. Henkilökohtaisesti olin todella vihainen. Viha liittyy tietysti pelkoon siitä, että olisin joutunut kohtaamaan kapinalliset.
Uskonnolliset rituaalit olivat tärkeitä hauraan sovinnon ylläpidossa
Sierra Leonen sota ei ollut uskonnollinen, mutta siihen osallistuneet ihmiset olivat. Niin hallituksen kuin kapinallisten joukossa taisteli muslimeita ja kristittyjä. Molemmin puolin rintamalinjaa aamut aloitettiin kahden uskonnon hartauksilla.
Uskontojen neuvosto toimi yhteiskunnan kaikilla tasoilla rauhan edistämiseksi. Se järjesti muslimien ja kristittyjen yhteisiä jumalanpalveluksia ja saarnasi rauhan puolesta. Kapinallisille se toimitti humanitaarista apua, Raamattuja, Koraaneita ja hylsyistä muotoiltuja ristejä.
Keväällä 1999 neuvosto tapasi presidentti Ahmad Tejan Kabbahin, vangitun kapinallisjohtajan Foday Sankohin sekä kapinallisia tukevan Liberian presidentin Charles Taylorin ja suostutteli osapuolet neuvotteluihin. Virallisesti neuvosto ei osallistunut rauhanneuvotteluihin, mutta kulissien takana papit ja imaamit käyttivät uskonnollista auktoriteettiaan pitääkseen osapuolet neuvottelupöydässä.
Heinäkuussa syntyi rauhansopimus, jota jaettiin kansalle kirkoissa ja moskeijoissa. Sota päättyi vasta 2002, mutta sopimus oli tärkeä askel kohti pysyvää rauhaa.
Sodan jälkeen uskontojen neuvostolla on ollut merkittävä tehtävä sovinnon rakentamisessa. Neuvosto painosti hallituksen suostumaan kapinallisten armahdukseen ja totuuskomissioiden perustamiseen.
– Armahduksen ehtona oli, että syyllinen tunnustaa kaiken. Kuulijoina oli uhrien omaisia.
Uskonnolliset rituaalit olivat tärkeitä hauraan sovinnon ylläpidossa. Uskontojen neuvosto järjesti esimerkiksi uskontojen yhteisiä hautaan siunaamisia sodan aikaisilla joukkohaudoilla.
Yhdessä afrikkalaisten kansanuskontojen edustajien kanssa neuvosto järjesti puhdistautumisrituaaleja sotaan joutuneille lapsille. Niiden avulla osa lapsisotilaista ja kapinallisten nuorista ”vaimoista” saattoi palata yhteisöihinsä.
”Jos uskontoja aletaan tulkita rauhan näkökulmasta, niistä löytyy rauhan periaatteita”
Kristityillä ja muslimeilla on yhteisiä arvoja, joiden pohjalta he voivat tehdä rauhantyötä menestyksekkäästi, Jari Portaankorva väittää.
– Väitöskirjani on pitkä vasta-argumentti eurooppalaiselle käsitykselle, jonka mukaan uskonnoista ei ole hyötyä vaan ne pikemmin aiheuttavat väkivaltaa.
Väitöskirjassa käsitellään myös muslimien ja kristittyjen reaktioita paavi Benedictus XVI:n vuonna 2006 pitämään puheeseen, jossa tämä kutsui islamia väkivaltaiseksi uskonnoksi, sekä Sierra Leonen uskontojen neuvoston työtä baptistikäännynnäisten ja muslimien välisten konfliktien sovittelussa.
Vaikka uskontoja voidaan käyttää konfliktien ratkaisemiseen, uskonnolliset toimijat voivat tietenkin myös aiheuttaa tai kiihdyttää konflikteja.
– Kaikkien uskontojen piiristä löytyy militantteja. Väkivaltaisissa konflikteissa johtajat käyttävät uskonnollista retoriikkaa kootakseen kannattajia, Portaankorva sanoo.
– Mutta jos uskontoja aletaan tulkita rauhan näkökulmasta, niistä löytyy rauhan periaatteita.
TM Jari Portaankorva väittelee 12.5.2018 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Uskontodiplomatia ja konfliktin ratkaisu: Muslimit ja kristityt sovinnon rakentajina”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Fabianinkatu 33 sali 5.
***
Kuva: Lehtikuva / Reuters / Alistair Thomson. Miehet kaatavat bensiiniä aseiden päälle ennen niiden seremoniallista polttamista Sierra Leonen Lungissa tammikuussa 2002. Polttoseremonia oli merkki maan julman sisällissodan päättymisestä.