Lasten hyväksikäyttöä vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tutkiva Johanna Hurtig ei osaa sanoa, mihin tietoihin perustuu Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen puheenjohtajan Olavi Voittosen lausunto, jonka mukaan hyväksikäyttöä esiintyy lestadiolaisten parissa selvästi vähemmän kuin muualla yhteiskunnassa. Voittosen mukaan lasten hyväksikäyttö on muualla yhteiskunnassa 2-4 kertaa yleisempää kuin vanhoillislestadiolaisuuden piirissä.
Voittonen sanoo lukujensa perustuvan väestötason rikostilastojen perusteella tehtyihin laskelmiin.
Hurtig pitää luvuista ja niiden suhteuttamisesta puhumista sinänsä ymmärrettävänä ja oikeutettuna, kun hyväksikäytöstä puhutaan yhteiskunnallisena ilmiönä, mutta näkee Voittosen puheet Suviseuroissa samalla valitettavana, yrityksenä mitätöidä hyväksikäytöstä ja sen yhteisöllisistä piirteistä liikkeessä virinnyttä keskustelua.
– Harva asia ohittaa niin totaalisesti uhrit ja heidän kärsimyksensä kuin tämänkaltainen yleisyys tai lukumääräkeskustelu. Tällainen ajattelu voidaan kokea myös ilmiötä vähättelevänä. Ikään kuin asiasta olisi syytä keskustella vasta kun ilmiö on yleisempi kuin muualla. Jos lähtökohta lapsiin kohdistuvassa väkivallassa on nollatoleranssi, satojen uhrien määrä yhteisössä pitäisi olla erittäin vahva peruste asiasta puhumiseen, syiden pohtimiseen ja yhteisölliseen vastuunottamiseen.
Voittonen: Huomion kohtuuttomuus perusteltava
Olavi Voittonen muistuttaa, että hänen mainitsemansa luvut pitää ymmärtää oikeassa ympäristössään.
– Kyllä kai täytyy jollakin perustella se, että tässä on jouduttu kohtuuttoman huomion kohteeksi. Täytyyhän se jollakin perustella. Millä muulla se perustellaan kuin numeroilla, Voittonen kysyy.
Keskustelu liikkeen epäkohdista on Hurtigin mukaan edelleen vaikeaa. Lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön ongelma oltiin hänen mukaansa jo myöntämässä SRK:n hyväksikäyttöä koskevassa tiedostustilaisuudessa huhtikuun alussa.
– Otettiin jo isoja askeleita avoimuuden ja asioiden selvittämisen tielle.
Hurtigin mukaan numeroiden esittämisen kanssa pitäisi aina olla huolellinen ja kertoa täsmällisesti mihin ne perustuvat.
– Vertailu on vaikeaa, siinä pitää ottaa huomioon monia asioita, tehdä vertailuja aineistojen, väestöryhmien, aikajaksojen ja erilaisten rikostyyppien avulla ja katsoa miten tilanne muuttuu. Ja silti virhearvioiden mahdollisuus jää. Tulee myös huomioida se, että kyse on vahvasti piiloutuvasta rikollisuudesta. Eroa on myös siinä tilastoidaanko poliisin tutkinnassa olevaa, ilmoituksia vai annettuja tuomioita sekä se katsotaanko tapauksia uhri- vai tekijälukujen avulla.
Valtapuhetta vai yhteisöllistä vastuunkantoa?
Lestadiolaisessa liikkeessä hyväksikäyttötapauksiin liittyy Hurtigin mukaan erityispiirteitä.
– Tulisi katsoa niitä lukujen sijaan. Niiden ymmärtäminen on avain siihen, että voidaan toimia ennaltaehkäisevästi vaikuttaa asioihin, jotka ovat ilmiön kannalta riskejä.
Hurtig kuitenkin muistuttaa, että hyväksikäyttötapauksien julkiseen käsittelyyn suhtaudutaan eri tavoin myös SRK:n sisällä.
– SRK ei ole yksiääninen tämän asia osalta. Lapsi- ja nuorisotyönsihteeri Jouni Hintikka sanoi perjantaina Lumijoella, että ”jos tämä julkinen keskustelu on auttanut yhdenkään uhrin asian tai kärsimyksen tulemista päivänvaloon, julkinen keskustelu on kannattanut”. Tässä näkemyksessä on toisenlainen sävy kuin esimerkiksi Voittosen kritiikissä mediaa kohtaan. Tässä ajattelutavassa on uhreihin suunnattua empatiaa sekä yhteisöllistä vastuunkantoa. Toisessa esimerkissä on ehkä enemmän liikkeen maineesta huolehtivaa valtapuhetta.
Voittonen ja Hintikka eivät koe olevansa asiasta eri linjoilla.
– Olavin kanssakin olemme tästä keskustelleet ja olemme ihan yhtä mieltä siitä, miten asiat tulee hoitaa. Tapausten käsittely ja se, miten ne hoidetaan, on eri asia kuin tapausten määrä suhteessa valtaväestöön, Hintikka sanoo.
Voittosen mukaan julkisuus voi olla negatiivista myös tekijälle ja uhrille.
– Jokaisella teolla on moniaalle vaikutusta, hän sanoo.
Tilastokeskuksen mukaan poliisin tietoon tuli vuonna 2010 1102 lapseen kohdistunutta hyväksikäyttörikosta. Syyllisiksi epäiltyjä oli viime vuonna 789 ja uhreja 1033. Luvut sisältävät kaikki poliisin tietoon tulleet lasten hyväksikäyttörikosepäilyt. Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä tapahtuneita rikoksia ei ole tilastossa eritelty.