Suomalaisuuden esitaistelijan ja kansalaisyhteiskunnan kehittäjän Johan Vilhelm Snellmanin päivää vietetään tänään 12. toukokuuta. Snellman (1806–1881) oli filosofi ja kirjailija, fennomaani ja journalisti sekä tunnetusti Suomen historian suurimpana pidetty valtiomies.
Valtiollisten töidensä ja harrastuksiensa ohessa Snellman oli myös kristitty ihminen, jonka ystäväpiiriin kuuluivat monet 1800-luvun herätysliikejohtajat.
Näin kertoo Snellmanin koottujen teoksien alkukielisten ja suomenkielisen edition toimittaja, Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti ja valtiotieteen tohtori Raimo Savolainen. Hän työskentelee tällä hetkellä valtioneuvoston kansliassa Leo Mechelinin koottujen teosten edition päätoimittajana.
J. V. Snellman eli yhtenäiskulttuurissa, jossa jokainen kansalainen oli luterilaisen tai ortodoksisen kirkon jäsen. Hän näki kirkon roolin positiivisena ja kansallisestikin merkittävänä.
– Snellman oli sitä mieltä, että yhteiskunnassa jokaisen instanssin, myös hengellisen regimentin eli kirkon, täytyi hoitaa sille määrätty tehtävänsä. Kirkon tehtävä oli Snellmanin mukaan saarnata lakia ja evankeliumia, kääntymystä ja parannusta ja pelastaa ihmisiä taivaaseen, Savolainen sanoo.
Valtio ei Snellmanin mukaan voinut hoitaa kirkon tehtäviä, siis pelastuksen asiaa.
Suomeen saatiin vuonna 1869 moderni kirkkolaki, niin sanottu Schaumanin kirkkolaki.
– Snellman oli aikoinaan pitänyt Schaumania vapaamielisenä mutta ei ollut aktiivinen kirkkolain käsittelyssä. Lain valmistelu kelpasi kyllä Snellmanille, mutta hän olisi halunnut kirkkolakiin mukaan eriuskolaislain eli uskonnonvapauden, oikeuden järjestäytyä virallisesti, muillekin protestanteille kuin luterilaisille. Tämähän toteutui vasta 1889.
Hurskaasta kodista hurskaalle opintielle
Snellmanin kotitausta oli hyvin uskonnollinen. Kun hän oli pikkupoika ja perhe asui Tukholmassa, hän kävi pyhäkoulua Pyhän Katariinan kirkossa. Snellmanin äiti ja myöhemmin myös äitipuoli olivat hurskaita ihmisiä.
Sama hengellisyydessä ”marinoiminen” jatkui Savolaisen mukaan kouluvuosina (1816–1822) Oulun triviaalikoulussa, jossa Snellmanin opettajat olivat pappeja. Koulussa opittiin muun muassa latinaa, klassista kreikkaa ja Vanhan testamentin hepreaa.
Kirjoittautuessaan Turun akatemiaan vuonna 1822 Snellman joutui ensimmäiseen henkiseen kriisiinsä: minkälainen usko – dogmaattinen vai herätysliikemäinen – oli hänen uskoaan?
Snellmanin läheisiin ystäviin Turun akatemiassa ja myöhemmin Turun palon jälkeen Helsingin yliopistossa sekä pohjalaisessa osakunnassa kuuluivat miltei kaikki tulevat 1800-luvun herätysliikejohtajat.
– Lars Stenbäck, Nils Gustav Malmberg, Fredrik Gabriel Hedberg ja Snellman olivat parhaat ystävykset. Tässä seurassa Snellman joutui kriisiinsä, koska hän oli itse maallisen regimentin mies, Savolainen kertoo.
Snellman opiskeli itse asiassa kaksi ensimmäistä vuottaan teologiaa Turun akatemian pappisseminaarissa, mutta vaihtoi sitten filosofiaan.
Tutkimuksissaan Savolainen on käynyt yksityiskohtaisesti läpi pohjalaisen osakunnan pöytäkirjoja noilta vuosilta.
– Nykyisin on vaikea käsittää, miten eri alojen opiskelijat keskustelivat ja väittelivät ”verissä päin” osakunnassa sellaisista kysymyksistä kuin oliko Jumala persoona tai miten ihminen pelastuu. Snellman on ollut mukana näissä istunnoissa, joiden aihepiirejä jatkettiin kirjeenvaihdossa.
