Tuore kirkolliskokousedustaja, Kallion seurakunnan pappi Marjaana Toiviainen haluaa vaikuttaa erityisesti siihen, että seurakunnat eivät ole asiakaspalvelulaitoksia, vaan sotkuisia ja avoimia seurakuntalaisten yhteisöjä, joissa panostetaan hyvään vuorovaikutukseen.
Jatkopaikan kirkolliskokouksessa saanutta rovaniemeläistä eduskunta-avustajaa, OTM Janne Kaisanlahtea ärsyttää tiettyjen edustajien jatkuva valitus vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä sekä kirkolliskokoisjärjestelmän hitaudesta ja vanhanaikaisuudesta.
Kotimaa24 päätti jututtaa nuorta naista etelästä ja maltillista konservatiivimiestä pohjoisesta kysyen, mihin he erityisesti haluavat kirkolliskokouksessa tulevalla nelivuotiskaudella vaikuttaa ja millä keinoin.
”Kärsivällisyydessä pitää kilvoitella”
Marjaana Toiviaisen mielestä seurakuntien täytyy olla kaikille turvallisia ja kirkko tarvitsee tolkullisen hallinnon.
– Aion käyttää kirkolliskokouksessa paljon puheenvuoroja ja etsiytyä oikeisiin valiokuntiin. Olen hyvä kysymään, miksi jotenkin toimitaan.
Toiviaista kiinnostaa myös lähetystyön ja kansainvälisten suhteiden uudenlainen organisointi sekä luterilaisen identiteetin syvällinen pohdinta.
Marjaana Toiviainen arvioi pystyvänsä tarjoamaan konkreettisia vaihtoehtoja kirkolliskokouksen jäykkyydelle, koska on ollut niin paljon mukana kolmannen sektorin verkostoissa ja avoimessa kansalaistoiminnassa. Lisäksi hänellä on paljon kirkollisia ja muitakin yhteistyökumppaneita myös Suomen ulkopuolella.
– Uskon että niiden kautta minulla voi olla annettavaa täällä kotimaassa. Meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen eikä varsinkaan yksin.
Toisaalta Toiviainen on valmistautunut myös hitaisiin prosesseihin. Hän uskoo taustayhteisönsä Viinipuun tuen ja yhdessä tekemisen olevan asiassa suureksi avuksi.
– Vaikka olen nyt Viinipuun konkreettiset kasvot, verkostossamme kaikki tekeminen on yhteistä.
Toiviainen aikoo rukoilla ja meditoida kirkolliskokouksessa paljon. Hengelliset harjoitukset ovat hänen mukaansa paras tapa pitää loitolla turhautumista.
– Kärsivällisyydessä pitää kilvoitella. Jos jotakin kylvetään nyt, se voi alkaa itää sitten, kun me kaikki jo kasvamme koiranputkea.
”Turha vaatia yhtenäisyyttä, jota ei ole”
Jatkopaikan kirkolliskokouksessa saanut Janne Kaisanlahti, 31, on nyt ainoa Lapin edustaja saamelaisedustajan lisäksi. Häntä ärsyttää suuresti tiettyjen edustajien jatkuva valitus vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä ja kirkolliskokoisjärjestelmän hitaudesta.
– Se on tyhjän uikutusta. Yksittäisellä kirkolliskokousedustajalla on suurempi vaikutusvalta kuin yksittäisellä kansanedustajalla. Kirkolliskokousedustajia eivät sido minkäänlaiset ryhmäpäätökset, joten ahkeralla lobbaamisella ja retorisesti taitavilla puheilla istuntosalissa voi todellakin vaikuttaa äänestyspäätöksiin.
Lisäksi valiokunnissa voi Kaisanlahden mukaan vaikuttaa paljon. Niissä käydään rauhassa luottamuksellisia keskusteluja, joihin julkisen keskustelun polarisaatio ei jyrkimmissä muodoissaan ylety.
Janne Kaisanlahti on huolissaan kansankirkosta. Hän pelkää sen hajoavan, koska ääripäät eivät enää aidosti kommunikoi keskenään.
Kaisanlahti on aiemmin puolustanut alueellisia seurakuntia, mutta on nyt kallistumassa henkilöseurakuntien kannalle kansankirkon pelastamiseksi. Jos ihminen on tyytymätön kotiseurakuntansa työntekijään, hänen lähes ainoa protestimahdollisuutensa on nykyisin erota kirkosta. Jos ihminen voisi vaihtaa toiseen seurakuntaan, eroamista ei ehkä tapahtuisi.
– Henkilöseurakuntien pelätään luovan eri värisistä mosaiikeista koostuvan kirkon, mutta sellainenhan kirkko on jo! Utsjoen ja Kallion seurakunnissa eletään aivan eri maailmoissa ja myös eri hengellisissä todellisuuksissa. On turha vaatia ja vaalia yhtenäisyyttä, jota ei ole.
Sen sijaan eri tavoin ajattelevien ja uskovien pitää Kaisanlahden mukaan kilvoitella toinen toisensa sietämisessä pysymällä kuitenkin saman kirkon jäseninä.
Pohjoinen ei ole taakka
Kaisanlahden mielestä on tärkeää korostaa, että pohjoinen ei ole kirkolle vain taakka ja paikka jossa mummot on hoidettava kunnialla hautaan.
– Täällä 90 prosenttia väestä kuuluu edelleen kirkkoon. Kirkon asiat ovat ihmisille tärkeitä.
Edellisen kirkolliskokouskauden suurimmaksi saavutuksekseen Janne Kaisanlahti mainitsee sen, että hän oli estämässä seurakuntarakenneuudistuksen, joka olisi pakottanut kaikki seurakunnat yhtymiin.
– Sekä Rovaniemellä että synnyinseudullani Kemijärvellä vastustettiin pakkoyhtymämallia kovasti. Se olisi ollut sopimaton pohjoisen erityisalueille. Jos meillä huoltomies lähtisi ajelemaan yhtymän kappelista toiseen rikkinäistä putkea korjaamaan, hänellä voisi mennä siihen koko päivä.
Kaisanlahden kuva: Susanna Junttila, Toiviaisen kuva: Jukka Granström, Kuvakollaasi: Emilia Karhu