Irlantilainen Lorna Byrne (s. 1953) on Suomessakin useasti vieraillut suosittu kirjailija ja esiintyjä. Byrne pitää esillä enkeleitä ja kertoo myös näkevänsä niitä.
Uskonnontutkija-verkkolehden uusimmassa numerossa julkaistussa artikkelissa Elisa Mikkola tutkii Lorna Byrneä tämän ajan naismystikkona. Mikkola kuvaa tutkimuksessaan kuinka Byrne luo asemansa ja saa oikeutuksensa esiintymiselleen.
Mikkola kirjoittaa tutkimuksensa osoittavan, että Byrnen uran kehittymiseen ovat vaikuttaneet hänen lukivaikeutensa, joka tekee hänen tarinastaan uskottavamman ja samaistuttavamman, hänen myönteinen, ketään syyllistämätön sanomansa sekä yhteisen lumon jakaminen, jonka Byrnen enkelikuvaukset luovat tilaisuuksien osallistujille.
Mikkolan mukaan nykyajassa on myös kysyntää kristillistä ja uushenkistä yhdistävälle henkilölle, jonka sanoma on brändätty uushenkisyyden kentälle sopivaksi.
Kristinuskossa enkelit kuuluvat pääosin tuonpuoleiseen, mutta Byrnen enkelikuvauksissa enkelit ovat sekä tämän- että tuonpuoleisia. Mikkolan mukaan Byrne on välittäjä, kuvaaja ja sanansaattaja, joka yhdistää kuuntelijat ja enkelit.
”Byrnen kulttuurisen pääoman keskiössä ovat enkeleiden näkeminen ja niiden kuvaaminen. Byrnen tilaisuudessa lumo edellyttää aktiivisuutta kuulijoilta, mutta samalla myös antautumista lumolle, jonka he jakavat Byrnen kuvatessa heille näkymättömiä, mahtavia ja värikkäitä enkeleitä ja heidän esittäessään kysymyksiä. Enkelikuvausten merkitys syntyy yhdessä yleisön kanssa”, Mikkola kirjoittaa.
Artikkelinsa lopussa Mikkola jää miettimään, kuinka kauan enkelihenkisyys vielä kasvaa vai alkaako se hiipua.
”Suomessa on mahdollista myös se, että evankelisluterilainen kirkko muuttaa näkemystään uushenkisyyden enkeleistä tai pyrkii kutomaan ne takaisin omaan tarinaansa”, Mikkola sanoo.
Elisa Mikkolan tutkimus Lorna Byrne – tämän ajan naismystikon kulttuurinen pääoma ja legitimaatio on luettavissa kokonaisuudessaan täältä
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Enkeli-innostusta tutkinut professori: ”Enkelit koetaan ystäviksi, joille voi kertoa kaiken”