Presidentti Mauno Koivisto haudattiin helatorstaina Hietaniemen hautausmaan niin sanottuun valtiomieslehtoon. Hänen hautansa sijaitsee presidentti Urho Kekkosen ja presidentti Risto Rytin hautojen välissä. Se oli arvokkain paikka, joka oli jäljellä, aivan hautausmaan pääportin luona.
Hietaniemessä Koiviston haudalle alkoi virrata ihmisiä heti hautajaisten jälkeen. Tulijoita on ollut jatkuvaksi jonoksi asti. Tunnelma jonossa on ollut harras ja kunnioittava. Monet ottavat valokuvia. Paikalla on käynyt nuoria ja vanhoja, perheitäkin.
Koiviston hautajaisia on jo ehditty sanoa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden ehkä merkittävimmäksi, koko kansaa kokoavaksi tapahtumaksi.
Suuret tunteet tarttuvat
– Pidän Koiviston hautajaisten nostattamaa tunnetta hieman yllättävänä, sillä eihän Koivisto ole millään tavalla ollut enää vuosiin puheenaiheena. Hän ei myöskään edusta sellaista vahvaa johtajaa, jonka perään moni haikailee, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta. Taira on tutkinut uskonnon ja median suhteita.
– Suru, kuten muutkin suuret tunteet, tarttuvat. Koiviston kuolemaa ja hautajaisia on pidetty paljon esillä mediassa, joten se on sitä kautta koskettanut ihmisissä myös heidän omia surun tunteitaan.
Taira tarjoaa päivänpolitiikasta nousevaa tulkintaa ja arvelee, että hyvästellessään Koiviston ihmiset saattavat jopa alitajuisesti hyvästellä hyvinvointivaltion sellaisena, kuin se vielä 1980-luvulla ja Koiviston aikana oli.
– Koiviston viimeisiin vuosiin tosin sattui lama, mutta sen vaikutukset todentuivat vasta Ahtisaaren aikana.
Yhteys Suomen tarinaan
Viestinnän yliopistonlehtori Johanna Sumiala Helsingin yliopistosta on tutkinut surua mediassa ja muun muassa Kekkosen hautajaisia. Hänen mukaansa Koiviston hautajaisten herättämässä laajassa kiinnostuksessa oli kysymys suomalaisuuden tarinasta, jota Mauno Koivisto kaikkine vaiheineen edusti.
– En tiedä, jättävätkö ihmiset jäähyväisiä tälle sodan käyneen sukupolven tarinalle vai tuntevatko he tarvetta liittyä siihen. Monia se tarina ilmiselvästi puhuttelee. Suremisen avulla päästään yhteyteen tämän tarinan kanssa, vaikka nykysuomalaisten arkikokemus on varsin kaukana Koiviston ajasta.
– Kun tänään emme ihan tarkkaan tiedä, minne olemme Suomena menossa, moni varmasti haluaa muistella mennyttä ja nähdä sen tarinan kaaren, Sumiala sanoo.
Sumialan mukaan yhteiskunta tarvitsee hetkittäin kokemuksia, jotka saavat ihmiset laajasti kokoontumaan yhteen ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Merkittävien valtiomiesten kuolema ja hautajaiset saattavat olla tällainen hetki.
– Suomalaisuudella on vielä vahva yhteys menneisyyteen.
Sumiala kiinnittää huomiota myös siihen, että Koiviston siunaustilaisuus oli luonteeltaan sangen hengellinen sisältäen tämän lempivirsiä.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***