Häät Kuopiossa heränneiden keskuspaikassa
J. V. Snellman perusti filosofiansa hegeliläisen idealismin pohjalle. Vaikka hänen suurin mielenkiintonsa suuntautui myöhemmin suuriin valtiollisiin kysymyksiin ja suomalaisuuden nostamiseen, säilyi hänen suhteensa myös kirkkoon ja sen herätysliikkeisiin.
– Näin siitäkin huolimatta, että Snellman saattoi joskus yrittää olla oman aikansa mittapuilla maallistunut ja postmoderni.
Snellman nimitettiin Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi vuonna 1843. Yhteiskunnallisia näkemyksiään hän levitti perustamissaan Saima– ja Maamiehen ystävä -lehdissä. Hän asui Kuopiossa vuoteen 1849 saakka.
Lopullisesti Snellmanin sisäinen hengellinen kriisi selvisi Kuopion-vuosina, jolloin hän meni 1845 naimisiin hurskaan, rukoilevaisiin lukeutuneen Johanna Lovisa Wennbergin kanssa.
– Häät vietettiin Kuopion heränneiden johtajiin kuuluneen raatimies Carl August Malmbergin kodissa. Paavo Ruotsalainenkin vieraili usein tässä Pohjois-Savon heränneiden yhdessä keskuspaikassa.
Snellmanin ja Wennbergin häissä pidettiin todennäköisesti myös seurat. Myöhemmin perhe kävi säännöllisesti jumalanpalveluksissa Kuopion kirkossa.
Snellmanin tunnetuin kohtaaminen herätysliikkeiden kanssa saattoi olla Paavo Ruotsalaisen tapaaminen Iisalmen pappilassa 1845. Oppineen, ruotsia äidinkielenään puhuvan filosofin ja nilsiäläisen talonpojan maailmat eivät aivan kohdanneet.
– Paavon merkitys Snellmanin ajattelulle oli kuitenkin siinä, että hän onnistui saamaan Snellmania ymmärtämään arkipäivän hengellisyyden merkitystä, Savolainen arvioi.
Vuonna 1846 Snellman tapasi Kuopiossa herännäispappeihin kuuluneen Julius Immanuel Berghin ja väitteli tämän kanssa herännäisyydestä, darwinismista ja Jumalan ilmoitukseen perustuvasta maailmankatsomuksesta.
Kansallinen herättäjä oli herätysliikkeiden ymmärtäjä
Myöhemmin Snellman arvosti aikansa nousevia ja virallista kirkkoa joskus hermostuttavia herätysliikkeitä. Ylipäätään 1700- ja 1800-lukujen herätysliikkeet syntyivät reaktiona sille, että valistusajan rationalistista perintöä kantanut virallinen kirkko koettiin liian hengettömäksi tai ajalle tyypillisessä valtaistuimen ja alttarin liitossa ehkä myös vääriin asioihin keskittyväksi.
– Snellmanilla oli silmää sille, mikä on kirkon hengellisen sanoman ydin. Kirkko sai hoitaa sen niin kauan kuin se pysyi asiassa, mutta sitten se tarvitsi herätysliikkeitä. Jos kirkko ei hoida tehtäväänsä, Raamattu piti Snellmanin mukaan antaa takaisin kansalle.
Johan Vilhelm Snellman oli kansallinen herättäjä. Savolaisen mukaan hänen herätysliikkeiden arvostuksensa ja melko kategorinen pidättäytymisensä niiden arvostelusta kaikissa olosuhteissa johtui toki siitä, että herätysliikejohtajat olivat hänen opiskelutovereitaan.
Mutta ei ainoastaan eikä enimmäkseen siitä. Kirkolla ja herätysliikkeillä oli Snellmanin filosofisessa ajattelussa oma tärkeä roolinsa.
– Kristillinen fennomania – siis suomenkielisyys tai kansallinen herääminen – oli joka tapauksessa Snellmanille kansallisen fennomanian edelläkävijä. Kaikki rakensivat kansallista herätystä. Snellmanille ei tässä asiassa ollut erikseen maallista ja taivaallista tietä, Raimo Savolainen sanoo.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Tutkija: Kansallinen herättäjä J. V. Snellman opiskeli tulevien herätysliikejohtajien kanssa ja arvosti myöhemmin näitä liikkeitä