Uutisessee: Kääntymiskasteesta voi tulla uusi normaali ja rippikoulusta yhä useammin lähetystyötä

Tammikuinen uutinen oli mitaltaan pieni: piispainkokous helpottaa kastamista rippikoulussa. Ennen kastamatonta 15-vuotiasta koskivat aikuisrippikoulun säädökset. Vastedes hän voi saada kasteen rippikoulun alussa ja tasavertaisen aseman muiden riparilaisten kanssa.

Pieni uutinen kielii suuresta muutoksesta. Vuosi vuodelta yhä useampi kastettu vanhempi jättää lapsensa kastamatta. Tutkija Veli-Matti Salminen kommentoi ilmiötä Kotimaa-lehdessä toteamalla, että ”jotakin on katkeamassa”. Tätä katkeamista Kirkon tutkimuskeskus selvittää parhaillaan kyselytutkimuksella.

Syyt ovat varmasti moninaiset. Yhtenä keskeisenä syynä on vanhempien halu antaa lapsen valita. Puhetta valinnanvapaudesta voi provosoida kysymällä, mahtaako tällainen vanhempi antaa lapsensa valita äidinkielensä ja kotimaansa. Mutta ei ärrytä tästä vaan jatketaan eteenpäin.

Kasteiden määrän väheneminen asettaa kirkon uudenlaisen paineen alle. Kasteeseen kuuluu elimellisesti ajatus lahjasta, mutta vaikuttaa siltä, että yhä useampi haluaa antaa lapselleen mahdollisuuden kieltäytyä siitä. Toisin sanoen osalle vanhemmista lahja tuntuu velvoittavan lasta tavalla, joka voi olla hänelle vahingoksi. Jos viemme ajatusta vielä pidemmälle: lapsen olisi saatava valita itse, ottaako sakramentin vastaan vai ei.

***

Käytännössä tämän valinnan paikka on kirkon hittituote rippikoulu. Se tavoittaa selvästi enemmän ihmisiä kuin ikäluokassa on kastettuja, joten siellä pienelle osalle nuoria tulee eteen kysymys siitä, haluavatko he kasteen vai eivät. Rippikoulujen luonteeseen kuuluu vastaisuudessa yhä useammin lähetystyö.

Runsaan vuosikymmenen päästä rippikouluikään tulevat ne ikäluokat, joiden syntymän aikaan kasteiden suhteellinen määrä syntyviin nähden alkoi laskea. Mitä se tekee rippikoulujen sisällölle, jää nähtäväksi.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee myös tämä radikaali muutos: Vuosi vuodelta kastetut, siis kristityt, vanhemmat taipuvat yhä enemmän sille kannalle, että heidän lapsensa saavat uskonnollisen vakaumuksensa lähetystyön, eivät kasvatuksen kautta. Lapset ovat siis käännynnäisiä. Tällaisessa ajattelussa kääntyminen on turvallista, sillä siinä ihminen kantaa itse vastuun toiminnastaan. Milloin uskontokuntaan kuulumisesta tuli vaarallista?

Kääntymiskasteiden muodostuminen uudeksi normaaliksi koettelee luterilaista kasteopetusta. Silloin on entistä vaikeampi perustella, miksi ihmeessä kaste olisi lahja, joka jokaisen lapsen tulisi saada. Käytäntö saattaa ajan myötä uurtaa jälkensä kasteen teologiaan.

Millaisia vaikutuksia tällä on kirkolle? Ehkä selvimmin se, että tässä näkyy, kuinka käsitys kansankirkosta murenee tulevien vuosikymmenten aikana. Siitä voi olla kauhuissaan tai sitä voi pitää luonnollisena. Varmaa on vain se, että asiat muuttuvat.

***

Vielä ei pidä kuitenkaan ylireagoida. Edelleen noin kaksi kolmasosaa syntyneistä saa kasteen. Tosin itse toimituksissakin on havaittavissa, kuinka jokin on jo muuttunut. Pappi saattaa joutua yhä useammin lukemaan Isä meidän yksin, sillä kukaan ei tunne halua liittyä rukoukseen.

Merkillepantavaa on, että kaste on tällaisissakin tilanteissa ensisijainen vaihtoehto. Ehkä kasteesta tulee yhä useammalle rituaalipalvelu, jossa oman tai perheen uskon ilmaus jää taka-alalle. Pappi on palveluntuottaja, joka pyörittää koko show’ta.

Tällaisten rituaalipalveluiden edustajaa kaivataan toisinaan myös uskonnottomien nimijuhlissa. Olen kuullut useammista nimiäisistä, joissa on toivottu tuttua pappia tulemaan paikalle. Pappi on osallistunut tilaisuuteen esimerkiksi siunaamalla lapsen tai ollut vain läsnä.

Tämän läsnäolon merkitystä ei pidä vähätellä. Kirkon yhteiskunnallisesta vallasta kertoo se, että sen edustajia toivotaan tilaisuuksiin, joissa heillä ei ole virallista roolia.

Kun ihmiset harjoittavat uskonnonvapauttaan ja usein valitsevat eroavansa seurakunnasta, kirkonkin on voimavarojen vähetessä pohdittava, mihin se työntekijöitään rohkaisee. Kulkevatko papit ja muut seurakunnan työntekijät uskonnottomien rinnalla vai keskittävätkö he voimansa uskollisten palvelemiseen?

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Kirkko helpottaa 15 vuotta täyttäneiden kasteen saamista rippikoulun alkuvaiheessa

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliVuosaaren kirkkoherran Jeesus-kirje poiki reaktion luottamushenkilöiltä – lähettivät avoimen kirjeen
Seuraava artikkeliMielipide: Auktoriteetin menettää, jos sitä ei ota, ja näin on käymässä piispoillemme

Ei näytettäviä viestejä