Työntekijöiden hengellinen erilaisuus palvelee seurakuntaa mutta voi olla työyhteisölle haaste, sanoo Terhi Paananen Kirkkohallituksesta

Esimiesten on nähtävä vaivaa sen eteen, että seurakunnan työntekijät oppivat arvostamaan toistensa hengellisiä traditioita, sanoo jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän asiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta. Kuva: Jukka Granström

Suurissa seurakunnissa työpaikoille tulee hengellisten traditioiden värikäs kirjo, ja erilaisuus voi pelästyttää joitakin työntekijöitä. Työtoverin hengellinen elämä voi tuntua aivan oudolta.

– Voi käydä niin, että työntekijät palvelevat erilaisuudellaan seurakuntaa, mutta eivät toisiaan, sanoo Kirkkohallituksen johtava asiantuntija Terhi Paananen. Hänen erityisalueenaan asiantuntijana on jumalanpalvelus ja hengellinen elämä.

Seurakunnassa hengellisyys on aina paitsi yksilön sisäistä myös yhteisöllistä. Herkkien asioiden äärellä täytyy Paanasen mukaan kiinnittää paljon huomiota ilmapiiriin.

Tästä seuraa vaikea kysymys: osaako kirkkoherra tai esimies antaa tilaa yksilöiden erilaisille tavoille toteuttaa omaa hengellisyyttään ja samalla luoda yhteisen hengellisen tilan?

– Hengellinen elämä kannattelee kaikkea, mitä seurakunnassa tehdään, oli se sitten sählyä, messun viettoa tai ruuanjakelua. Tämän tiedostaminen on tärkeää.

Vaikka tästä vallitsisi suloinen yksimielisyys, hengellisyyden eläminen yhdessä voi hämmentää.

Paananen ei kuitenkaan ajattele, että erilaisuus on jotakin, mikä pitäisi korjata.

– Erilaisuus ei ole rikkinäisyyttä vaan rikkaus.

Rukous voi olla pienin yhteinen nimittäjä

Kaikelta hengellisyydeltä voi Terhi Paanasen mukaan odottaa rehellisyyttä, aitoutta ja myötätuntoa. Synkkä skenaario syntyy siitä, jos hengellisyydessään erilaiset työntekijät ajautuvat etäälle toisistaan.

– Tämä ei näy riitoina, vaan etäisyytenä, väheksymisenä ja joskus pilkkaamisena.

Lähelle tuominen ja tuleminen on Paanasen mukaan ainoa mahdollisuus sille, että työntekijät oppivat arvostamaan toistensa traditioita.

Esimies voi osoittaa hengellisen elämän arvostamista esimerkiksi antamalla työntekijän tehdä seurakuntalaisten kanssa retkiä sellaisille kesäjuhlille, jotka tämä kokee itselleen läheisiksi.

Eteenpäin voi päästä myös etsimällä pienintä yhteistä nimittäjää, johon kaikki voivat kiinnittyä vilpittömästi. Paanasen mukaan se voi olla esimerkiksi rukous.

Hän muistuttaa, että rukoustakin on monenlaista. Esimerkiksi vapaa rukous ei sovi kaikille. Paananen suosittelee valmiiden rukousten käyttämistä, niitä muokaten ja soveltaen. Näin varmistetaan, että kaikkien turvallisuudentunne säilyy.

Joku tämän kuullessaan varmasti kysyy, mihin mahtuu Pyhä Henki, jos kaikki menee aina kaavan mukaan.

– Pyhä Henki osaa kyllä ottaa tilansa. Paavali opetti, että seurakunnassa mennään eteenpäin heikoimman mukaan. Monimuotoisuutta tulee kuitenkin sallia.

Kotimaa-lehden välissä 5.2. ilmestyvä Kotimaa Pro -liite keskittyy kirkon työntekijöiden hengelliseen identiteettiin ja sen hoitamiseen.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.